Claire Melamed hahmotteli tulevan kansainvälisen sopimuksen luonnetta: luvassa on joulukuusi, palapeli tai napakymppi.
Kuva:
Esa Salminen
Kepa
Uutistausta

Tutkija: Vuosituhattavoitteiden virheistä on opittu

Suomessa vieraillut ajatushautomo ODIn Claire Melamed valotti tulevia maailmanlaajuisia tavoitteita köyhyyden poistamiseksi. Työ vuosituhattavoitteiden kanssa on opettanut maailmalle paljon köyhyydestä ja kehityksestä, Melamed vakuutti. Vuosituhattavoitteet antoivat tilaa myös Kiinan ja Brasilian nousulle kehitysmaissa.
Esa Salminen
3.12.2012

Kun brittiajatushautomo Overseas Development Institute (ODI) kysyy ihmisiltä, mitä he haluavat, on vastaus yleensä sama maasta riippumatta: vakaita työpaikkoja.

"Se on ihmisille avain köyhyyden vähentämiseen ja siihen, että he saavat muut tarpeensa täytettyä", ODIn kasvu ja oikeudenmukaisuus -tutkimusohjelman johtaja Claire Melamed sanoi "Globaali köyhyys — kenen vastuu" -seminaarissa Helsingissä.

Melamed tutkii parhaillaan YK:n vuosituhattavoitteita ja niiden jälkeisen kansainvälisen kehityssopimuksen solmimista. Hänestä uusia tavoitteita kirjoitettaessa täytyy keskittyä taloudellisiin ja rakenteellisiin muutoksiin, joilla saadaan ihmiset töihin.

Melamedin mukaan muitakin uusia näkökulmia kehitykseen ja köyhyyteen on löytynyt — kun on kysytty. Monet köyhät puhuvat hallitsemattomuuden ja epävarmuuden tunteista: Omaan elämään vaikuttavaan politiikkaan ei ole mitään sananvaltaa ja koko ajan on elettävä varkauksien ja väkivallan pelossa.

"Jos halutaan lopettaa köyhyys sellaisena kuin köyhät sen kokevat, pitää kiinnittää enemmän huomiota myös turvallisuuteen", Melamed sanoi.

Melamedin mielestä se ei tarkoita vain fyysistä turvallisuutta. Lisäksi on varmistettava, että keskituloisiksi nousevat köyhät eivät putoa takaisin köyhyyteen. Monet ihmiset elävät jatkuvassa liikkeessä köyhyyden ja keskituloisuuden välillä. Köyhät tarvitsevat riskien sietokykyä ja sinnikkyyttä, etteivät erinäiset uhat konflikteista työttömyyteen tai läheisen sairastumiseen suista takaisin köyhyyteen.

"Keskituloisista maista tulee hyvin kiinnostavia sosiaalipoliittisia aloitteita siitä, miten varallisuutta voidaan jakaa köyhimmille. Kun nyt sorvaamme agendaa vuodesta 2015 eteenpäin, tiedämme paljon aiempaa enemmän kehityksestä ja köyhyydestä ja opimme varmasti paljon keskituloisilta mailta", Melamed sanoi.

Tavoitteet kohdistavat apua, eivät näe eriarvoisuutta

Vuonna 2015 umpeutuvat ja vuonna 2000 laaditut vuosituhattavoitteet ovat tuoneet kehityskysymyksille poliittista huomiota ja lisärahaa.

Melamedin mukaan tehdessä on opittu: jatkossa esimerkiksi osataan paremmin huomioida se, miten tarkat tavoitteet ja kokonaisvaltaisempi kehitys pelaavat yhteen.

Vuosituhattavoitteiden painotus on nimittäin näkynyt kehityksen kohdistamisessa niin voimakkaasti, että esimerkiksi terveyssektori on keskittynyt muutamiin tauteihin perusterveydenhuollon kustannuksella. Lisäksi käytännössä kaikki lisäraha koulutukseen on mennyt lasten, erityisesti tyttölasten, marssittamiseen peruskouluun.

"Tämä on johtanut jonkinasteiseen itsetutkiskeluun siitä, onko tämä ollut oikea tavoite ja sellainen vaikutus, jota haettiin", Melamed sanoi.

"Olisiko pitänyt keskittyä myös siihen, että lapset oppivatkin kouluissa jotain? Sitä toivoisi, etteivät nämä sulkisi toisiaan pois, mutta rajallisten resurssien maailmassa me ehkä olemme keskittyneet liian paljon koulunkäyntimahdollisuuksiin koulutuksen laadun kustannuksella."

Vuosituhattavoitteet ovat kohdistaneet rahoittajien huomion eri sosiaalipolitiikan sektoreille kuten terveyteen ja koulutukseen voimakkaasti. Erityisesti afrikkalaisten hallitusten ja kansalaisjärjestöjen mielestä talouden kehittäminen on jäänyt taka-alalle.

"Länsimainen rahoittaja on saattanut karsastaa afrikkalaisten haluamia tiehankkeita, sillä ei ole nähty, miten ne auttaisivat saavuttamaan vuosituhattavoitteet", Melamed sanoi.

Infrastruktuurin rahoituksen hiipuminen ja maatalouden rahoituksen heilahtelu ovat antaneet tilaa uusille rahoittajille, kuten Kiinalle ja Brasilialle.

