Uutinen

Virtuaaliakatemia arjen avuksi Intiassa

Internet yhdistää maataloustuottajat ja markkinat Intiassa.
Lalitha Sridar
7.9.2003

IPS -- "Viime vuonna ansaitsimme 130 000 euroa pelkästään senna-yrtin viennillä Kuwaitiin. Kaupat mahdollisti internet, jossa ilmoitamme tuotteidemme hinnat päivittäin", intialainen maanviljelijä H. Bagadoor kertoo.

Hän on liittynyt Ruokaturvan ja maaseudun kukoistuksen virtuaaliakatemiaan (Varp) ja noussut avainhenkilöksi kotiseudullaan Dindigulissa, joka sijaitsee Intian eteläisessä Tamil Nadun osavaltiossa.

Uraauurtavan Varp-hankkeen takana on Chennaissa toimiva M.S. Swaminathanin tutkimussäätiö. Hanketta tukevat Tara-yhtiö ja joukko valtiollisia ja muita tutkimuslaitoksia. Varpin viralliset avajaiset vietettiin elokuun lopulla.

Tarvoitteena on rakentaa silta "tieteellisen taitotiedon ja peltotason ammattitaidon" välille. Pelkän nettipisteen pystyttämisen sijasta kyläläisille aiotaan opettaa myös tiedon hallintaa ja hyväksikäyttöä.

Internetin ohella Varp hyödyntää kaapelitelevisiota sekä paikallisia radioita ja lehtiä. Tarkoitus on "levittää tietoa jokaiseen kotiin ja majaan, jokaisessa kylässä ja osavaltiossa kautta Intian, jotta maaseudun perheet saisivat nälän, janon ja muut perustarpeensa tyydytetyiksi".

Varp keskittyy parantamaan kyläläisten mahdollisuuksia pärjätä sääolosuhteiden kanssa. Esimerkiksi Dindigulin alue on aina kärsinyt vesipulasta, minkä seurauksena tomaattien hinta saattoi heitellä sata prosenttia päivässä. Kaikki kestävän kehityksen peruspilarit: vesi, energia, terveys, maatalous ja luonnon monimuotoisuus pyritään ottamaan huomioon.

"Nuori sukupolvi on menettämässä kiinnostuksensa maatalouteen. Ellemme lisää arvoa maaseudun köyhien työhön, he eivät kykene kohentamaan olojaan. Maataloudesta on tultava tietovaltaista kemikaalivaltaisen sijasta", nimeään kantavan säätiön perustaja, tohtori M.S. Swaminathan sanoo.

Säätiön it-osaston johtaja S. Senthilkumaran muistuttaa, että Varp eroaa tavallisista yliopistoista sikäli, että se on "kysyntälähtöinen, käyttäjäystävällinen ja paikallisiin oloihin sopeutettu".

"Sisältöön kiinnitetään yhtä paljon huomiota kuin yhteyksien luomiseen. Joka kylässä koulutetaan vähintään yksi mies ja yksi nainen sääasiantuntijaksi", hän jatkaa.

Säätiöllä on ennestään menossa Tietokylä-tutkimushanke, joka toimii 12 kylässä Pondicherryn alueella. Sen palveluja käyttää 50 000 ihmistä, joista kolmanneksella perheen kuukausitulot jäävät alle 23 euron.

Tietokyliä tarjotaan avuksi kaikkein huono-osaisimmille, kuten maattomille maatyöläisille, naisille, kastittomille ja lukutaidottomille.

Kokemukset ovat osoittaneet, että jo kolme vuotta peruskoulua käyneet naiset oppivat koodaamaan tamilinkielistä tekstiä internetissä yleiselle HTML-kielelle. Moni nainen on löytänyt tuotteilleen, kuten vaikkapa simpukankuorista valmistetuille käsitöille, uusia markkinoita internetin kautta.

Liikeideoiden ohella naiset hyödyntävät nettiä muun muassa terveyttä koskevan tiedon haussa. Perheenemäntä B. Kasturi, 36, Pondicherryn alueelta kertoo monen kyläläisen saaneen apua silmävaivoihinsa internetissä toimivalta klinikalta.

"Meitä on nyt kahdeksan naista, jotka hoitavat nettiyhteyksiä kahdessa vuorossa normaalin työpäivänsä jälkeen. Terveystiedon ohella etsimme muun muassa säätietoja ja vaikkapa pikkelssireseptejä", Kasturi kertoo.