Vuosituhattavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet tislataan maailmalta lukemattomista lähteistä ja toiveista.
Kuva:
Tjaša Žurga
iStockphoto
Uutistausta

Vuosituhattavoitteet tulevat taas

YK-yliopisto WIDERin johtaja Finn Tarp ei usko, että kesäkuussa lanseerattavista kestävän kehityksen tavoitteista tulee vuosituhattavoitteiden korvaaja.
Esa Salminen
3.5.2012

Eriarvoisuus ja tulonjako, ihmisoikeusperustaisuus, köyhyyden muuttunut maantiede ja taloudellinen kehitys painottuvat tulevissa maailmanlaajuisissa tavoitteissa, jotka korvaavat vuosituhattavoitteet vuoden 2015 jälkeen.

Näin ainakin arvellaan: toistaiseksi varmaa vuosituhattavoitteisiin liittyvissä keskustelussa on vain se, että Britannian pääministeri David Cameron tulee johtamaan komiteaa, jossa uudet tavoitteet sorvataan. Ilmeisesti Cameronin rinnalle valitaan kaksi puheenjohtajaa, joista ainakin toinen tulee jostakin kehitysmaasta.

Brittilehti Guardianin mukaan Cameronin nimitys komitean puheenjohtajaksi on hänelle kehityspoliittinen voitto ja sinetöi Britannian pyrkimykset antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä hankalinakin talousaikoina.

Konservatiivisen Cameronin ja hänen kehitysministerinsä Andrew Mitchellin suuri rooli maailman kehitystavoitteiden sorvaamisessa saattaa lehden mukaan myös viedä huomiota äärimmäisestä köyhyydestä ja sosiaalisista tavoitteista kohti taloudellista kehitystä. Ministerit todennäköisesti toivoisivat, että tulevaisuudessa apu olisi sidottu esimerkiksi siihen, että vastaanottajamaissa ihmisoikeudet, lehdistönvapaus ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet paranevat.

Ei puheenjohtaja toki kaikkea voi sanella: esimerkiksi ajatushautomo ODIn Jonathan Glennie huomauttaa Guardianin blogissa, että puheenjohtajuus saattaa myös opettaa Cameronille paljon.

Riittävätkö kestävän kehityksen tavoitteet?

Oikeasti kukaan ei vielä kunnolla tiedä, millaisia tavoitteita tulevaisuudessa kehitysagendalla on, koska työ on hyvin alussa. Siksi apujärjestöissä maailmalla kuhistaan: monet kokevat, että nyt on hyvä aika vaikuttaa.

Yksi suuri kysymysmerkki on se, mikä tulee olemaan niin sanottujen kestävän kehityksen mittarien suhde vuosituhatagendaan. Työ globaalien kestävän kehityksen tavoitteiden kirjoittamiseksi lähtee toden teolla käyntiin YK:n kestävän kehityksen kokouksessa Rio de Janeirossa kesäkuussa. Kokouksen loppuasiakirjan luonnoksessa valmistelijat kirjoittivat, etteivät kestävän kehityksen tavoitteet korvaisi vuosituhattavoitteita, vaan voisivat ruokkia niiden uudistamista. Sittemmin monet ovat uumoilleet, että yksi globaali tavoitepatteristo voisi riittää.

Suomessa todennäköisestä parhaimman arvauksen tulevaisuudesta voi antaa YK-yliopisto WIDERin johtaja Finn Tarp. Hän on ollut YK-yliopiston edustajana työryhmässä, joka on valmistellut pohjapaperia Cameronin komitean työtä varten. Tarp ei usko, että kestävän kehityksen tavoitteet korvaavat vuosituhattavoitteet.

"Uskon, että tulee olemaan kehitysagenda, joka menee pidemmälle kuin kestävyysagenda", Tarp sanoo toimistollaan Helsingin Katajanokalla.

"Pääsihteeri on tehnyt hyvin selväksi, että hän haluaa piirtää esiin kestävyyskeskustelujen kehitysvaikutukset. Hän haluaa tuoda kehitysvaatimukset keskiöön, eikä halua, että keskustellaan vain tieteestä ja luonnontaloudellisesta kestävyydestä."

Eriarvoisuus nousee tärkeäksi teemaksi

"Vuosituhattavoitteet muodostettiin tiettynä historiallisena aikana, vuosituhannen vaihteessa, jolloin kehitysdebatille oli avointa tilaa", Tarp sanoo.

Nyt sitä tilaa ei ole samalla tavalla. Tarp uskoo, että keskusteluun nousevat erityisesti eriarvoisuus ja tulonjako sekä tasapainoilu perinteisten lähestymistapojen ja niin sanotun ihmisoikeusperustaisuuden välillä.

"Ensimmäiset vuosituhattavoitteet painottuivat voimakkaasti äärimmäiseen köyhyyteen. Köyhyysongelmat eivät ole kadonneet — miljardi ihmistä elää absoluuttisessa köyhyydessä. Mutta uskon, että kun katsotaan tulevaisuuteen, eriarvoisuus on enemmän huomion kohteena."

Osasyy tälle on köyhyyden muuttunut maantiede: valtaosa Tarpin mainitsemasta miljardista asuu nykyään keskituloisissa maissa.

Opitaanko vuosituhattavoitteiden virheistä?

Jonathan Glennie on kritisoinut vuosituhattavoitteita siitä, että ne ovat kovin apukeskeiset. Finn Tarp ei ole aivan samaa mieltä.

