Uutinen

Vox: Ihaninta olisi rakentaa orpolaa kehitysmaahan

Katri Simonen
4.3.1998

IVO Power Engineering on IVO-suurkonsernin suurin tytärkonserni, ja Sune Norrbäck on sen varapresidentti. Tämä valtava tumma graniittirakennus, joka sijaitsee Myyrmäessä vastapäätä toista, vähän toisenlaista ja värillisempää valtakompleksia -- Myyrmannin ostamiskeskusta -- pitää pääasiassa sisällään juuri Power Engineering-yhtiön toiminnat.

Siis juuri Sune Norrbäck laskeutuu hissistä aulaan meitä hakemaan. Kaikki ovat kehuneet häntä erittäin sympaattiseksi ja humaaniksi ihmiseksi, ja niin hän onkin. Hän juuri esittelee meille hymyillen Kuivakosken ja Turhapuron. Kuivakoski ei olekaan terästä vaan alumiinia, ja se roikkuukin katosta; toden totta, lattian ja sen välissä on pari senttiä ilmaa, sillä alumiini elää, eikä graniitti antaisi myöten.

Hissillä kerrokseen. Norrbäck avaa neuvotteluhuoneen oven, pöydän taakse on katettu kaksi pahvimukia ja keksiä. Tuolit ovat selin aulaan avautuviin ikkunoihin. Viehättävästi Norrbäck pahoittelee vitivalkoisen kopin rauhattomuutta. Monia häiritsee, kun teräshissi kulkee lasin takana ylös ja alas.

Tuttu lähetysperhe ja myötätunto

Hän jää tänä keväänä eläkkeelle, mutta on senkin jälkeen yhtiön käytettävissä varsinkin Kiinaan ja kehitysmaihin liittyvissä asioissa.

Sune Norrbäck on kotoisin Pietarsaaresta. Hän valmistui diplomi-insinööriksi ja työskenteli kolme vuotta IVOn vesivoimalaitossuunnittelijana Kemijoella. Sitten IVO sai tehtäväkseen ison padon suunnittelun Irakiin, Tigrisjokeen, ja Norrbäck osallistui työhön viiden vuoden ajan.

Jo koulupoikana hän oli perheensä kanssa tiiviisti seurannut Tansaniaan lähteneen tuttavaperheen vaiheita lähetyksen palveluksessa. Pienestä pitäen kehitysmaat ja ajatus hyödyksi olemisesta olivat kiehtoneet häntä. Oman perheen perustamisen myötä myötätunto vain kasvoi. Niinpä hän työnsä ulkopuolella auttoi lähetyshankkeiden suunnittelussa ja hankki niille rahoitusta.

-- Siihen aikaan olin nuori ja kokematon, mutta Irak vahvisti kiinnostustani toimia kansainvälisesti... ja kun näin kulttuurierot... se vaikutti siihen, että halusin lähteä Etiopiaan.

Irakin jälkeen Norrbäck hyppäsi pois IVOsta ja hänestä tuli -- Suomen ulkoministeriön palveluksessa -- Etiopian yleisten töiden ministeriön asiantuntija ja vesirakennushankkeissa ministerin henkilökohtainen neuvonantaja.

Ammattiylpeyttä ja uutta työmoraalia

Etiopiassa on suuret vesivarat, ja ministerin neuvontantajana Norrbäck otti kantaa erilaisiin projektiesityksiin.

-- Sähkö ei koskaan ole tarkoitus sinänsä vaan se, mitä sen avulla saadaan. Olen miettinyt nimityksiä kova tai pehmeä projekti. Jos vedetään voimajohto ja perustetaan puuvillatehdas, joka työllistää 1 500 ihmistä, ja saadaan kastelua pelloille, mikä antaa toimeentulon tuhansille ja saadaan kyliin katuvalot, jolloin naiset voivat opetella lukemista töiden jälkeen illalla, ja tulee puhdasta vettä, terveyttä...

Hän jatkaa muistoissaan hymyillen:

-- Hyvin miellyttävä ja merkittävä osa työtäni oli nuorten insinöörien kouluttaminen ja auttaminen erikoistumisessa. Sain myös valita töihin uusia ihmisiä, ilman lahjuksia ja sukulaissuhteita. Ministeri luotti minuun. Tein nuorille insinööreille henkilökohtaiset kehitysohjelmat ja pystyin myös järjestämään heille stipendejä, Suomeenkin. He myös palasivat takaisin Etiopiaan.

