Uutinen

Tutkimus: Kaivosteollisuuden kasvusta hyötyvät harvat ja valitut

Kuparin, kullan ja muiden kaivannaisten hinnat ovat viime vuosina moninkertaistuneet. Christian Aidin tuoreen tutkimuksen mukaan kaivosten isäntämaat eivät juurikaan hyödy niistä.
Kirsi Salonen
5.2.2007
Kaivos Sambian kuparialueella (Kuva: Kirsi Salonen) Kaivos Sambian kuparialueella (Kuva: Kirsi Salonen)

LUSAKA -- Kaivosteollisuudella menee nyt hyvin. Lähes kaikkien kaivannaisten hinnat ovat viime vuosina lähteneet huimaan nousuun. Esimerkiksi kuparin hinta on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2002.

Suuri osa mineraaleista sijaitsee kehitysmaissa, joten voisi luulla, että niillä menee nyt hyvin. Näin ei kuitenkaan ole, todetaan Christian Aid -järjestön uudessa tutkimuksessa.

Huolimatta siitä että yritykset käärivät kaivosteollisuudesta nyt valtavia voittoja, niiden maksamat verot ja tuotantomääriin sidotut rojaltit isäntämaiden hallitukselle ovat minimaalisia, toteaa "A Rich Seam: Who benefits from rising commodity prices?" -raportti.

Sambia, yksi tutkimuksen kohdemaista, on ollut koko itsenäisyytensä ajan riippuvainen kuparista. Lamakauden jälkeen henkitoreissaan ollut kaivosteollisuus yksityistettiin.

Kansainväliset rahoituslaitokset kannustivat Sambiaa muiden kehitysmaiden lailla houkuttelemaan sijoittajia alentamalla veroja ja löyhentämällä ympäristö- ja työmarkkinasäädöksiä. Tutkimuksen mukaan houkuttimilla ei ole ollut juurikaan vaikutusta - yritykset sijoittavat sinne, missä raaka-aineita on.

Kuparin maailmanmarkkinahinnan nousun jälkeen Sambian kuparin tulevaisuudennäkymät näyttävät erittäin valoisilta. Siitä huolimatta hallituksen tulot kaivosteollisuudesta ovat puoliintuneet samalla, kun maasta viedyn kuparin arvo on kaksinkertaistunut, todetaan Christian Aidin raportissa.

Salaiset sopimukset päivänvaloon

Tutkimus toi julkisuuteen osan Sambian hallituksen ja kaivosyritysten välisistä ns. kehityssopimuksista, jotka ovat tähän asti olleet harvojen ja valittujen nähtävillä.

Edes monet kaivosteollisuutta säätelevät viranomaiset eivät ole näitä sopimuksia nähneet, toteaa Alastair Fraser, toinen raportin Sambian-osuuden eli "For Whom the Windfalls? Winners and Losers in the Privatisation of Zambia's Copper Mines" -raportin kirjoittajista.

Sopimuksista ilmenee, että yritykset on vapautettu lähes kaikista veroista ja säädöksistä 10-20 vuoden ajaksi.

"Kyseessä on lainsäädännöllisesti epätavallinen järjestely. Vain perustuslakia ja näitä sopimuksia ei voida muuttaa millään lainsäädännöllä", sanoo Fraser.

Kaivokset maksavat alennettua yritysveroa, minimaalisen pieniä rojalteja, eivätkä lainkaan arvonlisäveroa tai tulleja maahantuoduista koneista. Kun valtionyhtiö ZCCM tilitti valtion kassaan noin 200 miljoonaa dollaria vuonna 1992, saman määrän kuparia mutta paremmilla hinnoilla tuottavien yksityisten yritysten kontribuutio oli vuonna 2004 vain hieman yli kahdeksan miljoonaa dollaria, todetaan raportissa.

Sambian valtion verotulot kaivosteollisuudesta koostuvatkin nyt lähinnä työntekijöiden veroista. Arviolta 400 000 veronmaksajaa kymmenmiljoonaisessa maassa siis kontribuoi valtiontalouteen enemmän kuin monikansalliset kaivosjätit. Raportin mukaan pelkästään kaivostyöläisten panos on 43 miljoonaa dollaria.

Yritysvastuu hakusessa

Kaivosyritysten vastuu ympäristöasioista on Sambiassa määritelty vähintäänkin ympäripyöreästi. Sopimuksista käy ilmi, että yksityiset yritykset ottivat huomaansa vain valtionyrityksen tuotantolaitokset, ei sen rasitteina olevia sitoumuksia ympäristöä tai työntekijöitä kohtaan.

"Käytännössä yritysten ei tarvitse noudattaa ympäristölainsäädäntöä", toteavat raportin tekijät.

Monet Sambian kuparialueella muistelevat kaiholla valtionyritysten aikaa, jolloin kaivosmiesten elintaso oli parempi kuin useimpien muiden ammattiryhmien. Kaivosyhtiöt pitivät yllä elokuvateattereita, kouluja ja terveyskeskuksia. Uudet yritykset eivät ottaneet näitä tehtäviä hoitaakseen, eikä hallituksella ollut resursseja ottaa hoitaakseen alueen peruspalveluja. Alueen elintaso romahti.

Yksityistämisellä oli myös vaikutus työvoimaan. Nyt noin 45 prosenttia kaivostyöläisistä työskentelee ilman eläkkeeseen oikeuttavaa pysyvää sopimusta.

"Uusia työpaikkoja on syntynyt, mutta niiden laatu on romahtanut. Kaikki uudet työsuhteet ovat määräaikaisia sopimuksia, useimmat välitysfirmojen kautta. On syntynyt uusi luokka: työssä käyvät köyhät. Ihmiset, jotka käyttävät elämänsä maan alla työskentelyyn, eivätkä silti pysty elättämään perheitään", sanoo Alastair Fraser.

Samasta työstä saatavat palkat vaihtelevat villisti, ja harva määräaikaisella sopimuksella työskentelevä tienaa tarpeeksi kattaakseen perheen perustarpeet.

Mitä nyt?

Etenkin Latinalaisen Amerikan uudet vasemmistojohtajat ovat ottaneet tiukan kannan kansainvälisiin kaivannaisyrityksiin. Sambiassa sopimukset ovat laillisesti sitovia vielä vuosiksi eteenpäin, ja hallitus onkin nyt hankalan paikan edessä.

"Yritykset tienaavat miljoonia. Toiset ovat vasta saamassa voittoja isojen investointien jälkeen. Ne eivät lähde Sambiasta ennen kuin ovat saaneet omansa takaisin", toteaa Alastair Fraser.

Raportti suosittaa, että Sambian hallitus uudistaisi verojärjestelmäänsä ja vahvistaisi viranomaisia niin, että kaivoksia valvottaisiin tarkemmin.

Viime vuonna julkisuuteen tuli tietoja öljyesiintymästä maan länsiosassa. Monet kansalaisjärjestöt ovatkin huolissaan siitä, onko hallituksella tarpeeksi asiantuntemusta ja uskallusta ottaa huomioon kokemukset kaivosteollisuudesta uusien sijoittajien kanssa neuvoteltaessa.

"Ellemme ole varovaisia, voi öljyn löytyminen olla siunauksen sijaan kirous", sanoo Civil Society Trade Network of Zambia -verkoston puheenjohtaja Stephen Muyakwa.

Lisää tietoa aiheesta