Uutinen

Vettä kehitysmaiden slummeihin

Kambodžan pääkaupunki Phnom Pehn on onnistunut saamaan 90 prosenttia asukkaistaan vesijohtoveden piiriin. Slummialueetkaan eivät ole toivottomia, uskoo tutkija Ulla Heinonen.
Eeva Eronen
17.1.2008
timo KURONENnuudelit.jpg

 

 

 

Slummialueiden vesihuollon järjestämisestä on positiivisia kokemuksia myös Thaimaasta.

Kambodžan pääkaupungin Phnom Pehnin esimerkki rohkaisee muita vesiongelmien kanssa kamppailevia kehitysmaiden kaupunkeja tarttumaan härkää sarvista. Vain neljäsosa kaupungin asukkaista kuului vesijohtoveden piiriin vain vajaat 15 vuotta sitten. Nyt 90 prosenttia asukkaista voi luottaa veden saantiin ja laatuun.

Slummialueet ovat jääneet kehityksessä häviölle, ja niiden asukkaista vain kolmasosa on vesijohtoveden piirissä. Vaikka työssä riittää haasteita, yleinen vedenjakelun kehitys luo kuitenkin toivoa niillekin, uskoo Teknillisen Korkeakoulun tutkija Ulla Heinonen, joka tekee väitöskirjaa kaupungistumisen ja veden välisistä linkeistä Kambodžassa. Hän luennoi aiheesta keskiviikkona veteen keskittyneillä Tekniikan päivillä Espoossa.

Vesi saa maksaa

Phnom Pehnissä vedenjakelua hoitaa kaupungin vesilaitos. Heinosen mukaan kehitykselle oli erittäin tärkeää, että päättäjät huomasivat, että vedestä voi pyytää köyhiltäkin maksun, mikäli se mahdollistaa vesihuollon kehityksen. "Veden ei tarvitse olla ilmaista", hän vahvistaa.

Suurin osa niistä, jotka eivät vesijohtovettä saa, maksavat vedestään nyt korkeaa hintaa. Yksityisiltä ostettu vesi on kallista, sen laatua ei valvota eikä sitä välttämättä saa säännöllisesti. Loput joutuvat käyttämään pohja- tai pintavettä, mitkä sisältävät usein kemikaaleja ja bakteereja.

Käytännössä vesijohdot ovat levinneet slummialueille niin, että vesilaitos vetää alueille pelkän pääliittymän, jonka liityntämaksun asukkaat voivat hoitaa yhteisesti. Sen jälkeen he ovat itse organisoineet veden jakelun ja maksujen keräämisen. Kaupunki ja vesilaitos ovat tulleet asukkaita hinnoissa vastaan, minkä lisäksi Aasian kehityspankki on tukenut hanketta.

Kehityksestä saa Heinosen mukaan kiittää päättäjien lisäksi kansalaisjärjestöjä, jotka ovat toimineet viestin viejinä kaupungin ja asukkaiden välillä. Ne ovat myös ohjastaneet asukkaita vaatimaan oikeuksiaan ja ponnistelemaan vesihuollon järjestämiseksi.

Heinosen mielestä ei ole mitään syytä olettaa, etteikö samansuuntainen kehitys voisi olla mahdollista myös esimerkiksi Afrikan suurkaupunkien slummialueilla. Slummien ongelmat ovat usein samantyyppisiä, ja asukkaiden yhteisöllisyyttä sekä tietotaitoa tukemalla heistä voi kasvaa aktiivisia toimijoita, jotka osaavat toimia kaupungin kanssa.

Maanomistuskysymykset ja hallinto ovat kuitenkin erilaisia eri maissa, ja ne saattavat vaikuttaa asukkaiden mahdollisuuksiin, Heinonen muistuttaa.

Slummien asukkaat ovat tärkeitä

Huono hallinto ja päättäjien heikko koulutus sekä vaihtuvuus vaikeuttavat vesihuollon parantamista. Päättäjät pitäisi saada ensin puhaltamaan yhteen hiileen, sitten unohtamaan korruptio, johon he ovat tottuneet. "Palkkojen parantaminen on tärkeää", Heinonen sanoo.

Hänen mukaansa yksi vesihuollon järjestämisen perusongelmista onkin juuri kehno kaupunkisuunnittelu. Esimerkiksi Phnom Pehnissä kaupunki on yrittänyt päästä slummeista eroon hävittämällä niitä rakentamisen tieltä ja siirtämällä asukkaat uusille alueille kaupungin laitamille. Usein käy niin, ettei uusilla alueilla ole mahdollisuuksia työn tekoon, ja ihmiset palaavat takaisin sinne, mistä he tulivat.

Maanomistuksen sekavuus ja slummien rakentuminen luvatta yksityiselle maalle ovat lisäksi saaneet aikaan sen, ettei vesilaitos tahdo laajentaa palveluitaan alueille, joiden asukkaat saatetaan ajaa matkoihinsa milloin vain.

Heinosen mukaan päättäjien pitäisi tunnustaa slummiongelma ja alkaa raivata niille maata suunnitellusti. "Ettei vain nosteta käsiä pystyyn, että niitä tulee kuitenkin", hän kuvaa.

Syy suunnittelemattomuuteen on, ettei slummien asukkaita pidetä taloudellisesti tärkeinä, Heinonen selittää. Syytä kuitenkin olisi, sillä slummien asukkaat pitävät kaupungin talouden pyörimässä. 80 prosenttia maan bruttokansantuotteesta nimittäin muodostuu harmaalta alueelta, jolla suurin osa Kambodžan asukkaista ahkeroi.

Slummialueita ajatellen olisi myös tärkeää, että yksityisen sektorin veden myynti saataisiin jonkinlaisen kontrollin piiriin, jottei ihmisiltä voitaisi pyytää huikeita summia huonosta vedestä.

Tietokulma

 

  • Kaupungistuminen etenee rivakasti. Yli puolet maailman asukkaista elää kaupungeissa. Vuonna 2030 määrän uskotaan kohoavan 60 prosenttiin. Suurin osa kaupungistumisesta tapahtuu kehitysmaissa.
  • Slummeissa asuu miljardi ihmistä, ja ne ovat ennen kaikkea kehitysmaiden ongelma. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa noin 72 prosenttia kaupunkiväestössä asuu slummeissa. Euroopan vastaava luku on kuusi prosenttia.
  • Puhtaan veden, sanitaation ja viemäröinnin puute ovat yksi slummien pahimpia ongelmia - se esimerkiksi edistää tautien leviämistä ja vaikeuttaa ruuanlaittomahdollisuuksia.
  • Vuosi 2008 on julistettu YK:n sanitaatiovuodeksi.
  • Sanitaation piirissä Phnom Pehnin slummien asukkaista on kolmasosa. Muut käyttävät jaettuja tai yleisiä käymälöitä, tekevät tarpeensa veteen, tyhjille tonteille tai yksinkertaisesti roskapussiin. Yhdistettynä huonoon viemäröintiin ja jätteidenpuhdistukseen käytäntö aiheuttaa asukkaille esimerkiksi ripulia, iho-ongelmia ja esimerkiksi denguekuumeen leviämistä.

 

Lisää tietoa aiheesta