Eduskuntapuolueet kokoomusta, keskustaa ja perussuomalaisia lukuunottamatta kannattavat EU-alueen kattavan rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa seuraavan hallituskauden aikana. Kuvassa Sampsa Kataja (kok.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Sari Palm (kd.).
Kuva:
Jussi Nukari
Kepa
Uutinen

Ulkopoliittinen vaalipaneeli: Emme ole maailmassa yksin

Eduskuntapuolueet ovat yhdessä rintamassa kansainvälisen verotuksen kannalla. Kehitysyhteistyötä kasvattaisivat kaikki paitsi perussuomalaiset.
Esa Salminen
3.3.2011

Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin me. Ulkopolitiikka perustuu pohjimmiltaan siihen, miten me heidän kanssaan olemme, mahdollisimman tolkullisella tavalla.

Näin toimittaja Johanna Korhonen avasi Kepan ja Paasikivi-Seuran ulkopoliittisen vaalipaneelin Vanhalla ylioppilastalolla 1. maaliskuuta.

Kehitysyhteistyöstä turvallisuuteen, ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin veroihin, vastauksia globaaliin yhteistyöhön etsittiin kaikkien eduskuntapuolueiden voimin, eikä yhtään liian aikaisin. Björn Månssonin (r.) sanoin: Meillä voi olla parhaimmassa tapauksessa aika vähän aikaa, muutamia vuosikymmeniä, saattaa kaikki ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimukset täyttäviksi.

"Eikä ole mitään varmuutta siitä, että siinä edes onnistuttaisiin, mutta meidän velvollisuutemme on tehdä kaikki, mitä osataan, ja ottaa myös johtajuutta sen eteen, että näin tapahtuisi", Månsson kannusti.

Pörssivero haihattelusta päivän politiikkaan

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki muistutti ilahtuneena, kuinka asiat, joita vielä kymmenen vuotta sitten nostivat esille vain haihattelijoiksi leimatut hörhöt, ovat nykyään keskeistä politiikan ydintä. Tällainen on esimerkiksi aiemmin Tobinin verona tunnettu kansainvälinen rahoitusmarkkinavero.

Globaalia verotusta tarvitaan. Siitä eduskuntapuolueet vaikuttavat olevan samanmielisiä. Eroja alkoi löytyä, kun kysyttiin pitääkö veron olla alusta alkaen maailmanlaajuinen — vai tulisiko Euroopan toimia edelläkävijänä.

Paula Lehtomäen (kesk.) mukaan innovatiivisen verotuksen tapoja pitäisi ottaa mahdollisimman pian käyttöön, mutta globaalilla tasolla.

"Pankkisektorilla tarvitaan eittämättä EU:n tasolla entistä parempaa sääntelyä. Siitä olen vasemman reunan kanssa samaa mieltä, että ei voi olla niin, että voitot pannaan omaan taskuun, mutta tappiot pannaan aina veronmaksajan maksettaviksi."

Hän ei kuitenkaan ollut varma, onko transaktiovero EU:n tasolla paras tapa vaikuttaa. Samoilla linjoilla oli kokoomuksen Sampsa Kataja. Vastalauseita kuului vasemmalta ja vihreistä.

"Transaktiovero toimisi sitä paremmin mitä kansainvälisempi se on", myönsi Anni Sinnemäki (vihr.). Sinnemäki ei kuitenkaan usko, että täysin globaalia veroa saataisiin heti aikaan. EU voisi näyttää tietä.

"EU:n pitää toimia edelläkävijänä", vaati Paavo Arhinmäki. "Tämä on vähän samanlainen asia kuin ilmastonmuutoksesta ilmoitettaisiin, että me emme tee mitään, jos jokainen maailman maa ei lähde mukaan."

Kauan kaivattu vakauttaja?

Finanssiveroa on perusteltu sillä, että se toisi rahaa kehitysyhteistyöhön ja ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Toisten mukaan tärkeämpi syy on, että se hillitsisi keinottelua ja vakauttaisi markkinoita. Kokoomuksen Sampsa Kataja ei ollut tästä vakuuttunut.

"Tosiasiassa suurin osa kaupasta on johdannaiskauppaa, ja johdannaiset ovat suurimmaksi osaksi vakuutuksia. Kyse on siitä, että etukäteen sidotaan viljan tai energian hinta johonkin tulevaisuudessa arvioituun hintatasoon, ja jos tätä lähdetään verottamaan, niin päin vastoin estetään näiden vakuutusten ottamista, mikä tuo epävakautta", Kataja sanoi.

Pitkään transaktioveroa puolustanut Erkki Tuomioja (sd.) ei puolestaan ollut vakuuttunut Katajan analyysistä.

"Johdannaisethan on nimenomaan luoneet epävakauden kansainväliseen finanssijärjestelmään."

"Ne lähtevät elämään omaa elämäänsä. Niillä käydään kauppaa, ja se ei suinkaan vakauta mitään, vaan se kerää aivan käsittämättömiä riskikasautumia, joiden estämisestä on pitkälti kysymys", Tuomioja sanoi.

Siihen, että myös porvaripuolueet ovat kääntyneet sääntelyn ja kansainvälisen verotuksen kannalle on eittämättä vaikuttanut maailmanlaajuinen finanssikriisi. Veron puolesta puhuvat oikean laidan mahtipoliitikot, etulinjassa Saksan Angela Merkel ja Ranskan Nicolas Sarkozy.

"Siperia on nyt opettanut Eurooppaa ja muutakin maailmaa", Björn Månsson totesi.

"Ehkä Siperia on opettanut porvareita, me vasemmalla olemme tienneet tämän jo hyvän aikaa", Erkki Tuomioja nauratti yleisöä.

