Uutinen

Vammaistyö kiri valtavirtaan

Miten jokin teema nousee kehityspolitiikan keskiöön? Kuka sen tekee, miten se tapahtuu? Vammaisten oikeudet ja vammaisten asema kehitysyhteistyössä ovat viimeisen neljännesvuosisadan aikana nousseet marginaalista osaksi kehityksen valtavirtaa. Sattumalla ei nousussa ole mitään sijaa, vaan onnistumisen takana on paljon pitkäjänteistä työtä.
Pia Laine
2.12.2005

Vammaisten oikeudet ovat saamassa vankan jalansijan pohjoismaisessa kehityspolitiikassa. Ne mainitaan erikseen vuosi sitten valmistuneessa Suomen kehityspoliittisessa toimintalinjauksessa. Elokuinen pohjoismaisten kehitysyhteistyöministerien kokous nosti vammaisten aseman parantamisen peräti köyhyyden poistamisen edellytykseksi.

Näkyvä paikka asialle, joka on melko tuore teema kehityspolitiikan tilasta kilpailemassa.

"Voimakkaammin vammaisteema on ollut kehitysyhteistyön agendalla vasta 1990-luvun lopulta lähtien", kertoo Tuija Halmari vammaisjärjestöjen kehitysyhteistyöjärjestöstä Fididasta.

Lähtölaukausta kehitysyhteistyön valtavirtaan nousemiselle pitää etsiä kauempaa. Yhtenä merkkipaaluna on vuosi 1981. Silloin vietettiin YK:n vammaisten vuotta. Oikeusperustainen ajattelu alkoi hiljalleen tulla yhä tunnetummaksi.

Painavia papereita

Yksi tärkeimmistä yksittäisistä tekijöistä on ollut YK:n vuonna -93 hyväksymät yleisohjeet vammaisten henkilöiden yhdenvertaistamisesta. Paremmin yleisohjeet tunnetaan englanninkielisellä Standard Rules -nimellä. Se on 22-kohtainen lista, jossa määritellään mitä erilaisia asioita valtioiden tulisi ottaa huomioon vammaisten oikeuksien takaamiseksi.

"Standard Rules on vaikuttanut monen maan lainsäädäntöön. Etenkin kehitysmaissa sen rooli on ollut tärkeä, sillä se on käytännön työkalu, johon voidaan vedota uudistuksia tehtäessä", Halmari summaa.

Standard Rulesissa annetut suositukset eivät ole sitovia, mutta valtioiden on vaikea ohittaa niiden antamia ohjeita ilman tiukkoja velvoitteitakin.

Vammaisten aseman parantamiseksi työskenteleville järjestöille suositukset ovat järeä työkalu. Oma viesti saa reilusti painoarvoa, kun vetoapua asialle tarjoaa YK:n tasolla yhteisesti hyväksytty yleisohje. Vielä tehokkaampi työkalu on luvassa ensi vuonna, kun YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimus valmistuu.

Pohjoisen järjestöillä on tärkeä rooli tiedon välittämisessä uudistuksista.

"Jonkun täytyy rohkaista paikallisia järjestöjä toimimaan ja kansanomaistaa näitä teemoja. Eivät paikalliset vammaiset pysty toimimaan omien oikeuksiensa puolesta, ellei heillä ole tarpeeksi tietoa oikeuksistaan ja voimavaroja niiden ajamiseen", Halmari toteaa.

Valtavirrassa resurssit pitävät pinnalla

Vammaisten oikeuksien valtavirtaistaminen tuo mukanaan omat haasteensa. Valtavirtaan pääseminen voi jäädä tyhjäksi lupaukseksi, ellei perustyölle varata tarpeeksi resursseja. Vasta onnistunut toiminnallistaminen määrää sen, näkyykö muutos ruohonjuuritasolla.

"Valtavirtaistaminen ei tapahdu itsestään eikä ilmaiseksi. Myös sitä varten pitää korvamerkitä varoja", Halmari muistuttaa.

Valtavirtaistamista ei myöskään pitäisi nähdä hankemuotoisen työn kilpailijana vaan täydentäjänä. Molempia tarvitaan yhä.

Valtavirtaistaminen

Englanninkielisestä termistä mainstreaming muotoutunut sana valtavirtaistaminen on yksi kehitysyhteistyön muotitermejä. Sillä tarkoitetaan jonkin näkökulman soveltamista kaiken toiminnan kaikilla eri tasoilla, eri vaiheissa ja käytännöissä.

Valtavirtaistamisen vastakohtana on niin sanottu aihespesifinen työ. Siinä pyritään laajamittaisen vaikuttamisen sijaan keskittymään rajattuun kokonaisuuteen. Usein se tapahtuu perinteisen hankemuotoisen kehitysyhteistyön kautta.

