Kuva: Carlos Gardel Shutterstock

UNCTAD: Siirtolaisuus kasvaa — rahalähetykset ja aivovuoto kehityksen tueksi

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö peräänkuuluttaa rahalähetysten helpottamista ja parempaa politiikkaa. Etenkin ulkomailla asuvan koulutetun väen taitoja pitäisi hyödyntää paremmin maailman köyhimmissä maissa.
Esa Salminen
26.11.2012

Maailman köyhimmistä maista muuttaa yhä enemmän ihmisiä ulkomaille, selviää YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin tänään julkaisemasta raportista.

Raportin mukaan vuonna 2000 niin sanotuista LDC-maista (Least Developed Countries) muutti ulkomaille 19 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2010 luku oli noussut jo 27 miljoonaan.

Kaikista maailman maastamuuttajista 13 prosenttia muuttaa maailman köyhimmistä maista. Se vastaa suurin piirtein heidän osuuttaan maailman väestöstä, joka on 12,1 prosenttia.

Tänne he eivät kuitenkaan tule. Vain yksi viidestä LDC-maista muuttavasta ihmisestä päätyy teollisuusmaihin. Loput muuttavat muihin kehitysmaihin, erityisesti Etelä-Aasiaan, Lähi-itään ja Afrikkaan.

UNCTADin vuosittainen LDC-raportti keskittyy tällä kertaa muuttoliikkeen taloudellisiin vaikutuksiin, erityisesti siirtolaisten rahalähetyksiin ja aivovuotoon.

"Rahalähetyksistä helpompia ja kannustusta sijoituksiin"

Köyhistä maista muuttaneet ihmiset lähettävät usein siivun palkastaan perheelleen. Köyhimpien maiden siirtolaisten kotiin lähettämän rahan määrä onkin kahdeksankertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa.

Vuonna 1990 rahalähetykset olivat 3,5 miljardia dollaria ja vuonna 2010 jo 27 miljardia dollaria. Se on yli kaksinkertainen rahamäärä maihin kohdistuviin investointeihin nähden. Ulkomaisen rahan lähteenä vain kehitysapu ylittää rahalähetykset: köyhimmät maat saivat apua 42 miljardia dollaria vuonna 2010.

Yksi siteeratuimmista faktoista kehityspolitiikassa on, että siirtolaisten rahalähetykset ylittävät kehitysavun määrän. Se ei pidä paikkaansa kaikista köyhimpien maiden kohdalla. Tätä selittää esimerkiksi se, että Latinalaisessa Amerikassa on vain yksi LDC-maa, joka on Haiti. Eniten rahaa lähetetään keskituloisiin Intiaan, Kiinaa ja Meksikoon.

Kaikkein köyhimmille maille rahalähetykset ovat kuitenkin tärkeämpiä kuin muille maille. Ne vastaavat jopa 4,4 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 15 prosenttia viennistä. Molemmat osuudet ovat noin kolminkertaiset keskituloisiin kehitysmaihin verrattuna.

Tällä hetkellä suurin osa rahalähetyksistä käytetään kulutukseen, erityisesti ruokaan ja asumiseen. UNCTADin mukaan tuotantokykyyn panostaminen on paras pitkän aikavälin strategia köyhyydestä nousemiseen.

UNCTAD peräänkuuluttaakin LDC-mailta pankkisektorin ja finanssipalveluiden uudistamista siten, että näitä rahoja olisi helpompi sijoittaa paikalliseen infrastruktuuriin, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä työpaikkojen luomiseen.

Lähetyskulut pitäisi UNCTADin mukaan saada alas. Maailmanlaajuisesti rahalähetyksistä keskimäärin yhdeksän prosenttia menee lähetyskuluihin, mutta vähiten kehittyneisiin maihin lähetettäessä lähetyskulut ovat 12 prosenttia. Jos Saharan eteläpuolisen Afrikan maat olisivat maksaneet rahalähetyksistään muun maailman hintaa, niihin olisi virrannut kuusi miljardia dollaria enemmän vuonna 2010.

UNCTADin mukaan postitoimistot, säästämisosuuskunnat ja mikrorahoituslaitokset voivat helpottaa rahalähetyksiä erityisesti maaseudulla. Nykyään useammalla ihmisellä LDC-maissa on kännykkä kuin pankkitili. Myös se voi helpottaa rahansiirtoja. Kaksi kolmasosaa rahalähetyksistä köyhimpiin maihin tehdään muista kehitysmaista.

Kiistelty aivovuoto: osaavaa diasporaa voisi hyödyntää paremmin

Neljä viidestä köyhistä maista lähtevistä muuttajista valitsee kohteekseen kehitysmaan. Koulutettujen kohdalla tilanne on kuitenkin toinen: Kaksi kolmasosaa korkeasti koulutetuista maastamuuttajista matkaa teollisuusmaihin. Kolmasosa yliopistokoulutetuista maastamuuttajista köyhimmistä maista suuntaa Yhdysvaltoihin.

Niin sanotun aivovuodon merkityksestä kehitysmaille kiistellään. Kehitystaloustieteilijä William Easterlyn mukaan tiedeyhteisö, Maailmanpankki ja YK:n kehitysohjelma UNDP ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän yksimielisiä siitä, että maastamuuton hyödyt lähtömaalle voittavat niin sanotun aivovuodon haitat.

Center for Global Developmentin tutkijan Michael Clemensin mukaan näyttää siltä, että kun muuttaminen korkeamman tulotason maahan tulee mahdolliseksi, inhimillisen pääoman eli koulutuksen ja osaamisen arvo nousee kaikille potentiaalisille muuttajille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampien kannattaa kouluttautua. Kaikki, jotka voisivat lähteä maailmalle eivät kuitenkaan lähde, joten muuttamisen mahdollisuus näyttää nostavan osaavan väen määrää lähtömaassa. Tämä ilmiö on niin merkittävä, että se Clemensin mukaan lähestulkoon nollaa aivovuodon negatiiviset vaikutukset.

UNCTAD:in mukaan LDC-maat kuitenkin kärsivät muita kehitysmaita enemmän aivovuodon negatiivisista puolista, eivätkä osaavan väen hyödyt valu LDC-maihin automaattisesti. LDC-maista "vuoto" on selvästi muita kehitysmaita voimakkaampaa, sillä joka viides yliopistokoulutettu LDC-maan kansalainen poistuu maasta.

Erityisesti parannettavaa UNCTAD näkee tiedon siirrossa, diasporan osallistumisessa kaupan ja investointien lisäämiseen ja kotimaahan palaavien ihmisten osaamisen hyödyntämisessä. Suurimmasta osasta köyhimpiä maita puuttuu riittävän hyvät taloudelliset, poliittiset ja instituutionaaliset puitteet diasporan hyödyntämiselle.

UNCTADin mukaan lähtö- ja isäntämaiden politiikan pitäisi paremmin tukea köyhien maiden kansalaisten osaamisen hyödyntämistä heidän lähtömaissaan.