Kuva:
Shutterstock
Uutinen

Ulkoministeriö julkaisi korruption vastaisen käsikirjan

Käytännön opas kehitysyhteistyöntekijälle pyrkii kitkemään tilastollisesti harvinaista korruptiota ja väärinkäytöksiä. Julkaisutilaisuudessa todettiin, että laajempi korruption vastainen työ vaatii lisätoimia.
Esa Salminen
6.9.2012

Ulkoministeriö julkaisi 4. syyskuuta kattavan käsikirjan korruption ja heikon hallinnon välttämiseksi kehitysyhteistyössä. Kirja on suunnattu ministeriön virkamiehille ja muille kehitysyhteistyöntekijöille, ja siinä käydään läpi niin aiheeseen liittyvä lainsäädäntö kuin käytännön vinkkejäkin.

Kehitysyhteistyön eri osa-alueet budjettituesta kauppaa tukevaan apuun ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen on jaoteltu omiin lukuihinsa. Esimerkiksi järjestöosioon on koottu kattava lista järjestöjen toimivuuteen ja demokraattisuuteen liittyviä seikkoja, joilla voi osaltaan ehkäistä korruptioriskiä.

"Kehitysyhteistyössä huomio kiinnittyy korruptioon yleensä siinä vaiheessa, kun jossain Suomen kumppanimaassa havaitaan epäselvyyksiä", sanoi kehitysministeri Heidi Hautala käsikirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

Varsinainen korruptio kehitysyhteistyössä on kuitenkin suhteellisen harvinaista.

Hautalan mukaan vuonna 2011 ulkoasiainhallinnossa ilmeni yhteensä 17 rikosta, väärinkäytöstä, laiminlyöntiä tai epäilyä. 65 000 euroa kehitysyhteistyövaroja on takaisinperinnässä väärinkäytösten seurauksena. Verrattuna reilun miljardin euron kehitysyhteistyövaroihin se on Hautalasta hyvin pieni määrä. Maailmanpankki arvioi, että vuosittainen lahjonta maailmassa – kaikilla sektoreilla – ylittää tuhat miljardia Yhdysvaltain dollaria.

"Tärkeä viesti kehitysyhteistyöntekijöille on, että joskus täytyy valita, otetaanko riski ja tuetaan haurasta valtiota ja sen ihmisiä, vaikka mahdollinen väärinkäytösriski kasvaisikin. Kun päätetään, että näin tehdään, on oltava perillä niistä riskeistä, joita vaikea toimintaympäristö tuo mukanaan", Hautala sanoi.

"Korruptioriskiä ei voi eikä pidä kokonaan välttää, sillä suurempi riski on, että tilanne kehitysmaassa menee vielä huonompaan suuntaan."

Esimerkiksi arabikevään kaltaisessa demokratisoitumisessa on riski, että se johtaa lyhyellä aikavälillä kasvavaan korruptioon, ja rahoittajien täytyy olla tästä tietoisia, muistutti tilaisuudessa myös puhunut YK:n kehitysohjelman UNDP:n demokraattisen hallinnon johtaja Heba El-Kholy

Kehitysavun korruptio on pieni osa isoa kakkua

Ulkoministeriön uusi käsikirja koskee käytännön kehitysyhteistyötä, eikä siinä juuri puututa rakenteellisempiin harmaan talouden ja vilungin muotoihin: esimerkiksi veroparatiiseja ei mainita kertaakaan.

Hautala halusikin korostaa julkisuuslakien merkitystä korruption vastaisessa toiminnassa.

"Suoraan sanoen minulla on sellainen tunne, että viimeiseen sataan vuoteen me emme ole oikein kehittäneet julkisuusperiaatetta", Hautala pahoitteli.

Tällä hetkellä yksi avoimuusperiaatteen puhutuin muoto kehityskentällä on yritysten toiminta kehitysmaiden luonnonvarasektorilla.

"Luonnonvaroista saatavat tulot usein virtaavatkin laittomina rahavirtoina niiden taskuihin, joita ei köyhyyden poistaminen tai oikeudenmukainen tulonjako kiinnosta. Laiton pääomapako löytää usein kotinsa veroparatiisista jostain päin maailmaa", Hautala sanoi.

Lainsäätäjät ovat heränneet ongelmaan, ja Yhdysvallat sääti elokuun lopulla uudistuksen, joka velvoittaa kaivos-, öljy- ja maakaasualan yritykset raportoimaan maa- ja hankekohtaisesti käytännössä kaikki maksunsa.

Yhdysvaltain esimerkki antaa Hautalan mukaan lisäpontta EU:ssa parhaillaan viimeisteltävälle tilinpäätösdirektiiville, joka edellyttäisi yrityksiä julkistamaan maksunsa kehitysmaiden hallituksille.

"Nyt näyttää siltä, että keskustelu direktiivin kehitysvaikutuksista on johtamassa siihen, että se kattaa aikaisemmin suunniteltua laajemman alan, eli ei ainoastaan öljy-, kaasu- ja kaivosalaa, vaan lisäksi esimerkiksi metsäalan."

Myös kehitysyhteistyörahaa veroparatiiseissa

Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Eva Nilsson tiedusteli ministeriltä, miten kehitysyhteistyörahasto Finnfundin veroparatiisisijoituksia on tarkoitus suitsia. Finnfund rahoittaa yritystoimintaa kehitysmaissa, ja sen omistaa yli 90-prosenttisesti Suomen valtio.

"Viime aikoina on virinnyt keskustelua verosuunnittelusta, veroparatiiseista ja laittomista pääomavirroista, ja tämä on varmasti johtamassa itsetutkiskeluun erilaisissa yrityksissä", Hautala vastasi. "Minun mielestäni tämä on yksi keskeinen yritysvastuukysymys."

"Mitä tulee Finnfundiin, niin pitää katsoa mikä tilanne on, ja pyrkiä korjaamaan sitä. Ei tietenkään voi olla niin, että me torjumme veroparatiiseja kehityspolitiikalla, ja samaan aikaan meidän kruununjalokivemme Finnfund harrastaa sitä."

Finnfundin kautta kehitysyhteistyörahaa saattaisi päätyä myös suomalaisyrityksille, jotka halutessaan voisivat lahjoa yhteistyötahoja kehitysmaissa – tällaisten tapausten välttämiseksi ulkoministeriön käsikirja voisi olla avuksi.

Yksi tapaus, jossa kehitysyhteistyörahaa konkreettisesti olisi voinut päätyä korruptioon, saattaisi olla Pöyryn tytäryhtiön Pöyry Management Consultingin joutuminen Maailmanpankin mustalle listalle sopimattoman lahjanannon tähden, mistä Taloussanomat uutisoi kesällä.

Maailmanpankin lehdelle antamien tietojen mukaan väärinkäytös tapahtui vuonna 2009 Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella. Tapauksen yksityiskohdat eivät ole julkisia, mutta Finnfundin vuosikertomus vaikuttaisi kuitenkin päästävän kehitysyhteistyövarat tällä kertaa pälkähästä: Finnfund kyllä sijoitti Pöyryyn tuona vuonna, mutta ilmeisesti vain thaimaalaiseen biovoimalaan.

Pöyry on kiistänyt asiassa tapahtuneen minkäänlaista lahjontaa.

"Maailmanpankilla ei ole mitään oikeutta antaa tällaisia tietoja", Pöyryn lakiasiainjohtaja Anne Viitala sanoi Taloussanomille.