Veroparatiiseja on yhä, ja paljon, sanoo John Christensen. Suomikaan ei säästy syypäiden listalta.
Kuva:
Johanna Ujainen
Uutinen

"Veronkierto on globaalitalouden suurin ongelma"

Joka vuosi satoja miljardeja euroja katoaa verottajan ulottumattomiin. Veroparatiisien varjotalous pitää köyhät köyhinä ja lisää epätasa-arvoa, Tax Justice Network -verkoston johtaja John Christensen sanoo.
Henri Purje
13.10.2010

"Ne, jotka tietävät, eivät puhu. Ja ne, jotka puhuvat, eivät tiedä."

Lontoon pankkipiirien kulunut vitsi kuvaa John Christensenin mukaan edelleen osuvasti veroparatiiseista ja laittomasta varjotaloudesta käytävää julkista keskustelua. Näin siitä huolimatta, että yleinen tietoisuus aiheesta on viime vuosina lisääntynyt.

Yli 60 maassa toimivan Tax Justice Network -verkoston Suomessa vieraileva johtaja nimeää globaalin veronkierron ilmastonmuutoksen veroiseksi ihmiskunnan kohtalonkysymykseksi.

Ilmastonmuutoksesta muistuttaa haasteen mittakaavan ohella se, että keinot veronkierron suitsimiseksi ovat olemassa, mutta riittävä poliittinen tahto voimakkaiden intressiryhmien etua palvelevien käytäntöjen muuttamiseksi uupuu. Ja se, että ongelmasta kärsivät eniten vähäosaisimmat.

Christensen painottaa, että niin kauan kun suuryritykset ja vauraat yksityishenkilöt pystyvät kiertämään lainmukaisia maksujaan, pimittämään tulojaan ja kiristämään valtioilta itselleen suotuisaa kohtelua, kuilu köyhien ja rikkaiden välillä syvenee, demokraattiset instituutiot ovat rampoja, kunnollisiin julkispalveluihin ei ole varaa eikä tilivelvollisuus hallitsijoiden ja kansan välillä toteudu.

Taloudellista sodankäyntiä

Viime vuosina on herätty siihen, että kehitysmaiden hallituksilta jää pelkästään monikansallisten yritysten veronkierron vuoksi vuosittain saamatta summa, joka on noin puolitoistakertainen viralliseen kehitysapuun nähden.

Yksinomaan köyhän Etelän ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse. Global Financial Integrity -tutkimuslaitoksen mukaan esimerkiksi konkurssin reunalla killuvasta Kreikasta virtasi vuosina 1999-2009 laittomasi ulos ainakin 160 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Britanniassa veronkierron lasketaan syövän vuosittain vähintään 25 miljardia, mahdollisesti jopa 70 miljardia puntaa valtion kassasta. Koko maailman tasolla puhutaan varovaisesti arvioiden useiden satojen miljardien eurojen tulonmenetyksistä, Suomessakin vähintään sadoista miljoonista.

Pimeiden rahavirtojen liikuttelu onnistuu maailmanlaajuisen veroparatiisien verkoston avulla. Vaurauden paetessa aarresaarille muiden valtioiden kirstut tyhjenevät.

Jotkut, esimerkiksi tiukempaa finanssilainsäädäntöä ajava yhdysvaltalaissenaattori Carl Levin, ovat syyttäneet veroparatiiseja taloudellisesta sodankäynnistä muuta maailmaa vastaan.

Ongelma ratkaistu?

Veroparatiiseille tyypillisiä ominaisuuksia ovat korkea pankkisalaisuus, matala tai olematon verotus sekä haluttomuus yhteistyöhön toisten maiden viranomaisten kanssa.

Talouskriisin puhjettua vuonna 2008 veroparatiisien arvostelusta tuli hetkeksi poliitikkojen lempiharrastus. Puheista sai helposti käsityksen, että ongelmaan myös puututtiin. "Veroparatiiseja ei enää ole", Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy julisti syyskuussa 2009.

Sarkozyn lausunto perustui siihen, että kansainvälisissä verokysymyksissä johtoroolin saanut teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD oli poistanut niin sanotulta harmaalta listaltaan viimeisenkin veroparatiisiksi luokittelemansa valtion.

OECD:n listalta pääsee, kun solmii kahdenvälisen verotiedonvaihtosopimuksen 12 muun valtion - tai tarkemmin ottaen itsenäisen verohallintoalueen - kanssa. Kevään 2009 jälkeen kahdenvälisiä OECD-tiedonvaihtosopimuksia on tehty lähes 400 kappaletta.

Pahimmat paratiisit pohjoisessa

John Christensen moittii OECD:n listakäytäntöjä "skandaalimaisiksi". Sopimusten lisääntyminen ei hänen mukaansa ole johtanut tehokkaaseen tiedonvaihtoon, mutta veroparatiisien maine on puhdistettu.

Christensen havainnollistaa tilannetta kotisaarensa Jerseyn esimerkillä. Hän tuntee maan tilanteen hyvin, sillä ennen Tax Justice Networkin perustamista hän työskenteli 11 vuoden ajan Jerseyn hallinnon taloudellisena neuvonantajana.

OECD poisti Jerseyn veroparatiisilistaltaan viime vuonna, koska se on osoittanut "yhteistyöhalukkuutta" ja "valmiutta tiedonvaihtoon".

Jersey ei edelleenkään vaadi yrityksiä ilmoittamaan todellisia edunsaajiaan tai rahoitustietojaan ja se on kieltäytynyt osallistumasta täysimääräisesti verotiedonvaihtoa edellyttävän EU:n säästödirektiivin mukaiseen yhteistyöhön. Yrityksen on mahdollista poistua Jerseystä niin, ettei sen toiminnasta jää mitään jälkiä, Christensen sanoo.

