Uutinen

Tynnyrimusiikista kunnon bisnestä

Peter Richards
20.5.2001

(IPS - Port of Spain) Karibian alueelta ympäri maailman levinneestä steel pan -musiikista ja sen oheisilmiöistä pyritään kehittämään kunnon bisnestä ja yhteisöjen elinolojen monipuolista kohentajaa "tynnyrimusiikin" synnyinmaassa Trinidad ja Tobagossa.

Piskuinen saarivaltio Trinidad ja Tobago ei jätä käyttämättä yhtään tilaisuutta ylpeillä sillä, että se aikoinaan lahjoitti maailmalle aivan uuden musiikkityylin, steel pan -musiikin eli tynnyrimusiikin. Valtaosa maan omista tynnyribändeistä toimii kuitenkin aktiivisesti vain kuuden viikon vuotuisen karnevaalikauden ajan.

Asiat muuttuvat dramaattisesti, mikäli se on kiinni West Indiesin yliopiston ekonomista Lloyd Bestistä. Aiemmin toukokuussa hän esitti Trinidad ja Tobagon tynnyrimuusikkoja yhdistävälle organisaatiolle Pan Trinbagolle suunnitelman koko "teollisuudenalan" panemisesta uuteen uskoon.

Pan Trinbagon johtajan Patrick Arnoldin mukaan Best on kehittänyt monipuolisen suunnitelman, jonka avulla tynnyrimusiikki voi harpata 2000-luvulle, ja sen ympärille muodostuneet yhteisöt voivat päästä koulutuksen ja liiketoiminnan kautta kestävän kehityksen tielle.

"Trinidad ja Tobagon valtio on pannut parhaat voimansa asialle, koska tynnyrimusiikki kuuluu tälle maalle eikä Pan Trinbagolle. Me olemme palkkaamassa ulkoisia resursseja, jotka voivat auttaa meitä ratkaisemaan ongelmamme", hän toteaa.

Tällainen bisnespuhe on kaukana tynnyrimusiikin alkujuurilta. Steel pan -musiikkia soitetaan käytetyillä öljytynnyreillä, joiden pohja on viritetty takomalla rummuksi. Instrumentti keksittiin Trinidad ja Tobagossa 1900-luvun alkupuolella, ja alkuaikoina sitä pidettiin alempien yhteiskuntaluokkien soittopelinä.

Sittemmin tynnyrimusiikista on tullut erittäin suosittua Karibian alueella, ja se on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta, suosiota ja merkitystä myös Karibian ulkopuolella kaikkialla maailmassa.

Kapasiteetti käyttämättä pääosan vuotta

Trinidad ja Tobagossa on yli 180 rekisteröityä tynnyrimusiikkibändiä, kun mukaan ei lasketa koulujen orkestereita. Aktiivisia soittajia on yli 6 500, joskin vain neljännes heistä soittaa täyspäiväisesti.

Karnevaaliajan ulkopuolella tynnyrimusiikki elää Bestin mukaan 46 viikkoa vuodessa epäsäännöllistä ja epävarmaa elämää. Bändeillä on keikkoja silloin tällöin ja satunnaisesti myös ulkomailla.

"Pääteemana on toimettomuus ja käyttämätön kapasiteetti, mikä ei tulisi kysymykseenkään liikemaailmassa. Useimpien bändien toiminta rajoittuu karnevaalikilpailuihin kerran vuodessa", hän kertoo ja lisää, että kansantalous ja tynnyrimusiikkiala menettävät miljoonia dollareita, kun tynnyrit pysyvät hiljaisina suurimman osan vuotta.

Tynnyrimusiikkibisnes edustaa Bestin mukaan parhaimmillaan muurahaiskekomaista toimeliaisuutta, jota ylläpitävät valtavat panostukset kuljetuksiin, ruokaan, juomiin ja muihin hyödykkeisiin, joita toiminnan pyörittämiseen tarvitaan. Panostukset kuitenkin maksetaan yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen kukkarosta.

"Ne eivät ole, kuten liiketoiminnassa yleensä, verovähennyskelpoisia kuluja", hän toteaa.

Viralliset tilastot kertovat, että vuonna 1997 tynnyrimusiikkibisneksen kokonaismenot maassa olivat noin 55 miljoonaa markkaa, mikä sisälsi myös soittopelien ostot. Alan tulot olivat 71 miljoonaa markkaa, mikä koostui palkintorahoista, esiintymispalkkioista, kiertueiden tuloista sekä levymyynnistä ja tekijänoikeusmaksuista. Lisäksi maa ansaitsi 25 miljoonaa markkaa steel pan -instrumenttien viennistä.

