Avoin data tulee hiljalleen osaksi myös kehitysyhteistyötä.
Kuva:
Christos Georghiou
Shutterstock
Uutinen

Tutkimus: Avoimuus on osa hyvälaatuista apua

Uusi listaus tutkii maiden kehitysavun tiedon avoimuutta. Suomi on ainakin toistaiseksi heikkojen kategoriassa, mitä avoimuuteen tulee.
Esa Salminen
16.11.2011

Tsunamin jälkeisessä Indonesiassa pelättiin pikkutytössä todetun tuhkarokkotapauksen leviävän epidemiaksi. Tarkemmissa selvityksissä kävi ilmi, että tyttö oli saanut kolme tuhkarokkorokotetta, kaikki eri avustusjärjestöiltä, ilman rokotuskortteja. Tytön oireet johtuivat päällekkäisistä rokotteista.

Tämä on ajatushautomo Center for Global Developmentin tutkija Owen Barderin blogissaan antama esimerkki äärimmäisen huonosti koordinoidusta avusta.

Avoin, helposti saatavilla oleva ja yhteismitallisesti jäsennelty tieto kehitysavun käytöstä on yksi puoli hyvälaatuista kehitysyhteistyötä. Avoin tieto auttaa ihmisiä valvomaan kehitysrahojen käyttöä ja estää päällekkäisyyksiä.

Tuhkarokkotapauksen kaltaisia, ja epäilemättä suuremman mittakaavan tietokatkoksia pyritään ratkomaan tämän kuun lopulla Etelä-Korean Busanissa avun tuloksellisuuden neljännessä huippukokouksessa muiden muassa Barack Obaman, Hillary Clintonin ja Heidi Hautalan voimin.

Publish What You Fund -järjestö julkisti eilen Avun avoimuus -indeksin, jonka kärkisijoilla ovat Maailmanpankin köyhimpiä maita rahoittava IDA-siipi, terveyssektorilla toimiva Global Fund, Afrikan kehityspankki, Hollanti ja Britannia.

Suomi sinnittelee juuri ja juuri keskiarvon yläpuolella, heikkojen maiden kategoriassa. Tutkimuksen pääsuositus Suomelle on muokata apudatansa niin sanottuun IATI-muotoon (International Aid Transparency Initiative) ja julkaista ne verkossa muiden avoimien rahoittajien tapaan.

Suomi mukaan IATI-tiedonjakoon 2012

Edellisessä avun tuloksellisuuden huippukokouksessa, vuonna 2008, avunantajat sopivat IATI-järjestelmän käyttöönotosta. Siinä avunantajat järjestöistä valtioihin ja kehityspankkeihin vievät tiedot kehitysavustaan vertailukelpoisessa muodossa verkkoon, ja IATI-sivusto kokoaa tiedon tietokannan tapaan.

Suomi on allekirjoittanut IATI-aloitteen, ja aikoo muokata avun tilastoinnin IATI-yhteensopivaksi automatisoidusti, kun käyttöön saadaan sopiva tietojärjestelmä, mahdollisesti vuonna 2012. 

Kehityspankit ja muut monenkeskiset rahoittajat pärjäävät avoimuus- ja tuloksellisuusmittareissa hyvin. Sen arvellaan johtuvan muun muassa siitä, että niiden on kansallisvaltioita helpompaa tehdä apujärjestelmän uudistuksia, koska paineet miellyttää äänestäjiä esimerkiksi tukemalla oman maan vientiä sidotun avun avulla ovat minimaaliset.

Avoimuus tuo laatua – ja toisin päin

Samoihin aikoihin avoimuusindeksin kanssa julkaistiin myös Centre for Global Development -ajatushautomon laajempi tutkimus hyvälaatuisesta avusta. Siinä laadukkuutta mitataan neljällä eri osa-alueella: tehokkuuden maksimointi, paikallisten instituutioiden kehittäminen kehitysmaissa, hallintotaakan vähentäminen sekä avoimuus ja oppiminen.

Tässä tutkimuksessa Suomi on keskimäärin puolenvälin yläpuolella ja pärjää hyvin oppimisen ja paikallisten instituutioiden osa-alueilla ja heikommin tehokkuuden osa-alueella.

Maailmanpankki pitää kärkipaikkaa tässäkin tutkimuksessa monella eri lohkolla, kärjen tuntumassa ovat myös Afrikan kehityspankki ja Global Fund. Muutenkin hyvät tulokset avun avoimuusindeksissä korreloivat avun laatututkimuksen kanssa.

Ajatushautomon Owen Barder valaisee blogissaan millaisella kolmella tapaa avoimuus ja hyvä laatu kulkevat käsi kädessä.

Ensiksi hyvin johdetut avunantajaviranomaiset ovat luonnostaan myös tehokkaampia ja avoimempia kuin muut. Toiseksi tehokkaat avunantajat ovat yleensä tietoisia tehokkuudestaan ja kertovat siitä muille mielellään. Ja kolmanneksi avoimet avunantajat tekevät harvemmin tehottomia ja huonoja päätöksiä, koska he tietävät voivansa jäädä niistä kiinni poliitikoille ja veronmaksajille.