Huomio kaikista köyhimpiin

Vuosituhattavoitteiden vahvuus on, että ne ovat samat kaikille maille. Se on myös niiden heikkous: Moni maa voi teoriassa saavuttaa valtion tasolle asetetut tavoitteet parantamalla vain ylä- ja keskiluokan asemaa. Maan keskimääräisiä tilastoja tarkastelevat vuosituhattavoitteet ovat siis kohtuullisen hampaattomia maiden sisäistä eriarvoisuutta kohtaan.

Melamedin mukaan tämänsuuntaista kehitystä on ollut havaittavissa. ODI on tutkinut kehityksestä paitsi jääneitä ihmisiä ja huomannut, että heistä kaksi kolmesta kuuluu erilaisiin etnisiin vähemmistöihin. Se ei ole sattumaa.

"Jos halutaan, että köyhyys loppuu, tarvitaan sellaisia poliittisia kannustimia, jotka rohkaisevat keskittymään kaikista köyhimpiin, syrjäytettyihin ja marginaalisiin ryhmiin. Niihin, joiden auttaminen on kaikkein vaikeinta."

Tulevaisuus: joulukuusi, palapeli vai napakymppi?

Vuosituhattavoitteiden jatkoa pohditaan YK:n korkean tason paneelissa, jota johtavat Britannian pääministeri David Cameron, Liberian presidentti Ellen Johnson Sirleaf ja Indonesian presidentti Susilo Bambang Yudhoyono. Paneeli pyrkii saamaan työnsä päätökseen toukokuussa 2013.

Claire Melamed näkee vuosituhattavoitteiden jatkolle kolme mahdollista lopputulosta.

"Ensimmäinen mahdollisuus on joulukuusi, eli sopimus, johon kaikki saavat mitä haluavat. Tällä hetkellä järjestöt, poliittiset ryhmät ja maat ehdottelevat, mitä kaikkea sopimuksessa pitäisi olla. Jos kaikki otetaan mukaan, meillä on jatkossa reilut 50 tavoitetta ja useita satoja alatavoitteita. Siitä tulisi aivan liian vaikea ja monimutkainen paperi, jotta se voisi vuosituhattavoitteiden tapaan toimia huomion ja poliittisen mielenkiinnon kiinnittäjinä."

"Toinen vaihtoehto on palapeli. Lopputulos olisi monimutkaisempi kuin nykyiset vuosituhattavoitteet, mutta joulukuusta tarkemmin rajattu. Siinä olisi erilaisia tavoitteita, joihin pyrittäisiin samanaikaisesti. Mukana olisivat varmaankin äärimmäisen köyhyyden vähentäminen, jotkut tärkeimmistä ympäristökysymyksistä sekä mahdollisesti konfliktien hillintää, rauhaa ja turvallisuutta."

"Kolmas vaihtoehto on niin sanottu napakymppi. Siinä keskityttäisiin kahteen tavoitteeseen tai ehkä vain yhteen, kuten absoluuttisen köyhyyden vähentämiseen. Se olisi tappio muille teemoille, mutta sen hyvä puoli olisi siinä, millainen poliittinen painoarvo sopimuksella olisi."

Tällä hetkellä Melamedista näyttää siltä, että paneeli liikkuu napakympin ja palapelimallin välillä ja on kallistumassa palapelin suuntaan.

"Kaikkien pitää muuttua"

Vuosituhattavoitteita on moitittu siitä, että ne koskevat lähes yksinomaan kehitysmaita, vaikka globaalit ongelmat vaativat muutoksia kaikilta mailta. Tästä Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa huomauttikin Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Suvi Virkkunen.

"Myös Suomen tulisi muuttua", Virkkunen muistutti. "Rikkaiden maiden muutokseen tarvitaan sellaisia tavoitteita ja mittareita, jotka koskevat päästövelvoitteita, vähäpäästöistä kehitystä, rahavirtojen sääntelyä ja yritysten sääntelyä ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti.”

Kaikkia maita koskevista tavoitteista puhutaan nyt niin paljon, että niiden päätyminen osaksi tulevia vuosituhattavoitteita — miksi niitä sitten kutsutaankaan — vaikuttaa ilmeiseltä. Käytännössä globaalit ilmastoneuvottelut ovat osoittaneet, että kaikkia koskevia velvollisuuksia ei kuitenkaan luoda helposti.

Melamedin mukaan yksi suurimmista käynnissä olevista poliittisista väännöistä on, miten naitetaan yhteen poliittisesti kohtuullisen helppo köyhyysagenda ja huomattavasti vaikeampi ilmastoagenda. YK:ssa pyritään nimittäin rakentamaan vuosituhattavoitteiden kanssa samoihin aikoihin kestävän kehityksen tavoitteita, jotka yhdistyisivät köyhyyden vähentämiseen tähtäävien tavoitteiden kanssa tai toimisivat niiden kanssa rinnakkain. Suomi ajaa yksiä tavoitteita.

"Kaikki näkevät, että nämä asiat ovat täydellisesti kietoutuneet toisiinsa, ja toiseen keskittyminen ilman toista olisi typerää. Kuitenkin elämästä tehdään poliittisesti todella vaikeaa tekemällä näitä samanaikaisesti", Melamed sanoi.