Uutinen

Väitteet ulkomaisista terroristeista kiusaavat irakilaisia

Irakilaisilla on vahva kansallistunne ja epäluulo vieraita kohtaan. Miehitykseen kohdistuva vastarinta ei ole irakilaisten mielestä ulkomailta tuotua.
Peyman Pejman
14.9.2003

Moni irakilainen pitää maataan miehittävää Yhdysvaltoja kaiken kurjuuden aiheuttajana. Viimeaikaiset väitteet ulkomaisten terroristien tunkeutumisesta maahan synnyttävät irakilaisissa sekä epäuskoa että epäluuloa.

Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi. Saddam Husseinin valtakaudella 1970- ja 1980-luvulla Irak tarjosi piilopaikan lukemattomille ulkomaisille terroristeille. Ero nykyiseen piili siinä, että asia salattiin tavallisilta kansalaisilta.

Viimeksi Irakissa tiedetään majailleen palestiinalaisen Abu Nidalin. Irakin viranomaisten mukaan hän teki elokuussa 2002 itsemurhan, vaikkakin ruumiin päästä löytyi useita luodinreikiä.

Ennen maaliskuista hyökkäystään Irakiin Yhdysvallat oli puhunut vain Ansar al-Islam -nimisestä noin tuhannen äärimuslimin ryhmästä, joka oli leiriytynyt Koillis-Irakiin Iranin rajan tuntumaan. USA:n mukaan ryhmällä oli suhteita al-Qaidaan, ja siksi sen leirejä pommitettiin. Arviolta puolet islamisteista kuoli, ja loput pakenivat
Iraniin.

Yhdysvaltain miehityshallintoa Irakissa johtava Paul Bremer on viime kuukausina varoitellut "useammansorttisten" ulkomaisten terroristien läsnäolosta Irakissa.
Huoleen yhtyi USA:n ulkoministeri Colin Powell saapuessaan Irakiin 14. syyskuuta. Hän arvioi, että Irakiin on tullut satakunta islamistitaistelijaa lähinnä Iranista ja Syyriasta.

Bremer pelkää Ansar al-Islamin suunnittelevan näyttävää paluuta. USA epäilee ryhmää elokuisesta autopommi-iskusta Jordanian lähetystöä vastaan Bagdadissa. Iskussa kuoli ja loukkaantui noin 70 ihmistä.

Ryhmän arvellaan osallistuneen myös 9. syyskuuta Erbilissä Pohjois-Irakin kurdialueella tapahtuneeseen pommihyökkäykseen. Autopommin haavoittamien ihmisten joukossa oli Yhdysvaltain puolustusministeriön työntekijöitä. Uutiset ulkomaisten terroristien läsnäolosta aiheuttavat irakilaisille epämukavia tunteita pääasiassa kahdesta syystä.

Ensinnäkin irakilaiset ovat hyvin isänmaallista väkeä. Moni haluaisi uskoa, että kaikki miehitykseen kohdistuva vastarinta kumpuaa heidän omista riveistään.

"Irakilla on pitkä kokemus taistelusta ulkomaalaisia vastaan ja omien oikeuksiensa puolesta. Tässä maassa on ollut kaksi asiaa ylitse muiden: Jumala ja isänmaa. Me emme tarvitse ulkopuolista apua", Hassan-niminen iäkäs irakilaismies selitti haastattelijalle Bagdadissa.

Samanlainen vahva kansallismielisyys kaikuu lukuisilta videonauhoilta, joita irakilaiset vastarintaryhmät ovat toimittaneet arabimaiden televisioasemille. Sanoma on aina sama: olemme irakilaisia ja taistelemme ulkomaalaisia vastaan. Myös Saddamin lähettämiksi sanotuilla nauhoituksilla on lietsottu tätä henkeä.

Turvattomuus on paras kasvualusta terrorismille, kuten Bremerkin on todennut. Takavuosien Libanon oli siitä malliesimerkki. Kaikenkarvaiset koti- ja ulkomaiset terroristiryhmät riehuivat sen kaduilla vapaasti liki kahden vuosikymmenen ajan.

Iranin ja Syyrian tukemat ryhmät sieppasivat lukuisia länsimaiden kansalaisia panttivangeikseen ja raunioittivat huomattavan osan Libanonista hyödyttömällä autopommien ja kostoiskujen kierteellä.

Irak piti Saddamin diktatuurin aikana toisenlaista kuria hyysäämilleen terroristeille. Niin Abu Nidal kuin muutkin pidettiin visusti piilossa kansalaisilta.

"Tässä maassa tapahtui valtavasti asioita, joista meillä ei ollut aavistustakaan. Vasta hallituksen kaatumisen jälkeen näin lasten kiduttamisesta ja tappamisesta kuvatun videon. En ollut ikinä kuullut Abu Nidalin nimeä, vaikka hän ilmeisesti eli maassani vuosikausia", nuori irakilaisnainen kertoi Bagdadissa tehdyssä haastattelussa.

Saddamin vieraana ollut Abu Nidal tiettävästi kieltäytyi Irakin presidentin pyynnöstä ryhtyä kouluttamaan al-Qaidan taistelijoita, jotka pakenivat Afganistanista Pohjois-Irakiin. Näiden tarkoituksena oli ryhtyä iskuihin Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan, Saddamin vastustajat raportoivat tuolloin.

Irakilaisten suhtautumista ulkomaisiin terroristeihin mutkistavat myös ennakkoluulot, joita moni tuntee naapurimaiden ja muiden arabimaiden asukkaita kohtaan. Näitä tunteita ei edes yritetä salata.

Saddamin 24-vuotisesta valtakaudesta Irak oli liki yhdeksän vuotta sodassa. Sen jälkeen maata kuritettiin 12 vuotta YK:n pakotteilla, joista kärsivät ennen muuta tavalliset kansalaiset.

"Irak on kokenut kovia. Ihmiset kärsivät Saddamin aikana, ja naapurimaat käyttivät tilannetta hyväkseen. Kaikki kohtelivat meitä kuin saastaa: iranilaiset, jordanialaiset, kuwaitilaiset ja saudit, amerikkalaisista ja briteistä puhumattakaan", ulkomaisten toimittajien autokuskiksi Bagdadissa pestautunut mies tilittää.

Bremerin suurimpiin haasteisiin kuului turvallisuuden palauttaminen Irakiin, ja monen mielestä hän on epäonnistunut siinä. Koska kaikkiin miehitysvallan tekoihin ja sanoihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti, se saattaa olla ylivoimaisen tehtävän edessä.