Uutinen

Tyttärille toisenlainen tulevaisuus

Kati Ala-Ilomäki Riitta Supperi
30.1.2005

 

Kuva: Guatemalalaisia naisia. (Kuvaaja: Riitta Supperi)
Imetys on Guatemalan naisille tuttua puuhaa.
 

Teresa Ramosin, 41, perheeseen kuuluu kahdeksan lasta, kaksi poikaa ja kuusi tyttöä. Vanhin tytär on jo muuttanut pois kotoa. Monen länsimaalaisen naisen korvaan kahdeksanlapsinen perhe kuulostaa lähinnä painajaiselta, mutta Ramosin suhtautuminen suvun jatkamiseen on hyvin tyypillistä Guatemalan kylien naisille.

”Useassa kylässä naiset, jotka ovat synnyttäneet 12 lasta, nousevat naisten välisessä arvojärjestyksessä korkeimpaan asemaan. Vielä enemmän kunnioitusta saavat osakseen niin sanotut vuotuiset naiset eli naiset, jotka synnyttävät lapsen joka vuosi”, selittää lääkäri Carlos Arriola, joka työskentelee Bethanian terveysasemalla Chiquimulan maakunnassa.

Mies mukana synnytyksissä

Ramos on synnyttänyt kaikki lapsensa kotona ilman lääkärin apua.

”Noin 90 prosenttia synnytyksistä tapahtuu kylissä. Meillä on terveysasemalla synnytyssali, mutta sitä käytetään hyvin vähän”, Arriola kertoo.

Ramoksen mukaan paras apu synnytyskipuihin on töiden teko. Kun poltot alkavat, hän jatkaa päivittäisiä toimiaan aina siihen asti, kunnes tuntuu, että kohta lapsen on aika tulla ulos päivänvaloon.

Mielenkiintoista on, että Ramos on synnyttänyt kaikki lapsensa aviomiehensä Marcelino Moraleksen avustuksella. Isän mukanaolo synnytyksessä ei siis ole lainkaan niin modernia kuin Suomessa usein kuvitellaan. Guatemalassa tapa on itse asiassa varsin yleinen.

”Mies menee naisen taakse ja kietoo kätensä ympäri naisen vatsakummun yläpuolelta. Joskus kivut voivat pyörryttää naista ja silloin mies pitää naisen pystyssä. Nainen synnyttää kyykyssä, ja kun lapsi tulee ulos, mies ottaa sen vastaan ja katkaisee napanuoran”, Ramos selittää synnytyskäytäntöjä.

Edut, jotka tulevat aviomiehen mukanaolosta synnytyksessä, ovat kiistämättömät. Synnytys kipuineen ja iloineen ei jää naisen omaksi asiaksi ja miehelle mystiseksi tabuksi. Voisi kuvitella, että kun miehen ja naisen täytyy puhaltaa yhteen hiileen saattaakseen jälkikasvunsa maailmaan, onnistuu yhteistyö paremmin myös muilla elämän osa-alueilla. Ramosin ja hänen miehensä välillä tuntuukin olevan vahva side.

Synnytyksen jälkeen nainen ei tee tortilloita eli maissileipää, guatemalalaisten perusruokaa, kolmeen päivään. Kokonaiseen yhdeksään päivään synnytyksen jälkeen nainen ei kylve, koska uskomuksen mukaan se voi heikentää maidon tuloa.

Kuva: Guatemalalainen perhe. (Kuvaaja: Riitta Supperi

Teresa Ramosin perheessä on naisvalta.

Nuorten seksiltä suljetaan silmät

Bethanian terveysasemalla hoidetaan pääasiassa aliravittuja lapsia. Noin 80 prosenttia sairaalan työstä suuntautuu kyliin ja ennaltaehkäisevään työhön.

Erityisen tärkeänä tasa-arvoistavana ja naisten asemaa parantavana tekijänä Arriola pitää lukutaito-opetusta. Terveysaseman lukutaitoprojektin avulla lukutaidon on saanut 540 naista.

”Kahdessa kylässä meillä on mielenkiintoisia kokemuksia myös miesten koulutuksesta. Näissä kylissä miehet ovat tulleet vahtimaan naisiaan lukutaitotunneille ja oppineet itsekin siinä sivussa lukemaan. Erityisen tehokasta tästä on tehnyt se, että oppikirjojen materiaali on suunnattu naisille. Niissä puhutaan tyttöjen oikeuksista, lasten hoidosta ja muista naisten elämään kuuluvista asioista. Miehet ovat siinä samalla siis oppineet paljon myös naisten elämän realiteeteista”, Arriola naurahtaa.

Usein tasa-arvon esteenä on tiedon puute, joka vaivaa myös miehiä. Miesten tietämys naisesta, naiseudesta ja naisen ruumiista on usein hämmästyttävän heikkoa.

”On erityisen tärkeää, että tätä työtä tehdään yhdessä miesten ja naisten kanssa”, Arriola toteaa.