Lehtomäki: Globaali pörssivero on tervetullut. Tuomioja: Eurooppa voi ottaa johtajuutta ja aloittaa itse ensin. Kuva: Jussi Nukari / Kepa.

Samanmielisyyttä ja pieniä riitasointuja

Illan lippuäänestyksissä vaikutti siltä, että suomalaispoliitikkojen näkemykset ulkopolitiikan talouspuolesta eivät juuri riitoja saisi aikaisiksi.

  • Onko vuonna 2008 puhjenneen finanssikriisin jälkeen tehty tarpeeksi uudistuksia uusien finanssikriisien ehkäisemiseksi? — Ei ole.
  • Kannattaako kansainvälinen pörssivero ottaa käyttöön seuraavan hallituskauden aikana globaalisti? — Kyllä kannattaa.
  • Pitäisikö yritysten yhteiskuntavastuuta selventää laatimalla siitä sitovampia kansainvälisiä sääntöjä? — Kyllä.
  • Pitäisikö suuryrityksiltä edellyttää nykyistä tarkemman, maakohtaisen kirjanpidon julkistamista? — Kyllä.

Mutta kun keskustelu kääntyi kehitysapuun, nousi samanmielisten seurueesta soraääni.

Pitäisikö Suomen nostaa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta? Mihin pitäisi ensisijaisesti osoittaa rahaa suomalaisten turvallisuuden edistämiseksi: aseelliseen puolustukseen, kriisinhallintaan vai kansainvälisen eriarvoisuuden vähentämiseen sekä konfliktien ehkäisyyn kehitysyhteistyöllä ja muilla poliittisilla keinoilla?

Siinä kun muiden mielestä kehitysapua pitäisi kasvattaa ja turvallisuuden edistämiseksi tulisi keskittyä eriarvoisuuden vähentämiseen, Vesa-Matti Saarakkala (ps.) ei nostaisi kehitysapua ja keskittyisi maanpuolustukseen.

"Pitää turvata ensisijaisesti se, että meidän oma armeija on toimintakykyinen ja sitten vasta jakaa rahaa ulkomaille", Saarakkala perusteli.

Perussuomalaiset ajavat kehitysapuun 200 miljoonan eli viidenneksen leikkausta, ja peräänkuuluttavat kehitysyhteistyön reivaamista kohti kriisiapua. Mistään nollalinjasta ei Saarakkalan mukaan suinkaan ole kyse.

Paavo Arhinmäestä linja ei ollut looginen.

"Tähän asti perussuomalaiset ovat sanoneet, ettei ihmisiä pidä tuoda Suomeen, vaan heitä pitää auttaa siellä, missä he ovat. Nyt kuitenkin perussuomalaiset ovat ottamassa rahat pois myös kehitysyhteistyöstä."

"Ensin suomalainen työ ja yrittäminen, ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailmanparantaminen", Saarakkala linjasi.

"Sellaista päivää ei tulekaan", tyrmäsi Paula Lehtomäki. "Että voitaisiin sanoa, että nyt on Suomi rakennettu valmiiksi, meillä on kaikki kunnossa. Nyt voidaan ensimmäinen euro lähettää ulkomaille, sitä päivää ei tule."

Sinnemäki ja Saarakkala: Samaa mieltä siitä, että yritysten yhteiskuntavastuu vaatii tiukempia sääntöjä. Eri mieltä kehitysyhteistyöstä. Kuva: Jussi Nukari / Kepa.

Parempaa kehitysapua

Muutkin puolueet esittivät toiveita kehitysyhteistyön sisällöllisestä kehittämisestä. Sari Palmin (kd.) mielestä avun valvonnassa ja koordinoinnissa tarvitaan tehostamistoimia, ja Björn Månsson korosti, että laatuun on satsattava ainakin yhtä paljon kuin määrään.

Palm ja Sampsa Kataja tunnistivat alueita, joilla Suomella on annettavaa, kuten koulutus, hyvän hallinnon kehittäminen ja naisten aseman edistäminen.

"Näyttää olevan yksimielisyys siitä, että tällaista budjettirahoitusta, jota Afrikan maistakin on kritisoitu, että jos budjettiin lyödään rahaa, se johtaa vain pysähtyneisyyteen ja siihen, että ollaan entistä riippuvaisempia avusta. Sitä pitää vähentää", Kataja sanoi.

Mutta yksimielisyyttä ei ollutkaan.

"Budjettirahoitus on itse asiassa se, mitä pitäisi tavoitella. Sehän kertoo sen, että maan olot ovat vakaita, kehitysprioriteetit oikeita, ja että sen hallinto kykenee suoriutumaan", vastasi Erkki Tuomioja.

"Budjettirahoitus on hirveän hyvä keino silloin, kun sitä voidaan käyttää", puolusti Anni Sinnemäki. "Se on se keino, jolla pystytään kaikkein vähiten kuormittavalla tavalla vahvistamaan vastaanottajamaan omaa hallintoa."

"On selvää, että kehitysyhteistyössä on kuormitettu monien kehitysmaiden hallintoa valtavasti tekemällä sirpaleista projektityötä, jossa raportointia on valtavasti."

Paula Lehtomäki summasi, että kehitysyhteistyön yhteisenä tavoitteena kumppanien kanssa tulisi olla, että jonain päivänä kumppani pärjää ilman rahallista apua. Joissakin maissa tämä on ajankohtainen tavoite, joissakin odotettavissa huomattavasti pidemmällä aikavälillä.

"Kehitysyhteistyön keinoin pitää pystyä tukemaan institutionaalisten rakenteiden toimivuutta. Jos me aina olemme vain ohjelmapohjaisella yhteistyöllä ja eri projektien kanssa liikkeellä, vetäytyminen ei mahdollistu ikinä."