Tasaisempaa tulonjakoa vaatineen Occupy London -liikkeen aktiivi teki pullonkorkeista taulun syksyllä 2011.
Kuva:
Dulcie Lee
Wikimedia Commons
Uutistausta

Tutkimus: Tasainen tulonjako vahvistaa talouskasvua

Ilman tasoittavia tulonsiirtoja Ruotsi olisi yhtä epätasa-arvoinen kuin Meksiko.
Jukka Aronen
11.3.2014

Taloudellinen epätasa-arvo on ollut valtamediassa esillä aina siitä lähtien, kun maailma notkahti lamaan vuoden 2008 talouskriisin seurauksena. Tavallinen kansalainen on ihmetellyt, miksi kriisin aiheuttaneet varakkaat pankit ja pankkiirit säästettiin tuholta, mutta muut ovat joutuneet kärsimään.

Yhdysvalloista vuonna 2011 levinneen Occupy-liikkeen yksi sanoma oli, että rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluva väestönosa nappaa neljänneksen maan tuloista ja hallitsee 40 prosenttia omaisuudesta.

Oxfam puolestaan muistutti tämän vuoden tammikuussa, että 85 rikkaimmalla ihmisellä on yhtä paljon varallisuutta kuin köyhimmällä puoliskolla maailman väestöstä.

Taloustieteiljät eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, onko talouden tasa-arvoistaminen hyväksi talouskasvulle. Esimerkiksi The Economist -lehti kirjoittaa, että liiallinen tasa-arvo ei houkuttele yrityksiä ottamaan riskejä ja tekemään kaikkia hyödyttäviä keksintöjä.

Valtiot kuitenkin tekevät tulonsiirtoja, joilla pyritään tasaamaan tuloja yhteiskunnan sisällä. Varakkaimmissa valtioissa nämä siirrot ovat merkittäviä, köyhemmissä maissa vähäisempiä.

Maalaisjärjellä ajateltuna ainakin liiallisella epätasa-arvolla on hintansa. Tuotanto kärsii, jos työntekijät ovat sairaita, ja pahimmillaan koko yhteiskunta muuttuu epävakaaksi. Teollistuneissa ja jälkiteollisissa maissa myös hyvin koulutetulla työvoimalla on suuri merkitys.

Ruotsi olisi kuin Meksiko

Mutta mitä sanoo tiede?

IMF:n tutkijat Andrew Berg, Jonathan Ostry ja Charalambos Tsangarides ottivat helmikuussa 2014 julkistetussa tutkimuksessaan käsittelyyn 173 maan gini-kertoimet viideltä vuosikymmeneltä.

Gini-kertoimella mitataan taloudellista tasa-arvoa: jos luku on nolla, kaikille kansalaisille ohjautuu yhtä paljon tuloja, ja jos luku on yksi, kaikki tulot menevät yhdelle henkilölle.

Data, jonka oli koonnut yhdysvaltalainen tutkija Frederick Solt, laittoi kaikki maat järjestykseen sen mukaan, millainen gini-kerroin niillä olisi ilman tulonsiirtoja ja millainen kerroin niillä oikeasti on, kun tulonsiirrot, kuten verotus ja tuet, lasketaan mukaan.

Laskelmista näkee yhdellä silmäyksellä, että kaikki vauraat maat tasaavat tuloja merkittävästi, ja köyhillä tasaaminen on vähäisempää. Jotkut maat tasaavat jopa niin paljon, että puolittavat epätasa-arvon.

Esimerkiksi Ruotsi leikkaa tulonsiirroillaan epätasa-arvoa 0,23 pistettä alas puhtaasta markkinoiden määräämästä 0,45:stä. Ilman voimakkaita tasapainottavia toimenpiteitä Ruotsi olisikin taloudellisesti yhtä epätasa-arvoinen kuin Meksiko, joka ei tee juuri mitään tulojen tasaamiseksi.

Taulukko: Maailman suuriväestöisimmät maat jaoteltuna taloudellisen tasa-arvon mukaan. Viivan kohdalla olevat valtiot eivät käytä tulonsiirtoja, kun taas oikealla alhaalla olevat käyttävät. Pystyakselilla on taloudellinen tasa-arvo ja vaaka-akselilla tasa-arvo ennen tulonsiirtoja (Suomi sijoittuisi pystyakselilla kohtaan 27). 0 merkitsee täyttä tasa-arvoa, ja 100 eli gini-1 täyttä epätasa-arvoa.