Kahta rataa kohti tavoitetta

PIA LAINE

Kumpi on tehokkaampi tapa edistää vammaisten oikeuksien toteutumista, hanketyö vai kehityspoliittinen vaikuttamistyö? Molempi parempi, vastaa yli sataa Suomen tukemaa hanketta tarkastellut "Lable us Able" -arviointiraportti vuodelta 2003.

Mittavaan aineistoon pohjaava raportti pitää tehokkaimpana tapana edistää vammaisten oikeuksia hanketyön ja kehityspoliittisen työn yhdistämistä. Englanniksi "twin-track approach" termillä kutsuttu lähestymistapa takaa sen, että edistystä tapahtuu yhtä aikaa monella eri tasolla.

Vammaisspesifejä hankkeita tarvitaan yhä kipeästi. Ilman ulkopuolista tukea voi monessa köyhässä maassa jäädä vammaisten oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeä koulutuksen, kuntoutuksen ja toimeentulon hankinnan edistäminen muiden tarpeiden jalkoihin. Vaikka perinteisellä hanketyöllä onkin rajoituksensa, on sillä tärkeä rooli tietoisuuden ja taitojen lisäämisessä. Se auttaa paikallisia vammaisia ja heidän järjestöjään kehittymään aktiivisiksi toimijoiksi, jotka voivat itse edistää asemaansa myös laajemmalla kentällä.

Pelkällä vammaisspesifillä työllä ei kuitenkaan saada laajoja muutoksia aikaan. Vammaisten oikeudet on turvattava myös poliittisella tasolla valtavirtaistamalla teemat osaksi kaikkea toimintaa. Esteettömyys ja osallistumisen mahdollisuus on saatava osaksi keskeisiä suunnitelmia, kuten köyhyyden vähentämisstrategioita.

Mosambikissa hanketyö etsii piilotetut vammaiset

KATJA KARI

Mosambikin sosiaaliministeriö koordinoi niin kutsuttua yhteisöpohjaista kuntoutusohjelmaa, joka pyrkii tuomaan vammaiset yhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi. Ohjelmaan kuuluu muun muassa valistustyötä vammaisten oikeuksista, kotikäyntejä sekä mikroluottoja. Sen puitteissa pyritään myös edistämään vammaisten lasten koulunkäyntiä, jolle ovat esteinä erityisesti ennakkoluulot ja kielteiset asenteet niin kotona kuin kouluissakin.

Ensimmäinen askel työssä on aina kohderyhmän löytäminen sanan konkreettisessa mielessä: monissa perheissä vammaiset pidetään piilossa. Identifiointityötä tekevät myös vammaisten omat järjestöt.

Ohjelman piiriin kuuluvat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joilla ei ole edellytyksiä esimerkiksi toimia alan kansalaisjärjestöissä.

Niin identifiointityötä kuin kotikäyntejäkin vaikeuttavat pitkät etäisyydet ja vaikeakulkuiset tiet. Esimerkiksi matkoihin tarvittavaan polttoaineeseen ei läheskään aina ole varaa. Rahoitusta ohjelmalle onkin haettu myös ulkomaisilta rahoittajilta.

KEPA on tukenut ohjelmaa Maputon alueella sekä Cabo Delgadon ja Nampulan maakunnissa, Kehitysvammaliitto ja Abilis taas Inhambanen provinssissa.

Tansanian PRSP:ssä kuuluu vammaisjärjestöjen ääni

PIA LAINE

Tansaniassa vammaisjärjestöt ovat varmistaneet, että vammaisten oikeudet ovat tapetilla, kun kansakunnan tulevaisuutta suunnitellaan. Järjestöjen aktiivisuuden ansiosta maan tuoreeseen köyhyydenvähentämisohjelmaan on saatu mukaan vammaisnäkökulma.

Tansanialaiset vammaisjärjestöt yhdistivät voimansa, kun maan järjestyksessä toista köyhyydenvähentämisstrategiaa laadittiin. Osana prosessia toteutettiin myös ruohonjuuritason osallistujien kuuleminen eri puolilla maata. Sen tulokset näkyvät valmiissa strategiassa.

"Prosessi on vahvasti vammaisjärjestöjen käsissä. Ilman niitä se ei olisi toteutunut", kertoo FIDA:n ohjelmakoordinaattori Kari-Pekka Murtonen sähköpostitse Tansaniasta.

Keskeisenä syynä prosessiin osallistumiseen olivat aikaisemmat lupaukset, joita hyvästä tahdosta huolimatta ei ole toteutettu. Nyt tansanialaisilla päättäjillä on aikaisempaa enemmän tietoa vammaisten tarpeista ja oikeuksista. Jatkossa haasteena on huolehtia, että vammaisnäkökulma pysyy mukana myös strategian toteutusvaiheessa ja budjeteista päätettäessä.

"Nyt on varmistettava vammaisten lasten ja heidän perheidensä äänen kuuluminen prosessissa", Murtonen toteaa.

Toteutuksen onnistuminen riippuu myös siitä, miten hyvin tieto uudistuksista saadaan leviämään vammaisryhmille eri puolille Tansaniaa.