Uutinen

Väyryselle terveisiä Sambiasta: Unohda metsät, luota meihin!

Paavo Väyrysen mukaan on luonnollista, että Suomi painottaa metsätaloutta kehitysavussaan. Sambialaisesta näkökulmasta ministerin ajatuskulku menee pahasti metsään.
Eeva Eronen
2.6.2008
EEVA ERONEN080530_EEronen_saul_banda.jpg
Sambialainen Saul Banda toivoo, että Paavo Väyrynen pohtisi uudelleen, mitä kehitysmaiden omistajuudella tarkoitetaan.

Ekologista kestävää kehitystä ahkeraan painottava ja suoraan budjettitukeen nihkeästi suhtautuva Paavo Väyrynen sai kriittisiä terveisiä Sambiasta.

Toukokuun viimeisellä viikolla Suomessa vierailleen, Civil Society for Poverty Reduction -verkostossa työskentelevän Saul Bandan kritiikki tiivistyi Väyrysen lempilapseen, kestävän metsätalouden korostumiseen Suomen kehitysyhteistyössä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen arvioi Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen eli Kehyksen järjestämässä seminaarissa toukokuun 30. päivä, että Suomi on selviytynyt Pariisin julistuksen tavoitteista melko hyvin, mutta työssä on edelleen parannettavaa.

Pariisin julistus on vuonna 2005 tehty kehitysmaiden ja avunantajien sopimus avun tuloksellisuuden parantamisesta.

Väyrysen mukaan avunantajien on julistuksesta huolimatta edelleen pohdittava sitä, mitkä ovat parhaat välineet kehityksen saavuttamiseksi. "En pidä siitä, että lopetetaan ajattelu ja toistellaan tehtyjä päätöksiä", hän sanoi.

Väyrysen mukaan seitsemäs vuosituhattavoite eli ympäristön kestävä kehittäminen on laiminlyöty, vaikka moni muu kehityksen osa-alue perustuu sille. Lisäksi Suomi on vahva osaaja kestävän metsätalouden luomisessa, joten on luonnollista, että maa painottaa sitä kehitysyhteistyössään, ministeri arvioi.

Yksi julistuksen periaatelinjauksista kuului, että kehitysmaiden omistajuutta omaan kehitykseensä on lisättävä. Väyrynen arvioi, ettei tuen karsiminen kehitysmaiden hallituksilta kuitenkaan tarkoita periaatteen tallomista.

Hänen mielestään koko ajatus kehitysmaiden omistajuudesta näiden vastuun kasvattajana on kääntynyt hullunkuriseksi. "Että me annamme heille rahaa ja sitten heillä on omistajuus?", hän ihmetteli.

Ministeri piirtopöydän ääreen

Seminaariin osallistunut Saul Banda oli asiasta niin eri mieltä, että hän ihmetteli, pitäisikö ministeri viedä oikein piirtopöydän luo uudestaan miettimään, mitä omistajuus on.

"Omistajuus tarkoittaa paikallisten ihmisten ja hallituksen poliittista liikkumavaraa määrittää tarpeensa ja priorisoida miten niistä selvitään", hän kuvasi omaa näkemystään.

"Suomen hallitus priorisoi metsätaloutta ja metsien hallintaa... Se ei ole ensisijaista meille", hän arvioi Kepa.fille.

Bandan mukaan on selvää, että avun tehostamiseksi paikallisia suunnitelmia ja aktiivisuutta pitäisi kunnioittaa enemmän. Nyt esimerkiksi yhdeksän maata tukee Sambian terveyssektoria ja kymmenen koulutusta, mutta tiedettä ja teknologiaa ei kukaan, vaikka maa niin tahtoisikin.

Banda arvioi, että kestävä kehitys on tärkeää, mutta se ei tarkoita vain metsätalous- ja ympäristöasioita. Nyt olisi tärkeämpää painottaa esimerkiksi paikallisen toimintakapasiteetin vahvistamista.

Maansa pahimmiksi ongelmiksi hän listasi esimerkiksi energian saannin ongelmat sekä aidsin ja malarian, joita ei ole saatu kuriin.

Kansalaisjärjestöt tärkeä tiedonvälittäjä

Suomessa toista kertaa vieraillut Banda piti omaa matkaansa erinomaisena osoituksena siitä, kuinka tärkeää kansalaisjärjestöille suunnattava rahoitus ja niiden välinen yhteistyö on. Yksi järjestöjen tärkeimmistä tehtävistä on hänen mukaansa tiedon välittäminen - paitsi kehitysmaissa, myös Etelästä Pohjoiseen.

"Jos sitä ei tehtäisi, minulla ei olisi koskaan ollut tilaisuutta tavata ulkoministeriön väkeä", hän sanoo ja ihmettelee, miten totuuden mukaisen kuvan esimerkiksi Sambian tilanteesta voi saada vain raportteja lukemalla.

"Siinä, mitä tilastot kertovat talouskasvusta ja mitä me näemme, on eroa", hän sanoo. Sambia nimittäin vie kuparia minkä ehtii, mutta se ei näy lainkaan tavallisten ihmisten elämässä. Esimerkiksi työttömyys on kasvavasta teollisuudesta huolimatta samalla tasolla kuin 90-luvun puolivälissä, hän kertoo.

Tietokulma

  • Pariisin julistus on yksi kehitysyhteistyön tuloksellisuuden lisäämisen tärkeimmistä työkaluista. Sillä pyritään avun tehostamiseen ja kestäviin kehitystuloksiin.
  • Julkilausumasta päätettiin vuonna 2005, ja mukana oli yli sata toimijaa, joita olivat kehitys- ja avunantajamaiden lisäksi esimerkiksi EU:n komissio, YK ja kansainväliset järjestöt, kuten alueelliset kehitysrahoituslaitokset.
  • Julistuksen mukaan kehitysyhteistyössä pyritään vahvistamaan kehitysmaiden omistajuutta, yhteistyön sovittamista kehitysmaiden omiin kehitysstrategioihin, avunantajien välistä harmonisaatiota, kehitys- ja teollisuusmaiden vastavuoroista tilivelvollisuutta ja toiminnan tuloksellisuutta.
  • Tavoitteet muotoiltiin vuodelle 2010 ja julistuksen puoliväliarviointi tehdään syyskuussa Ghanan Accrassa pidettävässä kansainvälisessä huippukokouksessa.

Lisää tietoa aiheesta