Uutinen

Vandana Shiva: WSF:n on syytä muistaa pienuuden kauneus

Kuuluisa intialaistutkija nimittää Maailman sosiaalifoorumia "uudeksi supervallaksi", jonka on edettävä varovaisin askelin kohti tulevaisuutta. Kuvaavaa on, että tammikuun lopulla Mumbaissa järjestettävälle neljännelle sosiaalifoorumille on suunnitteilla varjokokous.
Vandana Shiva
12.1.2004

IPS -- Tässä rahan ympärillä pyörivässä maailmassa kaikki on myytävänä. Luonnon monimuotoisuutta, geenejä ja siemeniä voi patentoida. Vesi - elämän perusta - on kauppatavaraa eikä yhteistä omaisuutta tai perustava ihmisoikeus.

Ruoka ja maatalous ovat muuttuneet elinehdoista voittojen lähteiksi. Terveellisen ja turvallisen ruoan sijasta tämä kieroutunut järjestelmä tarjoaa meille geenimuuntelua, hulluja lehmiä ja liikalihavuutta.

Maailman kauppajärjestön WTO:n Seattlen ministerikokouksessa 1999 vallalla oleva yritysvetoisen globalisaation malli kohtasi uuden haastajan. Sen muodostivat kaikilta maailmankolkilta saapuneet ihmiset, jotka edustivat mitä erilaisimpia elämän alueita.

Seattle merkitsi mannerlaattojen siirtymää, jossa kansanvalta pysäytti globalisaation vankkurit ja WTO:n kokous epäonnistui.

Sittemmin suuryhtiöiden ja niiden etuja palvelevien laitosten - Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja WTO:n - aseman horjuttamista on jatkettu. Välineinä kamppailussa taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen puolesta ovat olleet uusille kansanliikkeille ominainen moninaisuus, itseorganisoituminen, solidaarisuus ja väkivallattomuus.

Kansalaisyhteiskunta nousi maailman toiseksi supervallaksi 15. helmikuuta 2003, jolloin järjestettiin kaikkien aikojen suurin sodanvastainen mielenilmaus.

Pian Seattlen jälkeen järjestetty ensimmäinen Maailman sosiaalifoorumi (WSF) Brasilian Porto Alegressa käänsi pessimismin toiveikkuudeksi tunnuksella "Toisenlainen maailma on mahdollinen".

Järjestyksessä neljäs Maailman sosiaalifoorumi pidetään Intian Mumbaissa 16.-21. tammikuuta. Sieltä lähtee jälleen tärkeitä viestejä rikkaiden ja vaikutusvaltaisten kokoukseen, Maailman talousfoorumiin (WEF), joka pidetään perinteisesti Sveitsin Davosissa 21.-25. tammikuuta.

Ensimmäinen viesti sisältyy jo kokousten nimien eroon: sosiaalinen asettaa ihmiset ja yhteiskunnan etusijalle, kun taas taloudellinen keskittyy yrityksiin ja pääomaan.

Mumbaissa korostetaan rauhaa ja väkivallattomuutta, mutta ahneudelle perustuvassa taloudessa väkivalta on aina mukana kuvassa.

Kun 25 000 intialaista pientalonpoikaa ajetaan itsemurhaan tai korealainen viljelijä riistää itseltään hengen ilmoittaen, että "WTO tappaa viljelijät" - kuten tapahtui viime vuonna Cancúnissa WTO-kokouksen aikana - käy ilmeiseksi, että globalisaatio on sodan jatkamista toisin keinoin.

Kun Irakin sodan todellisiksi voittajiksi osoittautuvat jälleenrakennusurakat kahmineet suuryhtiöt Halliburton ja Bechtel, on selvää, että sota on globalisaatiota toisin keinoin.

Mutta myös WSF-liikettä uhkaavat uudet vaarat. Ensimmäinen tulee itse prosessin sisältä. Kansanliikkeen voitot Seattlessa ja Cancúnissa olivat tulosta ihmisten oma-aloitteisesta järjestäytymisestä, solidaarisuudesta ja moninaisuudesta. Silti jotkut mukana olevat järjestöt pyrkivät ymppäämään WSF:ään samaa suureellisuutta ja keskitettyä johtamista, joita liike arvostelee nykyglobalisaatiossa.

Sen sijaan pitäisi tyytyä tarjoamaan puitteet erilaisuuden toteutumiselle niin liikkeissä kuin kulttuureissakin. Päinvastainen linja uhkaa tukahduttaa koko WSF-prosessin.

Uudessa kansalaispolitiikassa globaali tarvitsee paikallista ja päinvastoin. Seattlen ilmiön synnyttäneet liikkeet olivat saaneet alkunsa kansallisella tasolla. Nyt edustamme todella globaalia vastarintaa, koska globaali heijastuu paikallisiin ja kansallisiin kamppailuihimme.

Globaali vastarinta ilman paikallisia juuria ei jatku kauaa. Vastaavasti paikallisista liikkeistä voi ilman globaalia solidaarisuutta ja koko planeetan kattavaa tietoisuutta tulla nurkkakuntaisia, puolustuskannalla olevia ja turvattomia.

WSF:n institutionalisoiminen ei ole välttämätöntä. Se olisi vain kallista tuhlausta. Suuruus merkitsee vallan mahtia ja ihmisten haavoittuvuutta. Pienuus ja moninaisuus sen sijaan edustavat ihmisten vahvuuksia ja vallan haavoittuvuutta.

Toinen uhka kohdistuu WSF:ään ulkopuolelta. Sen muodostaa vanhakantainen politiikka, joka nojaa patriarkaalisille periaatteille ja suosii väkivaltaa ja hajaannusta.

WSF:n vastatapahtumaksi järjestettävä Mumbai Resistance 2004 pyrkii horjuttamaan rauhanomaisuutta ja monimuotoisuutta, joille globalisaatiota arvostelevan liikkeen toiminta on rakentunut. Väkivallattomuus on ollut voimamme, mutta jotkut liikkeet vaarantavat sen ottamalla väkivallan omaksi muutoksen strategiakseen.

Ihmisten ja pääoman välinen taistelu on kamppailua elämästä ja kuolemasta. Ja se on vasta alkanut. Tämä ei ole "historian loppu", vaan ihmisen historian uuden vaiheen alku.


Vandana Shiva on intialainen tutkija ja aktivisti, joka on erikoistunut naisten oikeuksiin ja ympäristökysymyksiin. Hän sai "vaihtoehtonobeliksi" kutsutun Right Livelihood Awardin 1993.

Lisätietoa Maailman sosiaalifoorumista Kepan WSF-sivuilla.