Uutinen

Tutkimus: Köyhimmät maat häviäjiä WTO-neuvotteluissa

Useimmat kehitysmaat menettäisivät tuloja ja niiden osuus maailmankaupasta pienenisi, jos WTO-neuvottelut maatalouskaupan vapauttamista menevät nykymuodossaan läpi, todetaan tuoreessa tutkimuksessa.
Sanna Jäppinen
20.3.2006

Maailman kauppajärjestö WTO:ssa käynnissä olevat Dohan neuvottelut on nimetty kehityskierrokseksi, jonka olisi tarkoitus hyödyttää erityisesti köyhimpiä maita.

"Winners and Losers: Impact of the Doha Round on Developing Countries" -tutkimuksen mukaan nykyisten esitysten perusteella toteutettu maatalouskaupan vapauttaminen tietäisi kuitenkin kaikkien köyhimmille maille, kuten Bangladeshille ja useille Saharan eteläpuolisen Afrikan maille, tulojen vähenemistä ja niiden osuuden pienenemistä maailmankaupasta.

Tutkimuksessa on esitetty erilaisia skenaarioita kehitysmaiden tulevaisuudesta. Visioita on mallinnettu tarkastelemalla maiden työllisyyttä erottamalla toisistaan maataloustyöläiset ja kaupunkien kouluttamaton työväki.

Köyhimmät maat olisivat kauppaneuvottelujen nykyehdotusten pohjalta häviäjiä kaikissa skenaarioissa, sillä niissä maatalouskaupan vapauttamisen myötä työttömiksi jäävät pienviljelijät eivät todennäköisesti löytäisi töitä teollisuudenkaan parissa - toisin kuin vaikkapa Kiinassa, jossa maaseudun työttömillä on huomattavasti paremmat työllisyysnäkymät, tutkimuksessa todetaan

Tutkimuksen on tehnyt Sandra Polanski, entinen Yhdysvaltain ulkoministeriön kauppapoliittinen virkamies, joka nykyään työskentelee The Carnegie Endowment for International Peace -järjestössä.

Polanskin mukaan vapaakauppa tietäisi globaalilla tasolla varsin vaatimatonta nousua: joko yhdellä kertaa noin 40-60 miljardia dollaria tai alle 0,2 prosentin kasvua nykyiseen maailman bruttokansantuotteeseen. Tutkimuksen mukaan köyhiltä mailta saattaa kulua kaupan vapauttamisen vaatimiin sopeuttamistoimiin enemmän kuin ne vapaakaupan ansioista nettoaisivat, kirjoittaa New Nation.

Kehitysmaillakin vielä mahdollisuus voittaa

Polanskin mukaan vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä löytää kauppaneuvotteluissa ratkaisuja, jotka hyödyttäisivät niin köyhimpiä, keskituloisia kuin vauraimpiakin maita. Tutkimuksessa annetaan useita neuvoja, jotka pitäisi ottaa kauppasopimuksessa huomioon, jos todella halutaan ajaa köyhien maiden asiaa.

Kaikkein köyhimmät maat tarvitsisivat tutkimuksen mukaan erityisjärjestelyjä. Esimerkiksi WTO:n joulukuussa 2005 pidetyssä ministerikokouksessa teollisuusmaat sopivat laajentavansa vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden tulli- ja kiintiövapaata kohtelua, mutta edelleenkin useat kehitysmaiden kilpailukykyisimmistä tuotteista jäävät tämän järjestelyn ulkopuolelle, kirjoittaa IPS.

Tutkimuksessa myös suositetaan kehitysmaille hyvin pitkiä siirtymäaikoja sekä kaupan vapauttamista varovasti sektoreittain.

Yhdysvaltain kauppaneuvotteluja johtava Rob Portman toteaa tiedotteessaan, että tutkimuksessa vapaakaupasta arvioitu pieni hyöty johtuu siitä, ettei mukaan ole laskettu palveluiden vapauttamista.

"Myös se, että tutkimuksen pohjana on käytetty pikemminkin staattista kuin dynaamista mallia, rajoittaa nettohyödyn suuruutta, sillä tutkimuksessa ei oteta huomioon kaupan vapauttamisesta aiheutuvaa talouskasvua", Portman toteaa.

Polaskin kollegana työskentelevä John B. Judis muistuttaa kuitenkin artikkelissaan New Republicissa, että Yhdysvallat ja muuta vauraat maat pohjaavat optimisminsa klassiseen taloustieteeseen. Olettamukset pohjaavat täystyöllisyyteen ja siihen ajatukseen, että kaupan vapauttaminen johtaa välittömästi palkkojen nousuun, koska tarvitaan lisää työvoimaa.

"Tämä ei kuitenkaan päde maihin, joissa neljäsosa väestöstä on ilman työtä ja valmiita tulemaan töihin ilman minkäänlaista palkkojen nostamistakin", Judis kirjoittaa.

Lisää tietoa aiheesta