Uutinen

Vältä hankesuunnittelun karikot

Kehitysyhteistyhankkeen suunnittelu ei ole aivan yksinkertaista. Ongelmien välttämiseksi on otettava monia asioita huomioon.
Sini Kuvaja
15.9.2005

Mitä kannattaa ottaa huomioon kehitysyhteistyötä aloittaessa? Useimmiten järjestöjen tekemän kehitysyhteistyön taustalla on suomalaisen ihmisen henkilökohtainen suhde johonkin kehitysmaahan, sen kansalaiseen tai ryhmään. Hanketta ei voi taikoa käyntiin tyhjästä, vaan pohjalla on jonkinlainen side, joka yhdistää eri puolella maailmaa asuvia ihmisiä.

"Kumppanuutta ei voi rakentaa pelkän hankkeenvaraan", kiteyttää Suomen Lähetysseuran hankekoordinaattori Saara Kalaluka.

Ennen hankesuunnittelun aloittamista kumppani tulisi tuntea. Mutta henkilökohtaisten suhteiden lisäksi tarvitaan myös objektiivisuutta.

"Vaarana on, että ihminen ajaa niin vahvasti jotakin henkilökohtaista asiaa, ettei kysy paikallisilta, vaan luulee tietävänsä paremmin. Jos suhtautuu asiaan liian tunteellisesti, ei osaa olla kriittinen eikä ennakoida mahdollisia vaikeuksia. Ei ehkä myöskään osaa tarttua tarpeeksi jämäkästi asioihin, jos esimerkiksi raportti on myöhässä", Kalaluka sanoo.

Kalaluka kouluttaa työnsä ohella järjestöjä hankesuunnittelussa muun muassa Kepan kursseilla. Hankesuunnittelukurssilla käydään läpi listaa siitä, millaisia asioita järjestön pitäisi miettiä ennen kehitysyhteistyöhankkeeseen ryhtymistä.

"Hanke kannattaa tehdä hyvin ja se vie aikaa. Pitää siis miettiä, miten pitkäksi aikaa on valmis sitoutumaan, paljonko rahaa järjestöllä on laittaa hankkeeseen, miten pitkällä yhteistyösuhteessa ollaan ja osaako kumppani tarpeeksi, jotta hanke voidaan vetää läpi", listaa Kalaluka.

Tavallinen hankesuunnittelun ongelma on, että joku toinen puhuu hyödynsaajien äänellä. "Tarpeen on oikeasti noustava ruohonjuuritasolta", Kalaluka muistuttaa.

Vaikka hankkeen hyödynsaajia olisivat lapset, heidänkin äänensä kuulemiseen on monta keinoa. "Ei se välttämättä helppoa ole, mutta ainakin pitää yrittää. Jo pienetkin lapset tietävät mitä tahtovat ja osaavat sanoa sen. Esimerkiksi katulapset ovat jo isompia ja osaavat hyvin ottaa kantaa asioihin", Kalaluka sanoo.

Toinen suunnitteluvaiheen karikko on se, ettei mietitä tavoitteiden mitattavuutta. Jotta hankkeen tulokset voidaan myöhemmin raportointivaiheessa osoittaa, niiden on oltava määrällisesti tai laadullisesti mitattavissa.

paljonko on tarpeeksi?

Järjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä on joskus kritisoitu kestävyyden puutteesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että hanke luo riippuvuuden suomalaisiin tukijoihin.

"Ulkopuolelta tuodusta hankkeesta on vaikea saada kestävää. Jos hyödynsaajat ovat olleet alusta asti mukana suunnittelemassa, on paljon paremmat mahdollisuudet saada hankkeesta kestävä ja tuloksellinen. Hankesuunnitelmassa pitää pohtia, mitä tapahtuu hankkeen jälkeen", Kalaluka toteaa.

Mikä sitten olisi yhdelle järjestölle riittävä panos? Voisiko se olla pienenkin ihmisjoukon auttaminen rajallisen ajan?

"On suhteellista mikä riittää, kun hätä on rajaton. Pitäisi lähteä miettimään järjestön omista resursseista, mitä se pystyy tekemään. Jos on järkevästi suunniteltu hanke, joka auttaa vaikka vain yhtäkin ihmistä, niin ajattele jos se ihminen olisit sinä tai lapsesi, joka pelastuu nälkäkuolemalta", Kalaluka pohtii.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön roolina on täydentää valtion tekemää kehitysyhteistyötä. Järjestöt pääsevät helposti lähelle ruohonjuuritasoa ja kansalaisryhmiä. Samaan aikaan kun tehdään hanketyötä, on tärkeä puhua myös rakenteellisista vääristymisistä, jotta köyhyyden kierre ei jatku loputtomiin. Suomalainen järjestö voi tukea etelän kumppaniaan, jotta se voi vaikuttaa rakenteisiin.