Uutinen

Vedestä Nicaraguan talouden pelastaja?

Vetinen vai öljyinen tulevaisuus? Siinäpä ongelma köyhällä Nicaragualla, jolla makeaa vettä riittäisi koko Keski-Amerikan tarpeisiin ja vaikka myytäväksi muuallekin vesipulasta kärsivään maailmaan. Nyt haaveillaan myös Karibialla sijaitsevien öljyesiintymien hyödyntämisestä.
Kimmo Lehtonen
26.8.2002

Persianlahden sodan jälkeen tuskin monellekaan jäi enää epäselväksi se, että ainakin maailman hupenevista öljyvaroista neuvotellaan tarvittaessa sapelit kolisten.

Nyt useat pohjoisamerikkalaiset öljy-yhtiöt ovat olleet kiinnostuneita mustan kullan poraamisesta Nicaraguan Karibian puoleisella merialueella. Öljyä riittäisi 50-100 000 tynnyrin päivävauhdilla noin 20 vuodeksi. Nicaraguan hallitus on toiveikkaana laskeskellut, että maa voisi muutaman vuoden kuluttua saada verotuloina 300 miljoonaa dollaria vuodessa. Summa on enemmän kuin merkittävä, sillä maan vientitulot viime vuonna olivat keskuspankin ilmoituksen mukaan vajaat 600 miljoonaa dollaria.

Yhtiöiden tarjoukset siis houkuttelevat, mutta projektissa on monta mutkaa matkassa. Nicaragua on vuosikymmeniä riidellyt rajanaapuri Hondurasin ja Kolumbian kanssa merellisistä oikeuksistaan. Nyt nämä molemmat katsovat Nicaraguan työntyneen öljynporaushaaveineen merirajojensa ulkopuolelle ja ovat siksi esittäneet voimakkaat protestinsa hankkeelle.

Öljyvarat sijaitsevat myös Nicaraguan niin kutsutuilla autonomisilla Karibian puoleisilla alueilla, joiden alueparlamentit ovat napit vastakkain keskushallinnon kanssa jo muutenkin alueen runsaiden luonnonvarojen, kuten esimerkiksi metsävarojen riiston suhteen. Öljystä saatavat verotulot kiinnostaisivat kyllä täydellisessä konkurssitilassa kituvaa aluehallintoa, mutta nykyisellä asetelmalla verotulot menisivät suoraan keskushallinnon kirstuun.

Alueen alkuperäisasukkaat ja etniset vähemmistöt pitävät maita ja merialueita myös ominaan ja vastustavat niiden hyväksikäyttöä. Öljynporausten aiheuttamista vahingoista alkuperäiskansoille ja heidän elinympäristölleen on olemassa runsaasti esimerkkejä ympäri maailmaa. Ympäristöjärjestöt vastustavat porauksia jo pelkästään ekologisista syistä.

kuva: Kimmo Lehtonen
Nicaragua-järven ulosvirtaamalla vedellä Atlantille voitaisiin tyydyttää koko Keski-Amerikan väestön (vajaat 40 miljoonaa) vedentarve vuorokaudeksi.

Järvissä vettä riittäisi



Monet asiantuntijat ennustavat, että yksi uusi maailmanlaajuisten kriisien, pakolaisuuden ja ehkä sotilaallisten konfliktienkin aiheuttajista lähitulevaisuudessa on makeanveden puute.

YK:n esittämät laskelmat maailman vesitilanteesta ovatkin veret seisauttavaa luettavaa ja niiden maailman makeanveden kulutus jo pelkästään kasvavan maanviljelyn takia ylittää seuraavien 20-30 vuoden aikana 17 prosenttia nykyiset vesiresurssit.

Jos maailmassa ylläpidetään tämän hetkistä kulutustasoa yllä, niin vuonna 2025 yli 2,7 miljardia ihmistä kärsii päivittäisestä, vakavasta juomavedenpuutteesta. Noin 5 miljardin ihmisen arvioidaan elävän alueilla, joilla on vaikeaa tai mahdotonta tyydyttää makeanvedentarve kokonaan. On syntymässä vakava maailmanlaajuinen kriisi, joka koskettaa suoraan kahta kolmasosaa maapallon väestöstä.

Tällä hetkellä kelvollista juomavettä ei ole 1,1 miljardilla ihmisellä, epähygieenisissä oloissa elää 2,5 miljardia ja yli 5 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain saastuneen juomaveden aiheuttamiin sairauksiin. Ensimmäistä kertaa vesiongelmien takia asuinalueeltaan pakenevien ihmisten määrä (25 miljoonaa) on ylittänyt sotapakolaisten määrän (21 miljoonaa).

