Talouskasvun lisäksi myös kehitysapu saattaa tutkijoiden mukaan keskittyä valtaapitäville: apu auttaa köyhiä, mutta se voi auttaa enemmän köyhien maiden hyväosaisia.
Kuva: Zack Blanton / iStockphoto

Tutkimus: Kasvattaako apu tuloeroja?

Kehitysapu voi lisätä tuloeroja, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Aiempi tutkimus ei ole kuitenkaan samaa mieltä: joidenkin mukaan apu toimii myös rehottavan korruption keskellä. Tuoreiden tulosten valossa voidaan ainakin kysyä, onko realistista olettaa kaiken avun kaventavan tuloeroja?
Kirsi Salonen
30.4.2012

Kehitysapu kasvattaa kuilua köyhien ja rikkaiden välillä, toteavat Helmut Schmidt -yliopiston ekonomistit Dierk Herzer ja Peter Nunnenkamp, jotka tutkivat tuloeroja 21 kehitysapua vastaanottavassa maassa vuosina 1970—95.

Herzerin ja Nunnenkampin tutkimus on kiinnostava, sillä avun vaikutusta tuloeroihin on tutkittu vain vähän. Aiemmat tutkimukset ovat saaneet sekä samansuuntaisia että päinvastaisia tuloksia. Sen sijaan avun vaikutuksista talouskasvuun taloustieteilijät ovat kiistelleet vuosia. Toiset tutkimukset näkevät avun tukevan talouskasvua, toisten mukaan vaikutukset ovat joko olemattomia tai jopa negatiivisia.

"Kaiken kaikkiaan optimismille on vähän sijaa. Voimme olettaa kehitysavun vähentävän köyhyyttä vastaanottajamaissa, vaikka sillä ei olisikaan selvää vaikutusta talouskasvuun", kirjoittavat tutkijat Herzer ja Nunnenkamp.

"Apu tukee eliittejä"

Suuret tuloerot ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo paitsi jarruttavat köyhyyden vähentämistä ja johtavat inhimilliseen kärsimykseen, myös hidastavat talouskasvua ja johtavat poliittiseen epävarmuuteen. Suurten tuloerojen maissa epätoivo yhteiskunnan alemmilla portailla johtaa syrjäytymiseen ja rikollisuuteen lieveilmiöineen.

Kehitysavun vaikutus tuloeroihin perustuu näkemykseen, että poliittinen ja taloudellinen valta vastaanottajamaissa on eliitin käsissä. Apu suuntautuu hallitusten kautta sektoreille, jotka lisäävät tai ylläpitävät eriarvoisuutta. Samoin jos vastaanottajamaan poliittinen tilanne suosii esimerkiksi jotain kansanryhmää, on oletettavaa, että apu kanavoituu sille — ja kasvattaa näin juopaa köyhien ja rikkaiden välillä.

Tutkijoiden mukaan myös suorat sijoitukset ja kauppa lisäävät eriarvoisuutta. Väite perustuu olettamaan, että sijoitukset ja kauppa keskittyvät niille sektoreille, jotka ovat maassa kilpailukykyisimpiä. Näillä sektoreilla palkat nousevat muita nopeammin.

Talouskasvu itsessään saattaa lisätä eriarvoisuutta saman logiikan mukaan, joten voi olla vaikeaa arvioida mikä on avun osuus tuloerojen kasvusta.

Taloustieteilijät ovat aiemminkin vaatineet avulle vahvempia ehtoja ja avun keskittämistä sellaisiin maihin, joissa korruption mahdollisuus on pienempi. Herzer ja Nunnenkamp peräänkuuluttavat vastuuta myös avunantajilta. Jos epäonnistumisista syytetään vain korruptiota vastaanottajamaissa, voivat avunantajien omat virheet jäädä huomiotta. Tällaisia voivat tutkijoiden mukaan olla esimerkiksi avunantajien itsekkäät motiivit avulle.

Tutkijoiden mukaan avunantajat toistelevat retoriikkaa köyhyyttä vähentävästä avusta samalla, kun apu ohjautuu rakenteisiin, jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Samalla avun vuotaminen vääriin käsiin ja väärille kohderyhmille on edelleen ongelma.

