Jos mielikuva länsimaissa kehitysmaan ihmisestä olisi enemmän tähän suuntaan, ehkä maiden välille syntyisi kasvavassa määrin muitakin kuin apusuhteita.
Kuva:
Forest Woodward
iStockphoto
Uutistausta

Tutkimus: Ihmiset länsimaissa kiinnostuneita kehityksestä, mielikuvat vanhanaikaisia

Tuore kansainvälinen tutkimus kehitysviestinnän yleisöistä antaa lisäpontta huolelle viestinnän painotuksista ja jatkaa keskustelua valkoisen miehen taakasta. Ratkaisukeinoja se ei ehdota.
Veera Virmasalo
17.4.2012

Kehitysavun leikkaukset johtavissa avunantajamaissa, Afrikan sarven kuivuus, paljon näkyvyyttä saaneet julkkisvetoiset kampanjat ja suursuosion sosiaalisessa mediassa saavuttanut Kony 2012 -video — esimerkiksi nämä ovat viime aikoina herättäneet laajaa keskustelua kehitysviestinnän paradokseista.

Kuinka saada Pohjoisen yleisöt kiinnostumaan kehityskysymyksistä vahvistamatta negatiivisia stereotypioita Etelän asukkaista? Kuinka kiinnittää huomio monimutkaisiin rakenteellisiin syihin eikä oireisiin, jotka usein ovat helpommin ja näyttävämmin kuvailtavissa kuin syyt?

Tuorein kielenkantoja kirvoittanut ja näitä paradokseja sivunnut tutkimus on viime kuussa julkistettu Bill ja Melinda Gatesin säätiön InterMedia-tutkimuslaitoksella teettämä "Building Support for International Development". Se paneutui kehitysviestinnän yleisöihin neljässä suurimmassa avunantajamaassa — Ranskassa, Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa — sekä Kiinassa.

Mielikuvilla on väliä

Tutkimuksen mukaan suuri osa kehitysyhteistyön kannattajista on sitä mieltä, että päävastuu kehitysmaiden ongelmien ratkaisemisessa on avunantajamailla ja kansainvälisillä järjestöillä — ei kehitysmaiden omilla hallituksilla. Näin ajatteli 52% ranskalaisista, 40% prosenttia saksalaisista, 39% yhdysvaltalaisista, 37% kiinalaisista ja 27% briteistä.

Tämä sai Foreign Policy -lehteen kirjoittavan taloustieteilijä Charles Kennyn jatkamaan valkoisen miehen taakka -keskustelua huhtikuun alussa siitä, mihin se jäi maaliskuun alun Kony-kohinan laannuttua.

"113 vuotta sitten imperialismin runoilijapropagandisti Rudyard Kipling kehotti: 'Ota valkoisen miehen taakka / -sodat rauhan raivoisat / sinä käske tautien laata / suut ravitse isoavat'. Reilua vuosisataa myöhemmin tehdyn tutkimuksen mukaan rikkaiden maiden ihmisten asenteet kehitysmaita kohtaan ovat sellaisia, että Kipling olisi niistä ylpeä", Kenny kirjoittaa.

Kenny huomauttaa, että mielikuva vastuunjaosta on paitsi täysin ulalla Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan nykytilanteesta, myös haitaksi sekä kehitysmaille että rikkaille maille. Hän listaa kolme syytä tähän: Käsitys kehitysmaista avuttomina johtaa apuun, joka ei osallista avunsaajamaiden hallituksia tai kansalaisia, ja on näin tehotonta. Tehoton apu puolestaan johtaa apuväsymykseen "Mitä? Vieläkö ne ovat avuttomia kaiken tämän avun jälkeen?" Kenny irvailee. Ennen kaikkea käsitys kehitysmaista avuttomina estää minkäänlaisen muun kuin apusuhteen syntymistä kehitysmaiden ja rikkaiden maiden välille.