Kuva: Bethanian terveysasemalla hoidetaan aliravittuja lapsia.(Kuvaaja: Riitta Supperi

Bethanian terveysasemalla hoidetaan aliravittuja lapsia.

Guatemalan synnytystilastot ovat synkkää luettavaa. Jokaista 100000:ta onnistunutta synnytystä kohden 186 äitiä kuolee synnytykseen. Äitiyskuolleisuus onkin Keski-Amerikan korkeimpia. Vain 21 prosenttia naisista käyttää moderneja ehkäisyvälineitä. Tämä luku puolestaan on alhaisin koko Etelä-Amerikassa.

Arriola pitää kielteistä suhtautumista ehkäisyyn ongelmallisena, sillä jo 13-vuotiaat saattavat harrastaa seksiä.

”Ja he harrastavat sitä omasta vapaasta halustaan, mutta siltä halutaan sulkea silmät. Tässäkin kylässä neljä tyttöä on tänä vuonna joutunut keskeyttämään opiskelut raskauden takia. Lukuisat muut ovat vierailleet kylässä laittomasti abortteja tekevän miehen luona”, Arriola kertoo.

Varsinaisena aikapommina Arriola kuitenkin pitää hivin leviämistä.

”Aids on tabu. Ruumiit ja sairaat piilotetaan ja heidän väitetään sairastuneen syöpään tai tuberkuloosiin. Kukaan ei halua puhua asiasta”, hän jatkaa.

Kuva: Lääkäri Carlos Arriola (Kuvaaja: Riitta Supperi

Carlos Arriola on työskennellyt kylälääkärinä 14 vuotta.

Tieto muuttaa perinteitä

Guayabon kylään johtaa mutkainen, ylös ja alas huimasti kaarteleva huonokuntoinen hiekkatie. Hankala nousu kuitenkin kannattaa, sillä vuoren rinteellä odottaa ihastuttava kylä. Appelsiinipuut kasvavat talojen pihalla, ja näkymät yltävät aina Hondurasiin asti.

Guayabo on loistava esimerkki siitä, miten tiedolla pystytään muuttamaan vanhojakin perinteitä ja niin miesten kuin naistenkin suhtautumista sukupuolisuuteen. Guayabolaisten elämä on muuttunut viime vuosien aikana aika lailla, kun kylän naisten itsetunto ja aloitekyky ovat kasvaneet World Visionin järjestämien kurssien kautta.

”Vielä muutama vuosi sitten naiset eivät poistuneet kotoa. Emme uskoneet, että he osaisivat osallistua kokouksiin ja komiteoiden toimintaan. Nyt järjestöt ovat kuitenkin tulleet kylään ja antaneet naisille koulutusta. Näin naisillakin on välineet, joilla osallistua kylän elämään”, selittää kylän naistenkomitean johtaja Don Alberto.

”Ennen naiset olivat paljon ujompia. He ikään kuin pelkäsivät osallistumista kodin ulkopuolisiin asioihin”, lisää Jesús García Perez.

Miehet myöntävät, että aikaisemmin he itse kielsivät naisten vapaan liikkumisen.

”Ennen olimme mustasukkaisia ja pelkäsimme, että joku toinen mies varastaa vaimomme”, miehet kertovat yhteen ääneen hiukan hymyillen.

”Ennen emme tienneet, miten asiat oikeasti ovat. Nyt olemme saaneet opetusta”, he jatkavat ja nyökyttelevät päätään kiinnostuneina ja rohkeasti silmiin katsoen, kun World Visionin työntekijä Aury Palma Vásquez kertoo heille papa-kokeesta.

Miehet, jotka eivät ennen uskaltaneet laskea vaimojaan ulos asunnosta, pitävät nyt papa-koetta itsestäänselvänä naisen elämään kuuluvana asiana.

”Ennen naisia itseäänkin ujostutti papa-koe, koska siitä oli laitettu liikkeelle hirveitä huhuja. Mutta sitten muutama nainen teki sen, ja he kertoivat, kuinka asian todellinen laita on”, Don Alberto selittää.

Seuraavan sukupolven Guayabo tulee näyttämään hyvin erilaiselta. Kylän naisille itselleen lasten lukumäärä on vielä suuri ylpeyden aihe, mutta siitä huolimatta kysymys ”kuinka monta lasta toivoisitte tyttärellenne?” saa heidät hiljaiseksi ja katselemaan varpaitaan.

”Kaksi lasta on riittävästi”, sanoo joku vihdoin ja muut yhtyvät mielipiteeseen. Useimmat heistä odottavat seitsemättä tai kahdeksattaan.

Kuva:  (Kuvaaja: Guatemalalainen tyttö. Kuva: Riitta Supperi

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005

Muut Kumppani-lehden linkit:

Suomessa isä leikkaa napanuoran *
Lääkäri Papanicolaun oivallus *

Kumppani 2/2005
Uusin Kumppani