Kuva:
IStock
Uutistausta

Tutkijat: Tilastot on saatava vastaamaan Afrikan todellisuutta

Avoin data ja tiedon läpinäkyvyys ovat kuumia kehityspoliittisia trendejä. Afrikassa suurin haaste on saada ensin kokoon luotettavia perustilastoja.
Sanna Jäppinen
7.8.2014

Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan väestönlaskennat ja kotitalouksissa tehtävät kyselytutkimukset ovat parantuneet, on kansallisen tason tilastointi kokonaisuudessaan edelleen heikossa jamassa, arvioivat tutkijat Amanda Glassman ja Justin Sandefur yhdysvaltalaisesta Center for Global Development -ajatushautomosta.

Tuore esimerkki luotettavan tilastotiedon puutteesta saatiin huhtikuussa, kun Nigeria julkisti uudet, tarkistetut luvut maan bruttokansantuotteesta. Kansantulo lähes tuplaantui edellisvuodesta, kun tilastojen perusvuosi oli muutettu 1990:stä 2010:een.

Samalla kun luodaan uusia, vuoden 2015 jälkeisiä kehitystavoitteita, on nostettu esiin kysymys "datavallankumouksesta" – siitä, miten kehitystä kuvaavia tilastoja kerätään, käytetään ja jaetaan ympäri maailmaa mahdollisimman tehokkaasti.

"Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tarve parempaan tietoon on polttavampi kuin missään muualla. Siellä myös on suurin potentiaali saavuttaa edistystä uusien kehitystavoitteiden avulla", Glassman toteaa blogikirjoituksessaan.

"Huolimatta nopeasta talouskasvusta kuluneen vuosikymmenen aikana on monista alueen maista edelleen vaikea saada edes luotettavia perustilastoja: mikä on maan bruttokansantuote, miten suuri osa lapsista käy koulua tai paljonko rokotuksia annetaan."

Glassman ja Sandefur käsittelevät aihetta tutkimuksessaan "The Political Economy of Bad Data".  He ovat myös olleet mukana Data for African Development -työryhmässä, jonka loppuraportti "Delivering on the Data Revolution in Sub-Saharan Africa" ilmestyi heinäkuussa.

Hallituksilla ja avunantajilla eri tavoitteet

Tutkijoiden mukaan neljä tekijää selittävät Afrikan tilastotodellisuutta: kansalliset tilastokeskukset eivät saa toimia itsenäisesti, niiden keräämä tieto on epätarkkaa tai suorastaan virheellistä, avunantajat määrittävät liikaa sen, mitä tietoa kerätään ja kerätty tieto pysyy suljettujen ovien takana.

Amanda Glassmanin mukaan suuria ongelmia aiheuttavat Afrikan maiden hallitusten ja avunantajien näkemyserot. Hallitukset kaipaavat alueellista dataa suunnitellessaan budjettien ja poliittisten päätösten tueksi, avunantajat puolestaan haluavat kansallisen tason tietoja voidakseen tehdä vertailuja maiden välillä.

Lisäksi hallitukset saattavat raportoida avunantajille virheellisiä tietoja, esimerkiksi liioitella rokotusten määriä, kun kyseessä on tuloksiin perustuva apuohjelma.

Toisaalta myös hallituksia harhautetaan. Glassmanin esimerkissä näin on tehty vaikkapa peruskoulutukseen osallistuvien määriä tilastoitaessa: kun rahoitusta alettiin antaa oppilaiden päälukua kohden, erkaantuivat virallisiin tilastoihin päätyvät luvut kummasti kotitalouskyselyjen tiedoista.

Lisää rahaa ja itsenäisyyttä

Data for African Development -työryhmä antaa raportissaan kolme suositusta Afrikan omaan datavallankumoukseen. Ensinnäkin kansallisille tilastokeskuksille pitäisi myöntää enemmän rahoitusta, ja sen pitäisi tulla mieluiten valtion budjetista, ei suoraan avunantajilta. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Ruandassa, joissa tilastointi on viime vuosina parantunut huomattavasti, näin on tehty.

Toisaalta myös avunantajien olisi syytä tarkastaa ehtoja, joilla ne antavat rahaa tilastokeskuksille: vastineeksi olisi vaadittava selkeää parannusta tietojen luotettavuuteen. 

Jotta tiedot vastaisivat paremmin todellisuutta, pitää työryhmän mielestä vähentää erilaisten poliittisten ja muiden etujärjestöryhmien vaikutusvaltaa tilastokeskuksiin. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava se, että jos tilasto-organisaatioiden itsenäisyyttä vahvistetaan, on niiden myös oltava entistä vastuullisempia ja seistävä tuottamansa tiedon takana.

Suuri ongelma on myös se, että tilastokeskusten on vaikea houkutella osaavaa henkilökuntaa. Tähän työryhmä antaa konkreettisen ehdotuksen: monissa maissa toimiva ratkaisu voisi olla tiiviimpi yhteistyö esimerkiksi keskuspankin kanssa, sillä myös ne keräävät runsaasti perustilastotietoja.

Paremman tilastotiedon ytimessä on tietysti se, miten ja mitä tietoa kerätään. Tiedon on oltava täsmällistä ja tarkoituksenmukaista, tilastojen on seurattava aikajanoja ja kerätyn tiedon on oltava avoimesti saatavilla. Hallitusten pitäisi julkaista veloituksetta ja mieluusti verkossa vapaasti käytettävissä olevia tietoja, myös metadataa. Tärkeää tiedon hyödyntämisen kannalta on se, että sitä tuotetaan ja säilötään kansainvälisten avoimen datan periaatteiden mukaisesti, työryhmä muistuttaa.

"Sekä hallitusten että avunantajien pitää keskittyä rakentamaan järjestelmää, jossa kerätään tietoa alueilta, jotka ovat olennaisia kaikkien keskeisten taloudellisten tai sosiaalisten indikaattorien kannalta. Tällaisia perustilastojen aihepiirejä ovat syntymät, kuolemat ja sairaudet, talouskasvu ja köyhyys, verotus ja kauppa, koulutus ja turvallisuus sekä maanomistus ja ympäristön tila", Amanda Glassman toteaa.