Uutinen

"Virallinen" maailma köyhdyttää "epävirallista" enemmistöä

Uudessa teoksessa pohditaan, miksi köyhyys ei tunnu vähenevän maailmasta, vaikka köyhyyden lieventämiseen on panostettu paljon viime vuosikymmenien aikana.
Juha Rekola
27.8.2004

Kepan Maailmankylän laitamilla -raporttisarjan avaus "Köyhdytetyt" käsittelee laajasti köyhyyttä ja siihen liittyviä ilmiöitä.

Puhumalla köyhtymisen sijasta köyhdyttämisestä tekijät korostavat, että köyhyyttä aiheuttavat monet, usein monimutkaiset ja monentasoiset yhteiskunnalliset ilmiöt.

Usein köyhdytetyillä ihmisillä itsellään ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa näihin köyhdyttäviin prosesseihin. He ovat kaukana yhteiskuntansa kehitykseen vaikuttavista tärkeistä päätöksistä ja päättäjistä.

Kirja perustuu laajaan selvitysaineistoon, jota Kepa on hankkinut "maailmankylän laitama-alueilla" Keski-Amerikan Karibianmeren alueelta, Pohjois-Mosambikissa sekä Mekong-joen suistoalueilla Aasiassa.

Uusimmista tilastoista voi lukea, että ihmiskunnan enemmistö elää omavaraistaloudessa, itse itsensä työllistäen tai epävirallisessa palkkatyössä maaseudulla, kylissä ja kaupungeissa. Pohjoismaisesta yhteiskunnasta käsin on vaikea kuvitella, mitä kaikkea virallisten verkostojen ulkopuolelle jääminen oikein tarkoittaa.

"Köyhdytetyt" tarjoaa epävirallisen elämän ymmärtämiseen monentasoisia välineitä. Kirja katsoo ihmiskunnan epävirallisen enemmistön elämää uudesta näkökulmasta. Kepan kenttätiedottajien kertomukset auttavat ymmärtämään, millaisin keinoin nämä ihmiset selviytyvät arjestaan eri puolilla maailmaa. Kirjan teoreettinen osuus valaisee, miksi ja miten heitä köyhdyttävät rakenteet ja instituutiot toimivat.

Kamppailu on aina paikallinen

Monissa kehitysmaissa valtio on heikko, koska sen rajojen sisällä toimii käytännössä yksi virallinen vähemmistön yhteiskuntarakenne ja sen laitamilla tai ulkopuolella on laaja yhteisöjen verkosto. Siellä elää kansalaisten enemmistö, ulkopuolella. Kansanvaltaa ei ole, ellei kansalla ole valtaa.

Viime vuosikymmeninä poliittinen valta on siirtynyt yhä enemmän ylikansalliselle tasolle. Tämä on entisestään vaikeuttanut demokraattisen politiikan mahdollisuuksia. Myös uuden kansainvälisen "köyhyyskonsensuksen" työkalut toimivat ylhäältä alaspäin, vaikka sanoissa korostetaankin paikallisuutta ja kansalaisyhteikunnan osallistumista.

”Taistelu köyhyyttä vastaan” ei kuitenkaan ole taistelua minkään abstraktin tavoitteen tai mittariksi asetetun tunnusluvun saavuttamiseksi. Köyhdyttämisen lopettaminen on taistelua todellisten ihmisten köyhyydestä nousemisen puolesta. Se on heidän etujensa ajamista.

Viimekädessä kamppailu on siis aina paikallinen.


Köyhän pöydässä on ruokaa vain jos hän sitä itse hankkii

25.08.2004 MEIJU MALMBERG (STT)

Yli puolet maapallon asukkaista saa toimeentulonsa omavaraistaloudesta tai itse itsensä työllistäen. Suuri osa näistä ihmisistä elää yhteiskunnan virallisten päätöksenteko- ja tukiverkostojen ulkopuolella. He ovat "epävirallisia", useimmiten köyhiä, eikä julkinen valta kiinnitä heihin juuri huomiota. Enemmistö heistä on naisia.

Näiden ihmisten todellisuuteen pureutuu keskiviikkona julkaistu kirja Köyhdytetyt - Ihmiskunnan epävirallinen enemmistö, jonka pääkirjoittaja on kauppatieteiden tohtori Kent Wilska. Kirjan julkaisijat ovat Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja Like-kustantamo.