-- Keskustelimme työmoraalista, ammattiylpeydestä, siitä miten he voisivat olla hyödyksi maalleen, ja käytännön työn valvonnan tärkeydestä.

-- Mutta oli se myös heille vaikeata... tai varsinkin heidän perheilleen.

Eräänä aamuna ministeri kutsui neuvonantajansa puheilleen. Huoneessa oli jo etiopialainen insinööri ja hänen vanhempansa. Vanhemmat puhumaan. Heidän poikansa oli suorittanut loppututkinnon, hänellä oli oma työhuone -- jos ihmisillä on hänelle asiaa, heidän on tultava hänen luokseen -- mutta ulkomaalainen pakottaa heidän poikansa ulos. Hän ei kunnioita heidän poikaansa.

Norrbäck selittämään, millaista on hyvän insinöörin työ. Ensin hän suunnittelee, sitten valvoo käytännössä. Ministeri käänsi amharaksi.

-- Poika jatkoi myöhemmin ulkomaille, ja palattuaan takaisin hänestä tuli rakennusurakoitsija, joka oli työmaalla koko ajan!

-- Joskus tein alussa virheitä. Saatoin sanoa jostain laskelmasta, että siinä oli virhe. Niin ei saanut sanoa. Pitää sanoa, että laskelmat voi tehdä usemmalla tavalla, ja suosittelen että tehtäisiin nyt toisella tavalla.

Kultaa ja kuolemaa

Norrbäck viihtyi Etiopiassa. Myös kolme lasta ja vaimo viihtyivät, lapset aloittivat siellä koulunkäyntinsä ja kaikki oppivat tulemaan hyvin toimeen amharaksi -- paitsi Norrbäck itse, koska työkieli oli englanti.

Vaimo, joka on sairaanhoitaja, kävi usein lähetyksen klinikoilla rokottamassa, silloin oli koleraepidemiaa. Hän myös toimi ruotsalaisessa koulussa musiikinopettajana ja perusti lapsikuoron, joka lauloi muun muassa Ruotsin suurlähetystön tilaisuuksissa.

Sitten kuoli Ruotsin kuningas Kustaa VI. Ruotsilla ja Etiopialla on vanhastaan läheiset välit, ja Addis Abeban katedraalissa järjestettiin suuri muistotilaisuus, johon osallistui keisari Haile Selassie ja maan hallitus.

Rouva Norrbäckin johtama lapsikuoro lauloi katedraalissa. Keisari piti kovasti vaaleiden ruotsalais- ja suomalaislasten laulusta.

Myöhemmin, kun Haile Selassie piti leijonapalatsissaan suuret lastenjuhlat, hän kutsui kuoron sinne. Juhlan jälkeen hän ojensi rouva Norrbäckille kultamitalin, jossa oli keisarin kuva.

-- Minä palvelin keisaria neljä ja puoli vuotta ahkerasti. Mutta niin kuin joku sanoi: kultamitali ei tule palvelemisesta. Vaimo huvitti keisaria. Siinä on suuri ero.

Vuonna 1974, kun perhe lähti pois Etiopiasta, vallankumous oli jo alkanut, ja tappaminen. Suurimman osan hallituksen jäsenistä, kenraaleista ja virkamiehistä, jotka tapettiin, Norrbäck oli tuntenut henkilökohtaisesti. Omakin ministeri vangittiin mutta hän säilyi hengissä.

-- Silloin tuli sellainen tunne, että turhaa oli kaikki. Vaikka olin ollut innostunut, oliko siitä mitään hyötyä.

-- Vuonna 1977 sain kirjeen. Entiset työkaverini kirjoittivat: Kun olit täällä ja keskustelit kanssamme jatkokoulutuksen tärkeydestä, emme koskaan oikein ymmärtäneet sitä. Nyt meillä on ollut aika, jolloin ihmisiä on tapettu ilman mitään syytä. Ainoa syy, miksi me olemme hengissä, on se, että meillä on korvaamatonta erikoisosaamista. Se pelasti henkemme.

Edelläkävijä kehitysmaakasvatuksessa

Vuonna 1974 Norrbäck palasi IVOon. Hänen vastuulleen tuli yhtiön Afrikan, Arabimaiden ja Aasian projektit.

