Nicaragualaisen juuston tulliton vientikiintiö Yhdysvaltoihin neuvoteltiin niin alhaiseksi, että se täyttyy vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Kuva:
Kirsi Chavda
Kepa
Uutistausta

Vapaakauppasopimus Cafta ei lunastanut lupauksia eikä pelkoja

Nicaraguassa vapaakauppasopimuksen vastustajat pelkäsivät pirua, joka korvaisi tuonnilla maataloustuotannon ja veisi työn sadoilta tuhansilta. Todellisuudessa Cafta on jäänyt taloudessa sivurooliin. Vakavin seuraus on kehitysmahdollisuuksien tukkiminen kutistamalla kansallisen politiikan liikkumavaraa.
Kirsi Chavda
25.4.2012

Nicaragua ratifioi Yhdysvaltojen, Dominikaanisen tasavallan ja Keski-Amerikan välisen vapaakauppasopimuksen DR-Caftan vuonna 2005. Sopimuksen puolustajat vakuuttivat sen kiihdyttävän viennin kasvua, tuovan työpaikkoja ja ulkomaisia investointeja sekä lisäävän työn tuottavuutta, nostavan palkkatasoa ja hinaavan talouskasvun nousu-uralle.

Sopimuksen vastustajat pelottelivat, että haavoittuva maataloustuotanto korvautuu halvoilla tuontituotteilla. Cafta veisi työn sadoilta tuhansilta köyhiltä pientuottajilta. Pelkoa ruokki ajankohta: sopimusneuvottelujen aikaan maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat olivat keinotekoisen alhaiset. Länsimaat dumppasivat maataloutensa ylituotantoa tukiaisten avulla kehitysmaihin.

Ekonomisti Adolfo Acevedo analysoi tuoreessa raportissaan Caftan talousvaikutuksia Nicaraguassa vuosina 2006–2011. Hän osoittaa niin sopimuksen puolustajien kuin vastustajienkin teesien jääneen suurelta osin toteutumatta.

Maan vuosittainen talouskasvu on ollut sopimuksen voimassaoloaikana keskimäärin vain 2,9 prosenttia. Ennen sopimusta, vuosina 1994–2005 kasvu oli 4,2 prosenttia. Vienti puolestaan on kasvanut sopimuksen aikana keskimäärin 8,73 prosenttia vuosittain, vertailujaksolla 10,8 prosenttia. Suorat ulkomaiset investoinnit ovat sopimuksen aikana kasvaneet erityisesti vähän työllistävällä energia- ja kaivossektorilla. Näiden sektoreiden kasvu selittyy kauppasopimuksen sijaan kullan korkealla hinnalla ja Venezuelan investoinneilla energiasektorille.

Työllisten määrä on jatkanut hienoista nousuaan väestönkasvun vanavedessä. Valtaosa työpaikoista on yhä epävirallisella sektorilla, joten työn tuottavuus on pysynyt heikkona.

Kaupan esteet oli poistettu jo ennen sopimusta

Acevedo toteaa Caftan taloudellisten vaikutusten jääneen vaatimattomiksi yksinkertaisesti siksi, että Nicaragua avasi taloutensa ulkomaankaupalle valtaosin jo ennen sopimuksen solmimista, niin sanotun GATT:n Uruguayn-kierroksen vanavedessä.

Viennin ja tuonnin yhteisarvo vastasi 48 prosenttia Nicaraguan bruttokansantuotteesta vuonna 1994. Vuonna 2010 osuus oli kivunnut 95 prosenttiin. Niin kolmasosa ajanjaksosta kuin ulkomaankaupan kasvusta osuu Caftan kaudelle, joten sopimuksen vaikutus siihen on ollut neutraali. Myös tullimaksujen taso putosi dramaattisesti jo ennen Caftaa: se oli keskimäärin 68 prosenttia vuonna 1991 ja kuusi prosenttia vuonna 2003.

Ennen Caftan voimaantuloa 45 prosenttia Nicaraguan viennistä Yhdysvaltoihin oli tullimaksujen alaista kauppaa. Sopimuksen myötä kahdeksan prosenttia viennistä jäi asteittain laskevien tullimaksujen piiriin ja 20 prosenttiin alettiin soveltaa tullittomia kiintiöitä. Kiintiöt koskevat erityisesti sokeria, maapähkinöitä, naudanlihaa ja maitotuotteita. Nicaragua puolestaan myönsi tullivapauden 80 prosentille Yhdysvalloista tuotaville tuotteille.

Yhdysvaltojen osuus Nicaraguan kokonaisviennistä on jatkanut hiljaista laskuaan Caftan kaudella. Kauppa Yhdysvaltojen kanssa on ollut alijäämäistä niin ennen kauppasopimusta kuin sen aikana.