Tutkijat eivät sinänsä olleet kiinnostuneita gini-kertoimesta, vaan halusivat puristaa Stoltin aineistosta ulos vastauksen kysymykseen: haittaako taloudellisen epätasa-arvon tasaaminen talouskasvua.

Tulokset voi tiivistää kolmeen pylpyrään:

  • Taloudellisesti epätasa-arvoisimmilla mailla on taipumusta tehdä muita enemmän tasapainottavia toimenpiteitä. (Vaikka kehitysmaista usein puhutaan epätasa-arvon esimerkkeinä, useat teollisuusmaat olisivat paljon epätasa-arvoisempia, jos eivät sijoittaisi tulojen tasaamiseen.)
  • Mitä pienempi epätasa-arvo tulonsiirtojen jälkeen maalla on, sitä nopeampaa ja kestävämpää talouskasvu on.
  • Tulonsiirrot eivät yleisesti ottaen haittaa talouskasvua, vaikka joissain tapauksissa niin voi käydä. Kasvupyrähdys voi esimerkiksi jäädä lyhyeksi maissa, joissa on jo tehty mittavat tulonsiirrot. (Suurten tulonsirtojen maat näkyvät yllä olevassa taulukossa sinisellä.)

Talouskasvu ja köyhyys

Vaikka tulojen tasaaminen yleensä poistaa köyhyyttä, tutkimus ei ota kantaa siihen, millaisilla tulonsiirroilla on paras köyhyyttä poistava vaikutus.

Tutkimuksessa on huomioitu vain suorat verot ja tuet, eikä se siis ota huomioon esimerkiksi hallituksen tai ulkomaisen kehitysyhteistyön avulla tehtyjä terveyttä ja koulutusta parantavia toimenpiteitä.

Tutkijat kuitenkin toteavat, että hallituksen suorilla toimenpiteillä voi olla "vahvempia vaikutuksia talouskasvuun kuin tulonsiirroilla".

Mutta valuuko talouskasvu ylipäänsä köyhien laariin?

Brookings-instituutin Amadou Sy ruoti tammikuun lopulla Maailman työjärjestön vuosiraporttia ja Maailmanpankin tutkimusta Saharan eteläpuolisen Afrikan nuorisotyöttömyydestä ja tuli siihen lopputulokseen, että ainakaan tuolla alueella talouskasvu ei ole sanottavammin poistanut köyhyyttä.

Saharan eteläpuolisen Afrikan talous on puskuttanut eteenpäin hyvää viiden prosentin kasvuvauhtia viimeisen 10 vuoden ajan ja tuplaantuu vuoteen 2030 mennessä.

Luonnonvarabuumista nauttivat maat eivät ole kuitenkaan kyenneet monipuolistamaan talouksiaan, eivätkä purkamaan riippuvuuttaan maataloudesta. Itse asiassa Saharan eteläpuolisen Afrikan teollisuussektori on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana, Sy kirjoittaa.

Kolme neljäsosaa alueen väestöstä saa toimeentulonsa palkkasektorin ulkopuolelta. Nuorisotyöttömyys on suurta, ja alueen västöstä noin puolet on alle 25-vuotiaita.

UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksi antaa hieman lohdullisemman kuvan Saharan eteläpuolisen Afrikan kehityksestä, sillä alueen indeksi on kohonnut toiseksi nopeimmin vuodesta 2000, 1,47 prosenttia vuodessa. Mutta kulunut vuosikymmen oli hidastuneen kehityksen aikaa, eikä ero muihin maanosiin ole juurikaan kaventunut, kuten itäisen Aasian kohdalla on käynyt.

Nuoriso avainasemassa

Samaisen Brookings-instituutin John McArthur suosittaa Saharan eteläpuoliselle Afrikalle eritoten nuorisotyöttömyyteen tarttumista. Nuoria pitää tukea koulutuksen ja työharjoittelumahdollisuuksien avulla, mutta myös keskittymällä nykyistä parempaan peruskoulutukseen, ravintoon ja terveydenhuoltoon.

IMF:n tutkimuksen pohjalta listaan voisi myös lisätä tulonsiirtojen tehostamisen. Siihen päästään esimerkiksi kehittämällä verotusjärjestelmää ja miettimällä, missä valtion antamat tuet ja kehitysyhteistyövarat toisivat parhaan hyödyn.

Erityisen tehokkaalta kuulostaisi tulonsiirtojen yhdistäminen koulutuksen ja terveyden edistämiseen. Esimerkiksi Meksikossa ja Brasiliassa on saatu hyviä tuloksia maksamalla tukea perheille siitä, että ne pitävät lapsensa koulussa.