Tuolloin IVOssa oli jo muitakin insinöörejä, jotka olivat työskennelleet kehitysmaissa. Ilmeisesti juuri Norrbäckin aloitteesta -- vaikka niin hän ei itse sano -- yhtiössä alettiin miettiä, "miten voisimme toimia siellä oikein".

Alkoi suuri satsaus henkilökunnan kouluttamiseksi. Järjestettiin lukuisia kursseja ja seminaareja yhteistyössä muiden muassa Kehitysmaainstituutin ja Marja-Liisa Swantzin kanssa, kehitysmaiden viranomaisia ja Maailmanpankin ynnä muiden tahojen edustajia vieraili luennoimassa.

Ryhdyttiin myös yhteisiin tutkimusprojekteihin kehitysmaiden kanssa; IVOlla itsellään on 250 kokopäiväistä tutkijaa. Saattaa olla, että tässä kehitysmaatietoisuuskoulutuksessa konserni on ollut edelläkävijä koko maailmassa.

-- Halusimme, että kehitystarpeissa otetaan huomioon maan todelliset ehdot ja tarpeet. Se on usein vaikeata. He haluavat usein samaa kuin mitä teollisuusmaissa on, vaikka se ei olisi heille paras mahdollinen ratkaisu. Silloin on istuttava rauhassa yhdessä keskustelemaan.

1990-luvulla neuvottelutilanteisiin on tullut uusi piirre. Kehitysmaissa -- ja Kiinassa -- halutaan sellaista, mitä teollisuusmaat eivät ympäristösyistä enää haluaisikaan sinne rakentaa.

-- He sanovat, että helppo teidän on puhua, kun te olette jo rakentaneet kaiken ja siten pystyneet kehittämään talouksianne, nyt te yritätte estää saman meiltä.

Toimeksiantoihin ei voi juuri vaikuttaa

Norrbäck toimi toistakymmentä vuotta IVO Internationalin varatoimitusjohtajana. Se oli "IVOn kansainvälistymisen keihäänkärki", maailmanvalloituksen ydinryhmä. Sittemmin, kun koko konsernin toiminta on muuttunut niin internationaaliksi, nimi muutettiin IVO Power Engineeringiksi.

Norrbäckin vastuulla on ollut liiketoiminnan vieminen Euroopan ulkopuolelle, muiden muassa vesivoiman, lämpövoimalaitosten, ydinvoiman, puhtaamman polttotekniikan ja ja ympäristöosaamisen.

Kohdemaista valtaosa on muita kuin kehitysmaita.

Ydinvoiman -- ?

Johtajamme puheeseen tulee nyt melko paljon melko-sanoja:

-- Ehkä ydinvoimaa ei rakenneta teollisuusmaissa enää kovinkaan paljon. Mutta uskon, että ydinvoimalla on vielä melko monen vuoden aikana melko ratkaiseva rooli...

-- Mutta ydinvoima ei voi sallia erehdyksiä eikä se käy ratkaisuksi kehitysmaihin. Se vaatii kehittyneen teknisen kulttuurin, ja myös käyttäjäkoulutuksen on oltava yhtä perusteellista. Ydinvoiman työntekijät ovat erittäin tervehenkisiä ja vastuuntuntoisia ihmisiä...

Norrbäck kertoo, että Kiina on ostanut Venäjältä Loviisa-tyyppisen voimalan mutta haluaa ehdottomasti, että se toteutetaan IVOn valvonnassa.

Edelleen hän sanoo, että voimalasektorin hankkeita tehdään paljolti Maailmanpankin sekä Aasian ja Afrikan kehityspankkien toimeksiannoista. Tämä tarkoittaa, että vaikka IVOssa vilpittömästi haluttaisiinkin antaa suunnittelussa sijaa vastaanottajallekin, asia on kuitenkin niin, että toimeksiantoihin ei voi juuri vaikuttaa. Se tehdään mitä rahoittaja tilaa.

Siksi Norrbäck puhuukin niin innostuneesti loistavasta poikkeuksesta -- Tansaniaan rakennetusta Panganin vesivoimalasta. Se tehtiin muun muassa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston rahoituksella ja hyvässä vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa.

Voimala ystävien kesken

Tansanian sähköjohtajat ja Norrbäck olivat läheisiä ystäviä. Yksissä tuumin he rupesivat kaavailemaan Panganin vesivoimahanketta ja päättivät, että tässä hankkeessa kiinnitetään huomiota myös sosiaalisiin vaikutuksiin.