Muut kaupan esteet kiusaavat

Maanviljelijöiden ja karjankasvattajien liiton UNAG:n Igor Fridmanin tapaustutkimus konkretisoi Cafta:n kitsautta Yhdysvaltojen markkinoiden avaamisessa. Fridman pitää Caftaa maitotuotteiden viennin kannalta lähinnä ironisena. Juuston tulliton kiintiö neuvoteltiin sopimuksessa niin alhaiseksi, että se täyttyy vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Cafta sisältää tullittomat vientikiintiöt myös kermalle, jugurtille ja jäätelölle. Näistä kiintiöistä ei Fridmanin mukaan ole ollut lainkaan hyötyä nicaragualaisille tuottajille, koska Yhdysvaltojen tiukat saniteettisäädökset estävät viennin tehokkaasti. Nicaragualaisilla maidontuottajilla ja jalostuslaitoksilla ei ole varaa sijoittaa säädösten edellyttämään teknologiaan.

Riisin tuonti räjähti ja lääkkeet kallistuivat

Adolfo Acevedo osoittaa Caftan avittaneen pienten riisintuottajien ajamista ahdinkoon. Suurten nicaragualaisten riisinviljelijöiden tuotanto perustuu kasteluun, tuotanto- ja myyntiketjun hallintaan, veroetuihin sekä kumppanuuksiin valtion ja ulkomaankaupan välikäsien kanssa. Pientuottajat puolestaan eivät käytä kasteluteknologiaa ja myyvät sadon puimattomana suurtuottajien jatkokäsiteltäväksi.

Kauppasopimukseen sisällytettiin huomattavasti suurempi tulliton tuontikiintiö puimattomalle yhdysvaltalaisriisille kuin puhtaalle riisille. Sen avulla suuret nicaragualaistuottajat pystyvät sääntelemään kotimaisille pientuottajille puimattomasta riisistä maksamaansa hintaa ja kasvattamaan voittojaan. Vuosien 2005 ja 2008 välillä riisin tuonnin volyymi kasvoi huimat 14 178 prosenttia.

Myös lääkkeiden tuontiin Caftalla on ollut selkeä vaikutus: tuonnin arvo ja kilohinta ovat nousseet sopimuksen toteutusaikana selkeästi aiempaa nopeammin. Vuodesta 2005 lähtien lääkkeiden tuonnin volyymi on kasvanut viisi prosenttia, mutta kokonaisarvo 234 prosenttia.

Syy löytyy kauppasopimukseen sisältyvästä, Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimuksia tiukemmasta patenttisuojasta. Se rajoittaa geneeristen lääkkeiden käyttöä ja tekee mahdottomaksi WTO:n kehitysmaille sallimien joustomahdollisuuksien soveltamisen. Lääkkeiden osalta Cafta siis loi kaupan vapauttamisen sijaan kaupan esteitä yhdysvaltalaisten lääkeyhtiöiden suojelemiseksi kilpailulta.

Vapaakaupalla köyhät maat tottelemaan Yhdysvaltoja

Acevedo päättelee Yhdysvaltojen intressin Caftaa kohtaan olleen aivan muualla kuin viennin ja tuonnin sääntelyssä piskuisen Keski-Amerikan kanssa. Nicaraguan kaltaiset pienet kehitysmaat pystyvät tiristämään Yhdysvalloilta pieniä tullittomia kiintiöitä vientituotteilleen vain suostumalla noudattamaan tiukkaa tekijänoikeuksien suojaa, suojaamalla ulkomaisia investointeja ja päästämällä palveluidentuottajat kilpailemaan julkisista hankinnoista.

Näin Yhdysvallat suojelee lääke-, agro-, ohjelmisto- ja viihdeteollisuutensa tekijänoikeuksiin perustuvia voittomarginaaleja, varmistaa kehitysmaiden vapaatuotantoalueille ulkoistetun tuotantonsa turvan sekä palvelusektorinsa voittojen kotiuttamisen ulkomailta.

Nicaraguan sopimusneuvottelijoiden mielissä Caftan merkitys oli vientikiintiöissä. Acevedon mukaan he ummistivat silmänsä siltä, miten muutoksiin myöntyminen ulkomaisten tekijänoikeuksien, investointien ja kilpailuttamisen suojelemiseksi kaventaa kansallisen päätöksenteon itsenäisyyttä. Allekirjoittamalla sopimuksen Nicaragua sulki itseltään monia kehityspoliittisia mahdollisuuksia, jotka ovat toimineet länsimaiden kehityksen moottoreina.

Adolfo Acevedon ja Igor Fridmanin analyysit ovat osa Kepan tukeman järjestöryhmän selvitystä Caftan sosioekonomisista vaikutuksista Nicaraguassa sen toimeenpanon aikana 2006—2011.