Maailman vesistä alle 3 prosenttia on makeaa vettä ja niistä suurin osa on napajäätiköissä. Keski-Amerikan maista suurimmassa Nicaraguassa makeaa järvi- ja jokivettä on 8 prosenttia pinta-alasta ja siinä se kokonsa lisäksi eroaa myös naapureistaan. Panamassa vettä on 2 ja El Salvadorissa 1 prosentti pinta-alasta. Panamassa prosenttiluku nousee kanavan ja siihen kuuluvan tekoaltaan takia.

Nicaraguan eduksi voi laskea vielä sen, että vesivarat ovat turvallisesti Nicaraguan rajojen sisäpuolella eikä siten omistuskiistoihin naapureiden kanssa ole suurta pelkoa kuten öljyn suhteen. Yli miljoonan asukkaan Managua on ainoa pääkaupunki alueella, joka on järven rannalla ja jolla siis on kainalossaan valtavat vesivarat. Vesivaroistahan ja niiden käytöstä kiistellään jo nyt eri valtioiden kesken, kuten esimerkiksi Euroopassa (Tonava) ja Aasiassa ollaan nähty (Mekong).

Vesivarat tulisi suojella lailla



Nicaraguassa vieraillut yhdysvaltalainen tiedemies Fredrick W. Lange nicaragualaisen kollegansa Fernando Palacios Morenon kanssa spekuloi jokin aika sitten ajatuksella, että kaksi suurta järveä omaavalla Nicaragualla olisi tulevaisuudessa mitä parhaimmat mahdollisuudet tehdä rahaa vedellä. Nicaraguan öljy voisi siten ollakin läpinäkyvää, vaikka järvien mudanruskea väri mielessä moinen vertaus tuntuukin hurskaalta.

Kuitenkin Langen laskelmien mukaan pelkästään Nicaragua-järven (Cocibolca) ulosvirtaama Atlantille on vuorokaudessa sitä luokkaa, jolla voitaisiin tyydyttää koko Keski-Amerikan väestön (vajaat 40 miljoonaa) vedentarve vuorokaudeksi. Kulutuksen kasvu ja väestönkasvu huomioiden vuonna 2025 saman alueen tarpeen tyydyttämiseen tarvittaisiin jo sitten kolmen päivän virtaama.

Jotta jotain liikahdusta Nicaraguassa vesiasian suhteen tapahtuisi, Lange muistuttaa, että vesivarat pitäisi suojella kansallisella lailla. Ne pitäisi ymmärtää kansallisomaisuudeksi eikä niiden kohtalosta pitäisi päästää päättämään yksityistä pääomaa lyhytnäköisine intresseineen.

Kansallisen vesipolitiikan puute ja lyhytnäköiset taloudelliset edut ovat sinetöimässä pahimmassa tapauksessa Nicaragua-järvenkin kohtalon. Yksi yrittäjä olisi halukas aloittamaan järvellä tilapia-kalan tuotannon. Hallitus on puolestaan kiinnostunut lasketuista kymmenen miljoonan vientitulojen veroista välittämättä siitä, että toteutuessaan kalanviljely saattaa vaaraan järven koko ekosysteemin. Tilapia on muualta Nicaraguaan tuotettu kala, jolla on muun muassa Yhdysvalloissa hyvät markkinat.

Saksan kehitysyhteistyövaroilla jo kuitenkin yritetään estää Managua-järven (Xolotlán) lisäsaastuminen, jotta sinänsä kaunis järvi saataisiin pelastettua lopulliselta tuholta ja voitaisiin ottaa tulevaisuudessa edes virkistyskäyttöön. Managuan likavesien käsittelyyn on jo parin viime vuoden aikana sijoitettu miljoonia dollareita.

Sitten Nicaraguan hallitukselle pitäisi itselleen syntyä jonkinlainen ajatus siitä, mitä se nykyisellään hyljätyillä ja unohdetuilla, tulevaisuuden öljykentillään voisi oikein tehdä. Nythän saastunut Managua-järvi on täysin ilman mitään järkevää hyöty- tai virkistyskäyttöä ja varsinkin Nicaragua-järveltä löytyy ainutlaatuista kauneutta maailmassa ja turismikohteena se olisi mitä hienoin.