"Olisi oikeampaa sanoa, että vuosituhattavoitteet olivat suuressa määrin rahoittajien muotoilemat. Se on vähän eri asia kuin sanoa, että ne käsittelivät apua."

"En ole varma voidaanko koskaan puhua vain avusta, kun puhutaan köyhyydestä. Köyhyyden vähentämisen täytyy suurimmassa osasta tapauksia lähteä kotimaisesta politiikasta ja investoinneista sekä kansainvälisistä sijoituksista. Avulla voi olla rooli, mutta se ei voi olla johtava työkalu."

Puhe kehitysavusta on yksipuolista: helposti kysytään tarvitaanko apua vai ei — tai vaikka, että tarvitaanko apua vai kauppaa.

"Minusta on hyödyllistä käyttää apua työkaluna, vaikkei se olekaan työkaluista tärkein. Usein kuulee kysyttävän, onko kysymys kehitysmaiden sisäpolitiikasta vai avusta. Minä en ymmärrä miksei voisi puhua sisäpolitiikasta ja avusta", Finn Tarp sanoo. "Kaikessa kehitystyössä pitäisi katsoa, mihin apua voidaan käyttää, missä siitä on hyötyä, ja käyttää sitä sitten järkevästi."

Tällä kertaa YK on sanonut, että kaikkien osapuolten kuuleminen hoidetaan aiempaa paremmin. Se voi tuoda tavoitteisiin omia painotuksiaan.

"Rahoittajien vetämä agenda ei ehkä ole kiinnittänyt riittävästi huomiota kokonaisvaltaiseen makrotaloudelliseen kehykseen", Tarp analysoi.

Toinen Tarpin toive on, että maiden väliset erot otetaan paremmin huomioon. Globaaleissa tavoitteissa on esimerkiksi se ongelma, että vähäisen köyhyyden puolittaminen on verrattain helppoa varakkaalle keskituloiselle maalle, mutta vaikeaa rutiköyhälle maalle, jossa köyhyysluvut ovat toista luokkaa.

"On asioita, joista emme olleet maailmanyhteisönä tarpeeksi hyvin perillä, kun teimme joitain näistä nykyisistä numeerisista tavoitteista. On maita, jotka eivät saavuta tätä tai tuota kehitystavoitetta, mutta joilla menee silti melko hyvin. Ei voi sanoa, että ne olisivat epäonnistuneet."

Voi myös olla, että numeeriset tavoitteet tiukalla määräajalla vievät huomiota väärään suuntaan. Äärimmillään vietynä tavoitteisiin pyrkiminen voisi tarkoittaa, että köyhyyden vähentämisen nimissä keskityttäisiin vain politiikkaan, jolla nostettaisiin mahdollisimman suuri joukko ihmisiä juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolelle, muttei tehtäisi muuta.

Myös vuosituhattavoitteista globaaleja?

Kansalaisjärjestöt ovat esittäneet huolen siitä, unohtuvatko vielä keskeneräiset vuosituhattavoitteet nyt, kun kaikki vaikuttavat kiinnittävän huomiota siihen, mitä tulee niiden jälkeen. Finn Tarp ei ole huolissaan: nyt on aika aloittaa prosessi, mutta huomiota riittää kyllä muuhunkin työhön.

"Kehityksessä pitää koko ajan liikkua eteenpäin ja tarkistaa sitä, mihin ollaan menossa. Uskon, että nyt katsotaan aivan oikein sitä, missä me nyt olemme, ja toivon, että se johtaa prioriteettien tarkastamiseen."

Kestävän kehityksen tavoitteita suunniteltaessa toistuu taajaan vaatimus siitä, että niiden pitää koskea myös keskituloisia ja rikkaita maita. Monien mukaan yksi vuosituhattavoitteiden heikkous on ollut, että kahdeksasta tavoitteesta vain yksi koskee avunantajamaita.

Tarpin mukaan vaikuttaa todennäköiseltä, että myös tulevat vuosituhattavoitteet — miksi niitä sitten keksitäänkin kutsua — tulevat olemaan globaaleja.

"Yhä enemmän ymmärretään, että kun puhutaan globaalista kehityksestä, tavoitteita pitää olla kaikille. Mutta esimerkiksi ilmastoneuvottelut osoittavat, miten vaikeaa tämä on."

"Periaatteessa uskon, että kansainvälisen globaalin kehitysagendan pitäisi olla aidosti globaali. Siinä tulisi määritellä ainakin osa niistä askelista, joita myös kehittyneiden maiden tulee ottaa."

"Esimerkiksi Pohjoisen talouskriisi vahingoittaa köyhiä maita, joilla ei ollut kriisin syntymiseen osaa eikä arpaa. Olisi hyödyllistä, jos kehittyneiden maiden velvollisuudet määriteltäisiin tavoilla, jotka menisivät apua pidemmälle."

Saattaa siis olla, että samoihin aikoihin eri areenoilla sorvataan kahta erillistä tavoitepatteristoa, joihin eri maat, maaryhmät ja kansainväliset toimijat YK:n alaisista järjestöistä lähtien lobbaavat omia prioriteettejaan raivokkaasti. Miten ihmeessä sellaisessa kaaoksessa vältytään siltä, että prosesseista tulee toiveiden tynnyreitä, joihin kaikki kaatavat lempilapsensa ja toivovat parasta?

"Tämä on haaste, mutta siinä YK kaikkine monimutkaisine prosesseineen on hyödyllinen, koska se auttaa tislaamaan asioita", Tarp sanoo. "Se on yksi koko YK:n tarkoituksista."