"Tähän liikevaihtoon perustuen on arvioitu, että instrumenttien ja koko tynnyrimusiikin kiinteän infrastruktuurin arvo on yli 335 miljoonaa markkaa", Best kertoo.

Luvut osoittavat, että tynnyrimusiikki herättää valtavaa julkista kiinnostusta, kuluttaa hurjasti inhimillistä energiaa ja näyttelee Trinidad ja Tobagossa merkittävää sosiaalista, yhteiskunnallista ja taloudellista roolia kaikkine oheistuotteineen ja -toimintoineen.

"Silti tynnyrimusiikki on pysynyt monin tavoin kitukasvuisena ja alikehittyneenä ja toiminut pelkästään lähteenä turhautuneisuudelle ja turhanpäiväisyydelle. Yksinkertainen syy tähän on se, että se ei ole koskaan toiminut bisneksen tavoin", Best väittää.

Tynnyrimusiikin kotipesistä bisneskeskuksia

Pan Trinbago on Arnoldin mukaan alkanut jo toteuttaa joitakin Bestin ehdotuksia, eikä se aio puuttua vain muusikkojen huolenaiheisiin vaan myös asioihin, joita musiikin kuuntelijat nostavat esiin vuosi vuoden perään tynnyrimusiikkitapahtumissa.

Bestin keskeisin suositus tynnyrimusiikin taloudellisen elinvoimaisuuden varmistamiseksi on soittajien tärkeimmän vuosittaisen kilpailun Panoraman uudistaminen sekä jokaisen maan tynnyrimusiikkibändin "kotipesän" uudistaminen.

Kotipesä ei ole koti vain bändille vaan myös laajemmalle sosiaaliselle verkostolle, joka koostuu soittajista, opiskelijoista, instrumenttien ja asujen valmistajista sekä kaikista muista, joilla on jotakin annettavaa, opittavaa tai kaupattavaa.

"Taiteen ja viihteen sijaintipaikoista ja mielihyvän ja mielenylennyksen lähteistä täytyy kehittyä keskuksia teolliselle toiminnalle ja bisnekselle, koulutukselle ja harjoittelulle sekä harkitsevalle yhteistyölle eikä vain sattumanvaraiselle yhteisölle", Best korostaa.

Suunnitelma peräänkuuluttaa täydellisesti uudelleenmuotoiltua tynnyrimusiikin kotipesää.

"Tynnyrirumpujen valmistukselle asettuu entistä teknologisempia vaatimuksia, joten toimelias kotipesä voisi houkutella, ottaa käyttöön ja kehittää taitoja matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja insinööritieteissä", Best sanoo.

Ja koska soittajat pukeutuvat aivan tietyllä tavalla, kotipesässä voitaisiin myös tuottaa erilaisia vaatteita ja asusteita.

Bestin mielestä on vaikea ymmärtää, miksi kotipesät eivät käyttäisi hyväksi tilaisuutta valmistaa vaatteita teollisessa mittakaavassa sekä kotimaisille että ulkomaisille markkinoille. Ne voisivat hyödyntää etuja, jotka on luotu tullivapailla vyöhykkeillä ja vientitoiminnan tuella ja pitää kaikki tulot ja voitot itsellään.

Panoraman kehittämissuunnitelman avulla tulisi Bestin mukaan saada aikaan päivittäistä toimintaa tynnyrimusiikin kotipesissä. Tällöin karnevaaliaika olisi vain kaiken toiminnan huipentuma, sadonkorjuun aika.

Uutta potkua kehitykselle

Bestin suunnitelman toteuttaminen edellyttäisi 335 miljoonan markan investointia, joka ei hänen mielestään ole kohtuuttoman suuri summa. Itse asiassa kyse olisi vain siemenrahasta, joka antaisi massiivista uutta potkua teolliselle, taloudelliselle ja yhteisölliselle kehitykselle.

"Ajatuksena on, että tynnyrimusiikin kotipesistä tulisi teollisen toiminnan ja oppimisen keskuksia. Laajamittainen oppipoikasysteemi täydentäisi tavallisen koulujärjestelmän oppeja käden taidoilla ja tuottaisi lähes väistämättömänä sivutuotteenaan tehokkaita pienyrityksiä", hän vakuuttaa.

Lisää IPS:n uutisia Maailma kylässä -festarin kotisivuilla: www.kepa.fi/maailmakylassa