"Kuka suunnittelisi tehtaan perustamista tai lomalle lähtöä sotien kyllästämälle, roistojen ja psykopaattien hallitsemalle alueelle, jonka asukkaista viimeinenkin on kuolemassa nälkään?" Kenny kysyy.

Avusta on apua, mutta se ei ole tärkeintä

Kenny korostaa, että kehitysapu muodostaa hyvin pienen osan useimpien avun vastaanottajien taloudesta, keskimäärin sen osuus on noin prosentti bruttokansantuotteesta. Siksi apu ei mitenkään voi olla pääsyy myönteiseen kehitykseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö avulla voisi olla merkittävä rooli. Esimerkiksi isorokko ja karjarutto hävitettiin suuressa määrin kehitysavun avulla. Voidaankin sanoa, että kehitysavusta on enemmän hyötyä, kuin mitä sen suuruus antaisi olettaa — mutta silti se ei ole lähellekään tärkein asia.

Kenny havainnollistaa tilannetta kuvitteellisella esimerkillä: Vaikka oletettaisiin, että apudollarilla olisi jopa kymmenen kertaa suurempi merkitys kehitykselle kuin paikallisen talouden tuottamalla dollarilla, kehitys olisi silti 90-prosenttisesti kehitysmaiden itse tekemää ja vain 10-prosenttisesti ulkopuolisten avunantajien aikaansaamaa.

"Kehitysmaissa tapahtunut suuri edistys on paras todiste siitä, että avulla on merkitystä muutoksen tukemisessa. Apu toimii, kun sillä tuetaan kehitysmaiden ihmisiä näiden valtavissa, jatkuvissa ja uskomattoman menestyksekkäissä pyrkimyksissä parantaa omaa elämäänsä. Hyviä uutisia on niin paljon, että vaikka apujärjestöt ottaisivat itselleen vain osan kunniasta, ne voivat silti sanoa saaneensa mittavat tuotot sijoitetuille varoille. Tätä viestiä hyväntekeväisyys- ja avustusjärjestöjen pitäisi rummuttaa kaikissa mahdollisissa käänteissä", Kenny kirjoittaa.

Arvot ja asenteet tietoa merkittävämpiä

Building Support -tutkimus luokittelee merkittävän osan kaikkien viiden osallistujamaan kansalaisista "kehityskysymyksistä kiinnostuneiksi". Briteistä heitä on 50%, kiinalaisista 64%, ranskalaisista 22%, saksalaisista 42%, ja yhdysvaltalaisista 31%. He määrittelivät tärkeimmiksi kehitysongelmiksi köyhyyden, terveyteen liittyvät ongelmat ja terveys- ja koulutuspalveluiden saatavuuden. Välittömintä huomiota kaipaavana terveysongelmana pidettiin hiviä ja aidsia.

Tutkimus selvittää myös mielipiteenmuodostukseen ja toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Sen tulokset tukevat aiempien vastaavien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan kehityskysymyksiä ja -politiikkaa koskeva tietämys on vähäistä, ja tiedon sijaan suuri merkitys onkin varhaisessa vaiheessa iskostuneilla arvoilla ja asenteilla sekä omilla kokemuksilla. Muita kiinnostusta ja toimintaa lisääviä tekijöitä ovat tunteisiin vetoavat viestit ja käsitys siitä, että omalla toiminnalla ja avulla yleensä on merkitystä.

Tutkimusraportti mainitsee yhdeksi tutkimuksen tavoitteista tarpeen vaikuttaa kehityspolitiikkaan ja apuvirtojen säilyttämiseen avainyleisöjen, kuten kehityskysymyksistä kiinnostuneiden kansalaisten kautta. Se ehdottaa ratkaisuksi yllä mainittujen mielipiteenmuodostuksen mekanismien soveltamista viestintään, mutta ei ota kantaa siihen, kuinka näin tehtäessä voitaisiin välttyä esimerkiksi Kennyn esille nostamilta ongelmilta.