Uutinen

Tutkimus Nokian tehtaista: Kiinan siirtotyöläisten oikeudet eivät toteudu

Teollisuustuotannon voimakas kasvu on luonut Kiinaan suuren siirtotyöläisjoukon. Työntekijöiden lailliset oikeudet eivät toteudu, eivätkä he usein edes tiedä mitä voisivat vaatia, todetaan tuoreessa tutkimuksessa.
Jari Nousiainen
18.3.2005

FinnWatch ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja teettivät kiinalaisella Institute of Contemporary Observation (ICO) -tutkimuslaitoksella tutkimuksen työntekijöiden asemasta viidessä tehtaassa Etelä-Kiinan Guangdongin provinssissa. Tulokset ovat karuja, mutta raportin julkistamistilaisuudessa 17. maaliskuuta puhuneen ICO:n johtajan Liu Kaimingin mukaan tilanne maassa kehittyy koko ajan.

Yksi tutkituista kohteista on Nokian oma tehdas ja neljä muuta toimivat muun muassa Nokian alihankkijoina. Kaksi alihankkijatehtaista, Salcomp ja Perlos, ovat suomalaisia, Foxconn on suuri taiwanilainen elektroniikkateollisuuden yritys ja BYD on paikallisessa omistuksessa.

"Nokian parannettava työntekijöiden tietoisuutta oikeuksistaan"

Nokian tehdas Shenzhenissä teettää työntekijöillä 48 tuntia työtä nelipäiväisen työviikon aikana. Joillakin tehtailla vähintään kahdeksantuntisia työpäiviä saattaa olla kuusi tai jopa seitsemän. Ylitöitä tehdään säännöllisesti, ja esimerkiksi BYD:n tehtaalla ylitöistä kieltäytymisestä seuraa palkanalennus.

"Noin 60 prosenttia tehdastyöläisistä tulee maaseudulta", totesi Liu. Näille siirtotyöläisille osoitetaan pääsääntöisesti raskaimmat työt, mutta myös korkean teknologian teollisuuden työntekijät ovat usein kotoisin maaseudulta. Virallinen minimipalkka on jäänyt kehityksestä jälkeen, eikä siirtotyöläisillä riitä rahaa sekä elämiseen että kotiin lähetettäväksi.

Maaseudulta tulevat työläiset eivät tunne Kiinan työlainsäädäntöä, eivätkä osaa vaatia oikeuksiaan. Kansainvälinen työjärjestö (ILO) edellyttää, että työntekijät tuntevat oikeutensa. "Esimerkiksi Nokian tulisi kannustaa työntekijöitään vaatimaan oikeuksiensa toteuttamista", Liu sanoi.

Tehtaiden työehdot ovat paperilla ILOn ohjeiden mukaiset, mutta käytännössä alihankkijat eivät Liun mukaan noudata ohjeita. Vuokratyövoimaa välittävät yritykset ovat myös ongelma, koska niiden toimintaa ei yleensä valvota.

"Vuokrafirmat pidättävät osuuden minimipalkastakin", totesi Tove Selin Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjasta.

Monien länsimaisten yritysten tapaan Nokia on viime vuosina ahkerasti muotoillut toimintaohjeistuksia tehtailleen. Ohjeet eivät kuitenkaan koske alihankkijoita, eivätkä ilmeisesti myöskään vuokratyöläisiä välittävien yritysten kautta tulevia työntekijöitä yhtiön omissa tehtaissa. "Me emme voi edellyttää, että omat toimintaohjeemme olisivat käytössä alihankkijoilla", sanoi Johanna Jokinen Nokialta.

Lakeja on, valvontaa ei juurikaan

Vaikka laki Kiinassa takaa työntekijöille minimipalkan, määrää enimmäistyöajan ja esimerkiksi sallii ammattiyhdistysliikkeiden perustamisen, valvonta on olematonta. "Laki on hyvä, mutta Kiinassa laki ei aina kohtaa käytäntöä", Liu totesi. Hänen mukaansa vähintään 30 prosenttia työntekijöistä ei saa edes minimipalkkaa.

Ay-toiminta on Kiinassa hyvin kehittymätöntä. Valtio ylläpitää virallista ammattiyhdistysliikettä, joka toimii työmarkkinoilla lähinnä välittävänä osapuolena. Siinä toimii kuitenkin vain valtion virkamiehiä.

Työolojen parantamiseksi virallisen ay-liikkeen pitäisi alkaa selkeästi ajaa työläisten etua ja työntekijöillä pitäisi olla siinä oma edustuksensa, Liu totesi. Lisäksi tarvittaisiin enemmän vapaita työntekijäjärjestöjä. Kiinan laki antaa oikeuden ammattiyhdistyksen perustamiseen, mutta tutkituissa tehtaissa työntekijöillä ei ollut käsitystä oikeudesta tai mahdollisuudesta perustaa ammattiyhdistyksiä.

Yksi ongelma Liun mukaan on myös siinä, että paikalliset viranomaiset eivät valvo lain noudattamista tehtaissa tai ainakin katsovat sitä läpi sormien. "Tehtailla ja viranomaisilla vaikuttaa olevan taloudellisia yhteyksiä", hän totesi.

Siirtotyöläisten asemaa heikentää vielä se, että Kiinassa maaseudulta kaupunkiin töihin tulevilla ei ole samoja oikeuksia kuin kaupungissa virallisesti asuvilla. Kotipaikkajärjestelmä rajoittaa oikeutta esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Lisää tietoa aiheesta

Tehtaalla koko elämä -raportti (pdf)