Jersey ei myöskään edellytä trustien perustamissopimusten rekisteröintiä, saati sitä, että trustit kertoisivat, keitä niiden edunsaajat ovat. (Trusti on omistusmuoto, joka mahdollistaa vahvan yksityisyyden suojan.)

Koska omistuskirjoista käy ilmi vain edunvalvoja, viranomaisten on mahdotonta tietää, kenelle rahat lopulta päätyvät. Trustien ja vastaavien järjestelyiden kautta on mahdollista omistaa rajattomasti omaisuutta eri puolilla maailmaa ilman, että verottaja pääsee selville edunsaajan henkilöllisyydestä.

Tax Justice Networkin omalla veroparatiisien ranking-listalla Jersey komeileekin sijalla 11. Ykkösenä on yhdysvaltalainen Delawaren osavaltio.

"Yhdysvallat on selvästi pahin veroparatiisi. Se houkuttelee erittäin aggressiivisesti etenkin latinalaisamerikkalaisia sijoittamaan valtionobligaatioihinsa. ’Teidän ei tarvitse maksaa veroja, emmekä me paljasta henkilöllisyyttänne’, heille luvataan."

Kaikkiaan TJN:n paratiisilistalla on 60 valtiota tai verohallintoaluetta. Niistä monet sijaitsevat Euroopassa.

Suomi, veroparatiisi?

Suomalaisittain aihe on sikäli ajankohtainen, että Taloussanomat uutisoi viime viikolla Nokian omistajien henkilöllisyyden selvittämisen olevan mahdoton tehtävä.

Syy on Suomen hallintarekisterijärjestelmän, joka ei edellytä ulkomaisten omistajien henkilöllisyyden ilmoittamista. Riittää, että hallintarekisteristä löytyy edunvalvojan nimi. Edunvalvoja voi olla esimerkiksi veroparatiisiyhtiö. Lehden mukaan Nokian vallankäyttäjistä 83 prosenttia toimii hallintarekisterin suojissa.

Käytäntö mahdollistaa myös suomalaisten sijoittajien veronkierron. He voivat omistaa Nokiaa tai muita suomalaisosakkeita nimettömästi veroparatiisijärjestelyiden kautta ja välttyä näin Suomen veroilta.

Esimerkiksi rahanpesun vastainen hallitustenvälinen Financial Action Task Force sekä kotimainen Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virke ovat kiinnittäneet huomiota tähän Suomen veroparatiisipiirteeseen.

Christensen pitää trustien, säätiöiden ja hallintarekistereiden kaltaisia edunsaajan salaavia omistusjärjestelyitä perinteistä pankkisalaisuutta suurempana ongelmana.

"Trustit ovat kaikista salaisin instrumentti. Kukaan pätevä veronkiertäjä ei jätä niitä käyttämättä."

OECD:n asiantuntijat tietävät tilanteen, mutta etenkin Britannian ja Yhdysvaltain vastustuksen vuoksi järjestö ei ole tehnyt asialle mitään, Christensen arvostelee.

Globalisaation valuvika

Kansainvälinen veronkierto on voimistunut 1970-luvun lopulta lähtien sitä mukaa, kun maailmantalouden sääntelyä on purettu ja pääomamarkkinoita vapautettu.

Jo vuonna 1999 Ranskan silloinen valtiovarainministeri, Kansainvälisen valuuttarahaston nykyinen pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn arvioi, että yli puolet kaikesta maailmankaupasta kulkee veroparatiisien kautta. Kansainvälisten investointien kohdalla osuus lienee yli 90 prosenttia.

"Aggressiivisesta verojenvälttelystä on tullut monikansallisten yritysten perusstrategia. Mitä parempi siinä on, sitä suuremmat voitot saa."

Kaiken tämän mahdollistaa globalisaation valuvika. Hallintojärjestelmät eivät ole pysyneet rajattoman talouden vauhdissa.

"Kansainvälisen verojärjestön puuttuminen on keskeinen ongelma", Christensen sanoo. "YK:n verokomitea on heikko ja OECD:ltä puuttuu sekä legitimiteetti että poliittinen tahto."

Monet keskeiset tutkimukset ja ratkaisumallit ovatkin tulleet Tax Justice Networkin kaltaisilta kansalaisyhteiskunnan toimijoilta.

Avuksi automaattinen tiedonvaihto

Yksi keskeinen avaus on ajatus automaattisesta ja pakollisesta monenkeskisestä verotietojenvaihtojärjestelmästä, joka antaisi myös kehitysmaille todellisen mahdollisuuden puuttua kansainväliseen veronkiertoon.

Esimerkiksi EU:n säästödirektiivi velvoittaa jäsenmaat automaattiseen tiedonvaihtoon, mutta köyhillä valtioilla ei ole käytössään vastaavaa työkalua.

"Ainoa mahdollisuus päästä eteenpäin on maailmanlaajuinen kansalaisyhteiskunnan kampanjointi ja päätöksentekijöiden painostaminen", Christensen toteaa.

Pitkäjänteinen työ saattaa pian alkaa tuottaa tulosta. Yhä useammat poliitikot, kansainvälisten järjestöjen asiantuntijat ja EU-parlamentti ovat kääntyneet automaattisen tiedonvaihtojärjestelmän kannalle.

Veroparatiisien TOP 10

  1. Yhdysvallat (Delaware)
  2. Luxemburg
  3. Sveitsi
  4. Caymansaaret
  5. Britannia (Lontoon City)
  6. Irlanti
  7. Bermuda
  8. Singapore
  9. Belgia
  10. Hongkong

Lähde: Tax Justice Network: Financial Secrecy Index 2009

Lisää tietoa aiheesta