Tutkimustulosten mukaan avun vaikutus tuloeroihin on kuitenkin lievä. Siitä huolimatta Herzerin ja Nunnenkampin tutkimus viittaa siihen, että vaikka apu saattaa auttaa köyhiä, se voi hyödyttää hyvin toimeentulevia vielä enemmän.

Vai tekeekö apu sittenkin tehtävänsä?

Aiemmat tutkimukset ovat antaneet näyttöä siitä, että apu voi kaventaa tuloeroja. Lisäksi Muhammed Shafiullahin viime vuonna julkaistusta tutkimuksesta ilmeni myös se hämmentävä seikka, että kehitysapu voi olla tuloksellista jopa villinä rehottavan korruption keskellä.

Myös Shafiullahin mukaan kansainvälisen kaupan rakenteet ovat keskeinen tekijä tuloerojen kasvussa. Lisäksi maissa, joissa suuri osa väestöstä on nuoria, tuloerot ovat suurempia.

Herzerin ja Nunnenkampin tutkimustulokset perustuivat tilastotietoon kaikesta avusta. Malesialainen tutkijaryhmä puolestaan tutki eri sektoreille annetun avun vaikutusta epätasa-arvoon. Tutkijat havaitsivat, että talous- ja rahoitussektorille annettu tuki vähensi tuloeroja. Tutkijoiden mukaan apu talouskasvua tukeville aloille, kuten pankki- tai energiasektorille, tietoliikenneyhteyksiin tai liiketoiminnan tukemiseen lisää tuottavuutta ja talouskasvua ja näyttää myös kaventavan tuloeroja.

Monelle eri sektorille suunnattu apu, kuten ympäristönsuojelun tukeminen, puolestaan vaikuttaa tutkimuksen mukaan lisäävän tuloeroja koska se kohdentuu vastaanottajamaan eliittiin.

Avunantajien retoriikassa eriarvoisuuden vähentäminen kulkee usein käsi kädessä köyhyyden vähentämisen kanssa. Köyhyyden vähentämistä mitataan monella tasolla: kehitysohjelmien sisällä paikallisesti, kansallisella tasolla sekä kansainvälisesti esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteiden tai Inhimillisen kehityksen raportin muodossa. Uudet tutkimukset ovatkin erityisen kiinnostavia, sillä eriarvoisuudelle on vähänlaisesti mittareita.

Yhteiskuntatieteilijät muistuttavat kuitenkin, ettei kaikkea kehitysapua ole tarpeen arvioida suhteessa kasvuprosentteihin. Monella sektorilla tavoitteet ovat hyvin konkreettisia: Tyttöjen koulunkäynnin tukemisen tai malariakuolemien vähentämisen ei voida olettaa kaventavan tuloeroja muuten kuin välillisesti ja hyvin pitkän ajan kuluttua.

Epätasa-arvon merkitys nousee

YK:n vuosituhattavoitteiden ollessa loppusuoralla uusia mittareita ja tavoitteita etsitään nyt kiihkeästi. Keskittyminen eriarvoisuuteen ja tuloerojen jyrkkään kasvuun saattaakin nousta yhä keskeisempään osaan.

Tuloerot ovat kasvaneet monissa maailman taloudellisesti merkittävimmissä maissa, olivat ne sitten kehittyneitä, keskituloisia vai kehittyviä. Vain kourallinen maita on onnistunut kaventamaan rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, niiden joukossa Brasilia ja Etelä-Korea. Talouskriisien myötä kasvanut kuilu ansioiden välillä on tullut kansan tietoisuuteen Euroopassakin.

Kehitysyhteistyö kohdistuu tällä hetkellä maailman köyhimpiin maihin. Eriarvoisuus on kuitenkin valtava ongelma paitsi maiden välillä myös niiden sisällä. Arvioiden mukaan jopa 75 prosenttia maailman köyhistä asuu muualla kuin kaikkein köyhimmissä maissa.