Maapallo ja rahaa.
Talouskasvu on hidastunut monissa Afrikan maissa ja velkataakat jälleen kasvaneet - etenkin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.
Kuva:
IStock
Uutinen

Uhkaako kehitysmaita uusi velkakriisi?

Nousevat korot ja Kiinan kasvun taittuminen lisäävät taloudellista ahdinkoa kehitysmaissa.
Elina Venesmäki
8.2.2018

Globaali korkotaso nousee, ja kehitysmaille tämä tuo vaikeuksia maksaa lainojaan takaisin.

Nyt uhkaava velkakriisi on erilainen kuin edellinen, jolloin köyhät valtiot olivat velkaa ennen kaikkea Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle, Maailmanpankille ja yksittäisille rikkaille valtioille. G8-maat antoivat nämä lainat enimmäkseen anteeksi vuonna 2005.

Nyt kyse on etenkin yksityisen sektorin lainoista. The Guardian -lehti kirjoittaa, että tällä hetkellä vain muutama, ennen kaikkea Saharan eteläpuoleisen Afrikan maa on pahoissa vaikeuksissa velkojen takia, mutta kriisi uhkaa levitä.

Velkahelpotukset ja länsimainen apu eivät ole riittäneet vakauttamaan maiden taloutta, ja siksi Afrikka tarvitsee entistä enemmän yksityisen sektorin investointeja.

Eroavat kriisin ainekset

Tämä kriisi on hyvin erilainen kuin edellinen, joka käynnistyi 1980-luvulla, kun Meksiko ilmoitti ajautuneensa maksukyvyttömyyteen. Aiemmin rikkaat maat olivat myöntäneet kehitysmaihin lainoja – usein poliittisin perustein, ei niinkään tuottoanalyysejä katsellen.

Maailmantalous ajautui 1970-luvun lopulla lamaan samaan aikaan, kun Yhdysvallat nosti korkotasoaan. Yhä useampi maa ajautui maksukyvyttömyyteen. Tämä kriisi päätyi vuonna 2005 siihen, että G8-maat päättivät antaa anteeksi suuren osan veloista.

Nykyisen kriisin pohja on vuoden 2008 finanssikriisissä. Sen jälkeen Afrikka oli houkutteleva investointikohde. Velkahelpotusten ja entistä paremman taloudenpidon ansiosta Afrikan maat näyttivät aiempaa vakaammilta.

Samalla supermatalat korot kehittyneessä maailmassa saivat investoijat etsimään kovempia tuottoja kuin mitä he voisivat saavuttaa kotonaan.

Monet Afrikan maat veivät paljon tuotteita, ja nopeasti kasvavassa Kiinassa vienti otettiin ilolla vastaan. Raha oli halpaa, ja läntiset pankit lainasivat rahaa projekteihin Afrikan maissa. Maksua vaativat lainat nostivat tuotteiden hintoja.

Suurin osa nykyvelasta on yksityisen sektorin ottamaa, mutta historia osoittaa, että yleensä tällaiset velat kaatuvat lopulta valtioiden niskaan.

Valtiovarainministeriö toppuuttelee

Maailmanpankki on huomannut riskin. Africas Pulse -raportissaan viime lokakuussa se kirjoittaa, että talouskasvu on hidastunut monissa maissa ja velkataakat kasvaneet etenkin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

Ainakaan vielä Afrikan velkatilanne ei kuitenkaan ole kokonaisuutena hälyttävä, erityisasiantuntija Tuuli Juurikkala Suomen valtiovarainministeriöstä toteaa Kepalle.

"Ainakaan edellisen kriisin kaltaista ei ole näköpiirissä suoraan kulman takana. Ongelmia on lähinnä yksittäisissä maissa."

Velkataakat ovat kuitenkin kasvaneet joissakin maissa suuriksi. Talouskasvu on ollut viime aikoina väestönkasvua hitaampaa monin paikoin.

Silti on syytä ottaa huomioon, että maanosa on suuri, eikä kaikilla mailla ole lainkaan samoja ongelmia.

Apua laatukoulutuksesta

Jottei vuosituhannen vaihteen velkakriisi toistuisi, Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF seuraavat nykyisin tarkkaan, kuinka paljon velkaa yksittäiset maat voivat ottaa kestävästi.

"Entistä enemmän nyt halutaan liikkeelle yksityistä rahaa", Juurikkala sanoo.

Afrikassa monen maan kasvu on nojannut Kiinan suureen kysyntään. Nyt Kiina kasvaa hitaammin kuin ennen ja lainat ovat tulleet kalliimmiksi, kun korot nousevat kehittyneessä maailmassa. Lainat on ajateltu saada maksettua, kun tuotteiden hinnat nousevat. Kun nousu hidastuu, tämä ei onnistukaan. Esimerkiksi Nigeria kärsii matalasta öljyn hinnasta.

Monet maat pyrkivät parantamaan tulevaisuuden näkymiään koulutuksen avulla. Koulutustaso jää silti usein hyvin matalaksi, ja vain alle puolet suorittaa peruskoulun yläluokkia vastaavat opinnot. Sitä ylemmäs yltää vain alle joka kymmenes.