Uutinen

Väyrynen ajaa kehityspoliittisia ajatuksiaan yleismaailmallisiksi

Paavo Väyrynen uskoo, että Suomen uusi, kestävää kehitystä painottava kehityspoliittinen ohjelma muokkaa kansainvälisiä kehitysyhteistyötavoitteita.
Pasi Nokelainen
1.11.2007
Pasi Nokelainen
071101pnokelainen_vayrynen.jpg Hallituksen kokoonpanosta riippumatta ympäristöpainotus on nyt tullut jäädäkseen, ministeri Paavo Väyrynen arvioi järjestöseminaarissa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) aikoo seuraavaksi saada kehityspoliittisen ohjelmansa painotukset osaksi koko kansainvälistä kehitysarkkitehtuuria. Tilausta tälle on, koska kaikki uudet painotukset eivät ole aivan yhdenmukaisia avunantajien ja -saajien yhteisesti sopimien tavoitteiden kanssa, kävi ilmi ulkoministeriön järjestöseminaarissa 1. marraskuuta.

Ministeri tapasi tilaisuudessa kansalaisjärjestöjä ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun hänen johdollaan valmisteltu hallituksen uusi kehityspoliittinen ohjelma hyväksyttiin valtioneuvostossa 18. lokakuuta.

Seminaarissa järjestöille esitettiin myös koko avunantajayhteisön ja kumppaninmaiden yhdessä sopimia avun tuloksellisuustavoitteita eli niin sanottua Pariisin julistusta. Uuden ohjelman ja Pariisin julistuksen välillä vallitsee kiinnostava jännite, sillä Väyrysen linjaukset ovat joiltain osin ristiriidassa yli sadan eri tahon vuonna 2005 allekirjoittaman julistuksen kanssa.

Väyrysellä oli vastaus valmiina, eikä häntä voi syyttää ainakaan kunnianhimon puutteesta.

"Monta kertaa unohtuu, etteivät kansanväliset tavoitteet tule mistään ylhäältä annettuna, vaan Suomi on mukana YK:ssa ja EU:ssa. Nyt meidän pitää ajaa uuden kehityspoliittisen ohjelman painopisteet mukaan näihin yhteisiin kansainvälisiin periaatteisiin, ettei joku tule OECD:sta sanomaan, että ette te noin voi tehdä", Väyrynen totesi.

"Ja se on helppoa, koska kaikki niitä kannattavat", ministeri lisäsi.

Väyrynen myönsi kuitenkin, että ristiriitaa saattaa syntyä siinä, että Suomea ruvetaan arvostelemaan aiemmin yhdessä tehtyjen päätösten perusteella.

Avun ennakoimattomuus on Suomen heikkous

Kysymyksen yhdessä sovittujen ja muiden noudattamien periaatteiden huomioimisesta nosti esille Marttaliiton Terhi Lindqvist. Hän kyseli, miten avun ennakoitavuus sopii yhteen Väyrysen peräänkuuluttaman luovan kilpailun kanssa. Ministeri on nimittäin kannustaa Suomen edustustoja, ulkoministeriön osastoja ja järjestöjä kilpailemaan keskenään siitä, miten uuden kehityspoliittisen ohjelman painotuksia parhaiten käytännössä toteutetaan.

Yhdessä sovituista mittareista juuri ennakoitavuus on tähänkin asti ollut Suomen kehitysavun heikko kohta. Ennen ministerin saapumista seminaarissa puhunut ulkoministeriön neuvonantaja Riitta Oksanen myönsi avoimesti, että on ongelmallista vaatia kehitysmailta keskipitkän aikavälin rahankäyttösuunnitelmia, kun Suomi ei itse pysty tarjoamaan niitä kehitysmaille.

Toinen Pariisissa sovittujen sitoumusten kanssa yhteensovitettava asia on Väyrysen budjetti- ja sektoritukea kohtaan kokema karsastus. Juuri näillä alueilla Suomi on tähän asti pystynyt Oksasen mukaan toteuttamaan julistuksen tavoitteita hyvin.

"Haasteet liittyvät selvästi projektiyhteistyöhön. Miten projekteissa varmistetaan yhteistyö muiden avunantajien kanssa? Miten varmistetaan, että projektit tukevat maiden omia prioriteetteja? Miten varmistetaan, että projekteissa käytetään mahdollisuuksien mukaan maiden omia hallintorakenteita?", kyseli Oksanen omassa esityksessään.

Väyrysen mukaan kehityspoliittisen ohjelman luoma "luova" kilpailutilanne ei synnytä uutta ennakoitavuusongelmaa, koska Suomen jo tekemistä sitoumuksista pyritään pitämään kiinni. Muutoksia tapahtuu pikkuhiljaa, sitä mukaan kun uusia rahavirtoja tulee käyttöön.

Järjestörahoituksen osuus auki

Väyrynen vastasi myös erityisesti hanketyötä tekeviä kansalaisjärjestöjä kiinnostavaan asiaan eli järjestöjen osuuteen Suomen kehitysyhteistyövaroista. Uudesta kehityspoliittisesta ohjelmasta kun on pudotettu pois edellisessä ohjelmassa ollut järjestöille suunnattavan tuen tavoiteosuus, joka oli 14 prosenttia.

"Tällä hetkellä prosenttiosuus on 12, ja meidän talous- ja toimintasuunnittelussamme on lähdetty siitä, että se säilyy samana eli kokonaissumma kasvaa, kun rahat lisääntyvät", Väyrynen ilmoitti ja korosti, ettei järjestöjen osuus ole kiveen hakattu.

"Jos kansalaisjärjestöt eivät pärjää tässä uuden ohjelman toteuttamisessa, on vaikea nostaa sitä, mutta jos tulee loistavaa toimintaa, rahat kasvavat", Väyrynen totesi.

Julkinen keskustelu kaihersi ministeriä

Kepan ohjelmajohtajan Maija Seppo kiitteli seminaarissa Väyrystä siitä, että kesän ja varsinkin syksyn aikana kehityspolitiikasta on keskusteltu Suomessa enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Ministerille itselleen oli kuitenkin selvästi jäänyt keskustelusta jotakin hampaankoloon.

"On täysin järjetöntä esittää sellainen väite, että köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen välillä olisi joku ristiriita. Nyt uudessa ohjelmassa ei muka ole niin paljon köyhyyspainotusta, kun siinä puhutaan kestävästä kehityksestä", Väyrynen totesi tuohtuneena.

Järjestöjen "ympäristöpainotteisuuskritiikin" pääpaino on tosin usein ollut siinä, että monissa tapauksissa ympäristön tilaa voidaan kohentaa tehokkaammin yhteiskunnallista kehitystä edistämällä kuin varsinaisilla ympäristöhankkeilla. Esimerkiksi Afrikan kuivien alueiden aavikoitumista voidaan hillitä kehittämällä polttopuiden hakkaamisesta elantonsa repiville ihmiselle muita tulonlähteitä.

Lisää tietoa aiheesta