Uutinen

Vinkkejä yhteistyöhön

Rilli Lappalainen
20.5.2003

Kansalaisjärjestöjen tekemät kehitysyhteistyöhankkeet ovat suurelta osin konkreettista toimintaa ruohonjuuritasolla. Monilla järjestöillä on kymmenien vuosien kokemus yhteistyöstä ja yhdessä oppimisesta sekä niiden helppoudesta tai vaikeudesta.

Kepan yhteystoimitsijat ovat koonneet kentältä kallisarvoisia vinkkejä niin kokeneille kuin vasta-alkajillekin muistutukseksi asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon yhteistyössä. Kepan koulutus ja neuvonta painattaa kesän aikana vinkeistä oman vihkosensa. Tässä on kuitenkin joitakin poimintoja havainnoista.

Hankkeen toimintojen ja budjetin koon tulisi pohjautua todellisiin tarpeisiin.

Hankesuunnittelumatkat ovat tärkeitä ja niillä tulisi pyrkiä määrittelemään selkeästi hankkeen hyödynsaajat sekä hankkeen positiiviset ja negatiiviset vaikutukset.

Kannattaa sopia hyvissä ajoin kenelle tai mille taholle hankkeessa ostetut tavarat tai rakennetut rakennukset kuuluvat hankkeen aikana ja hanketuen päätyttyä.

Hankesuunnittelussa, yhteydenpidossa ja vierailuja suunniteltaessa kyseisen maan lomat, juhlapäivät ja maanviljelyn vuosirytmi kannattaa ottaa ajoissa huomioon.

Perehtykää kumppanin sääntöihin, päätöksentekojärjestelmään ja rakenteeseen ja kertokaa myös omastanne. Maailman kansalaisjärjestöt ovet keskenään hyvin erilaisia. Niiden toimintaa ohjaavat monet eri toimintafilosofiat ja mukana olevilla ihmisillä on myös erilaisia motiiveja.

Jos saatte rahoitusta ulkoministeriöstä, kerro hanketuen ehdot ja raportointivaatimukset.

Tehkää kirjallinen sopimus jo ennen kuin mitään toimintoja aloitetaan.
Älä oleta mitään, vaan huolehdi siitä, että molemmat osapuolet ovat perillä siitä, mitä on sovittu ja mitä milloinkin on tapahtumassa.

Paikalliset ihmiset tuntevat omat olosuhteensa parhaiten. Heillä on tietoa ja näkemystä omista mahdollisuuksistaan ja toivottavasta kehityksestä alueellaan.

Asioiden hoitamiseen menee etelässä enemmän aikaa kuin mihin meillä Suomessa on totuttu. Älä tee nopeita johtopäätöksiä.
Tekniset syyt rajoittavat usein sähköistä yhteydenpitoa enemmän kuin täällä pohjoisessa. Sähköposteja pidetään etelässä usein epävirallisempina kuin kirjeitä, puheluita tai käyntejä.

Kumppanitapaamisia olisi hyvä järjestää vähintään kerran vuodessa.

Kirjallisessa yhteydenpidossa varaa runsaasti aikaa sekä hankkeen tarkastelulle, järjestön toimintaan tutustumiselle että sen toimijoiden tapaamiselle.

Kutsukaa myös etelän aktiiveja Suomeen. Hyvin suunnitellulla matkalla he voivat oppia erittäin paljon.

Hyvissä ajoin ennen rahoituksen päättymistä on vastuu hankkeesta siirrettävä vahvasti kumppanille.

Jos yhteistyö saman kumppanin kanssa jatkuu, tee selväksi, että kyseessä on toinen, erillinen hanke.