Yleensähän yhteisöt, joiden keskelle voimalaitos tulee, saavat kärsiä. Tulee prostituutiota, eriarvoisuutta, ympäristö häiriintyy ynnä muuta

-- Me yritimme minimoida negtiivisia vaikutuksia ja yhteistyönä järjestää sinne kouluja ja terveydenhoitoa. Yritimme alusta lähtien toimia sosiaalisesti oikein. Se oli hyvin haastavaa, missään muualla ei ole tehty mitään vastaavaa, johtaja kertoo.

Voimala valmistui 1995, etuajassa, mikä vähensi kustannuksia, ja kolmessa ja puolessa vuodessa se on jo maksanut investointinsa takaisin. Ympäristövaikutuksetkin on Norrbäckin mukaan otettu hyvin huomioon.

Eikö kuitenkin usein jouduta toteamaan, että ajan mittaan vesivoimaloiden kielteiset vaikutukset nousevat esiin? Vettä ei riitäkään, alajuoksu kuivuu, eroosio silttaa padot. Eivätkö kaikki isot hankkeet väistämättä ole myös suuria riskejä?

-- Kyllä, aivan. Siksi olisikin hyvä, jos niistä tehtäisiin evaluaatio esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua projektin valmistumisesta. Siitä voisi oppia paljon.

-- Tehdäänkö sellaisia?

-- Ei riittävän perusteellisesti.

Kehitysyhteistyövaroilla rahoitettuihin hankkeisiin voivat ivolaiset ja vastaanottajat itse vaikuttaa. Mutta niiden osuus IVOn liikevaihdosta on viime vuosina pudonnut 0,3 prosenttiin.

IVO on Pohjoismaiden toiseksi suurin voimayhtiö. The Financial Times -lehdessä, jossa voimayhtiöitä oli pantu paremmusjärjestykseen, se rankattiin Euroopan toiseksi parhaaksi.

Maailman mittakaavassa konserni on kuitenkin pieni tekijä: vain 8 500 työntekijää. Muun muassa sen takia se voi kilpailla vain laadulla -- eikä esimerkiksi lahjuksilla, kuten suuremmat tekijät. Norrbäck myöntää, että isossa bisneksessä lahjonta on iso ongelma. Siksi hän on henkilökohtaisesti osallistunut aina kun ollut seminaaria tai muuta, jossa sitä yritetään kitkeä.

Suurin voima

Aikaa on vierinyt, aurinko ehtinyt valaista jo uusia merten ja mannerten kaistaleita graniittiaulan kellokartasta. Norrbäck kertoo nuorena haaveilleensa vaimonsa kanssa siitä, mikä olisi kaikkein ihanin tehtävä.

-- Silloin olin vielä rakentaja, ja ajattelin että haluaisin mennä rakentamaan sairaalaa tai orpolaa johonkin kehitysmaahan. Nyt olen ehkä hyödyllisempi jossain voimayhtiössä, hyvillä neuvoilla.

Ja hän sanoo uudestaan, että on eläkkeelle jäämisensä jälkeen käytettävissä, vapaaehtoisesti. Myös kansalaisjärjestöhankkeisiin.

-- Sanon aina, että en ole koskaan tekemisissä voimayhtiöiden tai ministeröiden kanssa. Kaikki ovat ihmisiä. Eri tehtävissä on aina ihmisiä. Eli myös kaiken mitä firma tekee, ihmiset tekevät. Kaiken perusta on investoiminen ihmisiin.

Kuulemme, että naapuritalossa sijaitsee IVOn voimantuotannon keskusvalvomo. Siellä huolehditaan siitä, että voimaa tulee aina oikeassa suhteessa kulutukseen nähden.

-- Sillä verkossa tuotanto ja kulutus ovat aina tasapainossa.

Johtaja Norrbäck, mikä on suurin voima?

Hän naurahtaa yllättyneenä.

-- Sitä ei ilmeisesti mitata megawateissa tai kilowateissa. Tämä on jo paljon isompi kysymys... Jos otetaan tämä mitä Raamatussa sanotaan: usko, toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus.

-- Uskon, että tämän vanhan kirjan toteamus on edelleen voimassa. Uskon, että myös kehitysmaassa toimiessa on mukana se, että siinä tuntee jotain. Se on hyvin lähellä sitä, rakkautta.

Sune Norrbäck saattaa meidät hissillä alas ja aulaan ja avaa kortillaan lasiovia, jotka ovat jo kiinni.