Uutinen

Voiko köyhyyttä mitata avaruudesta?

Satelliittihavainnointi kehittyy, mutta köyhimpien alueiden tunnistaminen ja vertailu pelkistä kuvista on vaikeaa.
Jukka Aronen
2.9.2016

"Seitsemän kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta sijaitsee Afrikassa."

Tätä mantraa on toisteltu myös Suomen valtamediassa viime vuosina, mutta sen totuudenmukaisuudesta on monta eri mielipidettä.

Tilastotieteilijät muistuttavat, että liki kaikissa Afrikan maissa on yhä suuria puutteita talouden perustilastoissa.

Jos köyhillä mailla on vaikeuksia pitää kirjaa taloudellisesta tuotannostaan, mitäpä jos sitä mitattaisiin avaruudesta, esittävät Stanfordin yliopiston tutkijat tuoreessa Science-lehden artikkelissaan.

Satelliittikuvissa on potentiaalia

Tieteilijät ovat huolissaan taloustilastojen huonosta tasosta ja esittävät oman "tarkan, halvan ja skaalattavissa olevan menetelmänsä".

Tutkijat tarkastelivat satelliittikuvia Nigerian, Tansanian, Ugandan, Malawin ja Ruandan alueella. He vertasivat yökuvia päiväkuviin uudenlaisella itseoppivalla tietokoneohjelmalla ja väittävät nyt pystyvänsä arvioimaan kunkin alueen taloudellisen kehitysasteen ja kotitalouksien varallisuuden.

Kehityskysymyksiin keskittyvän yhdysvaltalaisen CGD-ajatushautomon Justin Sandefur ei lyttää ajatusta.

"Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että NASAn satelliittikuvat yövaloista saattavat olla perinteisiä menetelmiä tarkempi talouskasvun mittari köyhissä maissa. Ja tämä uusi menetelmä osoittaa, että köyhyys voi olla putoamassa jopa ajateltua nopeammin."

Maaseudun pimeät yöt

Mutta Sandefur näkee satelliittikuvissa myös ongelmia.

"Esimerkiksi Tansanian maaseudulla kuvissa näkyy vain mustaa. Yhtään valoa ei välity avaruuteen saakka, eli satelliittikuvista ei pystytä tulkitsemaan yksityiskohtia tai ajan kanssa tapahtuvia muutoksia."

Uudessa Stanfordin tutkimuksessa on käytetty ensimmäistä kertaa luovasti myös päiväkuvia, joiden sanotaan mittaavan köyhyyttä jopa paremmin kuin yökuvat. Ne saavat kiitosta Sandefurilta.

"Tämä on siisti tekniikka, jonka uskon ja toivon löytävän paljon käyttöä tieteilijöiden piirissä."

Maailmanpankin köyhyyskartat

Maailmanpankki on käyttänyt satelliittikuvia jo vuosien ajan täydentämään tilastoja alueilla, joilta ei ole olemassa minkäänlaista dataa.

Tätä menetelmää ovat kritisoineet tunnetut kehitystutkijat, kuten Abhijeet Banerjee, Angus Deaton, Nora Lustig ja Ken Rogoff.

Tutkijoiden suurin huolenaihe on Maailmanpankin tapa jakaa houkuttelevan näköisiä "köyhyyskarttoja", joiden tarkkuus on kyseenalainen.

Niitä ei tutkijoiden mukaan pitäisi käyttää lähtökohtana, kun pyritään vähentämään köyhyyttä.

Ei riittävää tarkkuutta

Myös Science-lehdessä julkaisseet Stanfordin tutkijat hakevat uudelle menetelmälleen oikeutusta hankerahan kohdistamisen välineenä.

Ainakaan Sandefur ei täysin syty ajatukselle.

Stanfordin menetelmää tutkittuaan hän toteaa, että sekä päivä- että yökuvista on helppo erotella kotitalouksien varallisuuserot, kun kulutus on korkeahkolla tasolla. Vaikeudet alkavat, kun tulkintaohjelmalla pitäisi vertailla alueita, joilla kulutus on hyvin vähäistä ja asujamisto erittäin köyhää.

"Köyhyyden arvioinnissa satelliittikuvat ovat piirun verran tarkempia kuin lantinheitto, mutta eivät paljon."

"Virhemarginaali ei ole paha, kun puhutaan tutkimuksellisista tavoitteista. Mutta poliittiseen päätöksentekoon tarvitaan usein enemmän tarkkuutta kuin mihin tämäntyyppisessä akateemisessa työssä pyritään."