Kimmokkeen laajalle tutkimukselle antoi se, ettei köyhyys näytä maailmasta vähenevän, vaikka köyhyyden lieventämiseksi on laadittu lukuisia ohjelmia ja pidetty lukuisia kokouksia. Kirjoittajien johtopäätös onkin, että kehitysmaiden köyhät ovat köyhiä ja tulevat sellaisina pysymäänkin, koska heitä köyhdytetään aktiivisesti.

Köyhdyttämistä on se, että miljoonat ihmiset pidetään suljettuna virallisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Köyhdyttämistä on sekin, että rikkaat maat dumppaavat elintarvikkeitaan köyhiin maihin ja romuttavat näiden oman tuotannon. Ja se, ettei asian muuttamiseksi tehdä mitään.
 

Epäviralliset mukaan päätöksentekoon

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kirjoittajien mukaan esimerkiksi omistusoikeuksia olisi virallistettava. Ja ihmiset, myös "epäviralliset", olisi otettava mukaan päätöksentekoon.

Joka vuosi noin 50 miljoonaa lasta syntyy tähän maailmaan ilman todistusta olemassaolostaan. Heitä ei rekisteröidä mihinkään, ja virallisesti heitä ei ole olemassa. He ovat jäävuoren huippu.

Rutiköyhässä Haitissa 90 prosenttia työväestöstä toimii epävirallisessa taloudessa.

"Joka paikassa on mieletön taloudellisen toiminnan kuhina. Yksi kauppaa kadunkulmassa vedellä täytettyjä jojoja, toinen myy moottoritien alla purukumia ja keksejä vanhasta matkalaukusta", Wilska kuvailee haitilaista yritteliäisyyttä.
 

Petolliset tilastot

Näitä ihmisiä ajaa se, että yrittäminen on useimmiten ainoa tapa selviytyä, pysyä hengissä. Ruokaa ei tule mistään, jollei sitä itse jotenkin hanki. Bruttokansantuote ja vientiluvut eivät merkitse näille ihmisille mitään eivätkä komeat makrotalouden tilastoluvut useinkaan kohenna heidän olojaan.

Kirja varoittaa uskomasta, että kehitysmaiden taloudet astelevat kohti menestystä, kun länsimaiset suuryhtiöt siirtävät niihin esimerkiksi kokoonpanoteollisuutta. Usein yritykset ostavat lähinnä vain sähkön ja veden paikan päältä, eikä maahan jää tosiasiassa muuta kuin työntekijöiden palkkatulot.

Kirja haastaa länsimaisen lukijan pohtimaan myös sitä, onko rikkaus muutakin kuin tavaroita ja palveluja ja näiden kuluttamista. Markkinatalouden levittäminen pakolla kaventaa monien, esimerkiksi alkuperäiskansojen, mahdollisuuksia elää markkinatalouden ulkopuolella: yhteisömaita aidataan, vesivaroja yksityistetään, perinnetiedosta tehdään yksityisomaisuutta ja luonnon monimuotoisuutta patentoidaan.

"Monet yhteisöt köyhtyvät, koska niiltä riistetään mahdollisuus elää haluamallaan tavalla. Omalla tavallaan ne voivat kuitenkin olla erittäin rikkaita. Rikkaus voi olla hengellisyyttä, sopusointuista elämää luonnon muiden elämänmuotojen kanssa", kirjassa muistutetaan.

Tilaukset

Kirjaa voi tilata esimerkiksi Liken verkkokaupasta.

Lukijakommentti

"Kiitokset mahtavasta Köyhdytetyt-kirjasta! Se on todella mielenkiintoista luettavaa, kivasti, selkeästi ja elävästi kirjoitettu. Se on nykyaikaiselle kiireiselle työtä ja perhettä yhdistävälle naiselle sopiviin annospaloihin pätkitty ja taitettu ja tarinat höystää faktoja mukavasti. Olette osanneet sanoa vaikeita taloudellisia asioita yksinkertaisesti ja elävästi. Olen tällä hetkellä puolivälissä ja tuskin maltan odottaa loppuosaa."