Uutinen

UM:n Mosambikin-suunnitelman valmistelussa ei juuri kuultu järjestöjä

Järjestöt ovat nostaneet Suomen ja sen pääkumppanimaiden yhteistyösuunnitelmat esimerkiksi kehityspolitiikan avoimuuden vähenemisestä nykyisellä hallituskaudella - sekä Suomessa että Etelässä. Tällä viikolla käytiin neuvottelut Mosambikin kanssa.
Sanna Jäppinen
27.3.2009

Mosambik on yksi Suomen kehitysyhteistyön kahdeksasta pääyhteistyökumppanimaasta, joiden kanssa käydään muutaman vuoden välein niin sanotut yhteistyöneuvottelut. Neuvottelujen lopputuloksena syntyneen pöytäkirjan painotuksista ja prioriteeteista allekirjoittavat molemmat osapuolet. Lähivuosien suunnitelmista neuvoteltiin Mosambikin pääkaupungissa Maputossa 25. maaliskuuta.

Kepan poliittisen työn verkostokoordinaattorin Niina Pitkäsen mukaan kehityspolitiikkaa seuraavat järjestöt Suomessa ja Etelässä ovat odottaneet tietoa uusista neuvotteluista ja suunnitelmista erityisellä mielenkiinnolla, sillä niissä konkretisoituu Suomen tämänhetkinen kehityspoliittinen linja.

"Maakohtaiset yhteissuunnitelmat ovat erityisen tärkeitä nyt, kun nykyisen hallituksen kehityspoliittinen ohjelma liikkuu niin yleisellä tasolla", Pitkänen arvioi.

Ensimmäiset nykyisen hallituskauden yhteistyöneuvottelut Suomi kävi Tansanian kanssa jo viime lokakuussa, mutta suunnitelma julkistettiin vasta 19. maaliskuuta. Tansania-suunnitelman julkitulon viivästyminen oli yksi esimerkki avoimuuden vähenemisestä, jonka kansalaisjärjestöt huomioivat 16. maaliskuuta julkaisemassaan arviossa hallituksen tähänastisesta kehityspolitiikasta.

"Valitettavasti julkaiseminen viivästyi osittain sen takia, että Tansania-tiimin maavastuuvirkamies siirtyi muihin tehtäviin ja uusi aloitti vasta vastikään", kertoo ulkoasiainsihteeri Katja Karppinen-Njock ulkoministeriön eteläisen Afrikan yksiköstä.

Mosambikin yhteistyösuunnitelman julkistamisesta Karppinen-Njock toteaa, että asiakirja "kirjoitetaan ja julkistetaan mahdollisimman pian" - tavoitteena on saada valmista huhtikuun loppuun mennessä.

Läpinäkyvyys uhattuna?

Paitsi yhteistyösuunnitelmien julkistamiseen liittyvää viivästystä järjestöt ovat kritisoineet kansalaisyhteiskunnan osallistamisen kaventamista neuvotteluprosessin kuluessa.

Niina Pitkänen toimi edellisten yhteistyöneuvottelujen aikaan Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Mosambikissa ja osallistui sikäläisen kansalaisyhteiskunnan kanssa neuvottelujen evästykseen. Tuolloin ulkoministeriöltä saatiin hyvissä ajoin neuvottelujen taustamuistio ja lupa jakaa se sekä Mosambikissa toimiville suomalaisjärjestöille että paikallisille järjestöille. Kansalaisyhteiskunnan kantoja kokoava kirje toimitettiin kirjallisesti ministeriöön, ja sen pohjalta keskusteltiin Suomen delegaation ja Mosambikin kansalaisyhteiskunnan välisessä tapaamisessa päivää ennen varsinaisia neuvotteluja.

Nyt vastaavaa mahdollisuutta ei ole ollut Suomessa eikä Mosambikissa, vaan järjestöt joutuivat antamaan suosituksiaan neuvotteluihin näkemättä neuvottelumandaattia.

Karppinen-Njockin mielestä neuvotteluprosessin avoimuudessa ei ole tapahtunut muutosta edelliskertaan verrattuna. "Sidosryhmätapaamista varten sidosryhmille toimitettiin etukäteen neuvotteluiden mandaattiluonnos, ja ryhmäkommentit otettiin soveltuvin osin huomioon mandaatin jatkotyöstämisessä", hän toteaa.

Järjestöjen sidosryhmätapaamisessa olivat kuitenkin paikalla ainoastaan Kepa ja Suomi-Mosambik-seura, vaikka Mosambikissa toimii useita muitakin suomalaisjärjestöjä, Niina Pitkänen toteaa.

"Lisäksi tapaamisessa todettiin, että neuvottelumandaatti on luottamuksellinen, jottei sen sisältö tulisi mosambikilaisten tietoon ennen itse neuvotteluja", Pitkänen sanoo. "Tällainen menettely ei ainakaan lisää kehitysmaan mahdollisuuksia päättää kehitysyhteistyön painopisteistä eikä tarjoa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuutta muodostaa yhteisiä kantoja."

Takaisin hankemuotoiseen apuun?

Järjestöjen yksi keskeinen huolenaihe Mosambikin kanssa käytävissä neuvotteluissa oli se, että budjetti- ja ohjelmamuotoisen avun lisäämisen sijaan ollaan siirtymässä takaisin hankemuotoiseen apuun. Tämä sotii kansainvälisen avunantajayhteisön muun muassa Pariisin julistukseen kirjaamia sitoumuksia vastaan.

Budjetti- ja ohjelmamuotoisen avun vahvuutena pidetään sitä, että niissä rahat ohjautuvat kehitysmaiden omien järjestelmien kautta ja vahvistavat niitä. Hankemuotoisen avun vaarana on se, että osaaminen lähtee projektin tekijöiden mukana pois. Lukuisille eri avunantajille tehtävä raportointi vie myös virkamiesten ajan ja kaventaa mahdollisuuksia kehittää maan omia instituutioita.

"Kehitysmaiden edustajat toivat esimerkiksi viime marraskuussa Accrassa pidetyssä huippukokouksessa vahvasti esille sen, että ensin kansainväliset avunantajat vaativat heiltä toimivia järjestelmiä, jotta apua voidaan antaa. Mutta kun järjestelmiä luodaan, niitä ei halutakaan käyttää", Pitkänen toteaa.

Ristiriitaa järjestöt ovat löytäneet myös siitä, että vielä muutama vuosi sitten Mosambikin terveyssektorilla tehtävää kehitysyhteistyötä käytettiin esimerkkinä "suomalaisesta lisäarvosta". Nyt Suomen tuki terveyssektorille ollaan lopettamassa.

"On täysin ymmärrettävää, että Suomi haluaa keskittyä tietyille aloille. On kuitenkin outoa, jos selityksenä on se, että terveyssektorilla on jo liikaa toimijoita - ja silti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen kehotti maaliskuun alussa pidetyssä järjestöseminaarissa suomalaisjärjestöjä hakeutumaan Mosambikissa juuri terveyssektorille", Niina Pitkänen ihmettelee.

Lisää tietoa aiheesta