Uutinen

Tutkija: Vain muutama kehitysmaa on hyötynyt globalisaatiosta

Harvan kehitysmaan talous on kasvanut 1970-luvulta alkaneen globalisaation aikana, ja niissäkin itse kehitys on jäänyt heikkoon asemaan, sanoo taloustieteilijä Deepak Nayyar.
Jari Nousiainen
24.2.2009

Kun Euroopan valtiot Britannian johdolla teollistuivat 1800-luvulla, elettiin globalisaation aikakautta, jonka hyötyjiä nykyisin teollisuusmaiksi kutsutut valtiot olivat. Niiden kehityksen ja vaurauden kasvun yksi tekijä olivat muualta maailmasta saadut luonnonvarat.

Intialainen Jawaharlar Nehru -yliopiston taloustieteilijä Deepak Nayyar rinnasti teollisuusmaiden 1800-luvun kehityksen 1900-luvun loppupuolella tapahtuneeseen kehitysmaiden talouskasvuun 23. helmikuuta pitämässään WIDER-instituutin vuosittaisessa luennossaan.

12 voittajaa

Samaan tapaan kuin 1800-luvulla, myös nykyinen globalisaatio on hyödyttänyt vain eräitä maita. Joukossa ovat maailman väkirikkaimmat valtiot Intia ja Kiina, mutta myös Kaakkois-Aasian pikkuvaltioita kuten Hongkong, Singapore ja Taiwan. Yleisesti ottaen kasvu on tällä kertaa keskittynyt Aasiaan, jonka osuus maailman bruttokansantuotteesta (BKT) liki kaksinkertaistui vuodesta 1971 vuoteen 2001.

Nayyar listasi 12 valtiota, joiden BKT:t muodostavat nykyisin yli 90 prosenttia kehitysmaiden yhteenlasketusta BKT:sta: Argentiina, Brasilia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Hongkong, Intia, Indonesia, Kiina, Malesia, Meksiko, Nigeria ja Taiwan.

Nämä esille nostetut maat ovat pystyneet eri syistä hyödyntämään tällä globalisaation kierroksella taloutta vetäneen teollisuusmaiden kulutuskysynnän taloutensa kasvattamisessa. Maat ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia, joten Nayyarin mielestä jokaisella on ollut oma menestyksen reseptinsä, vaikka joitakin ilmeisiä yhtäläisyyksiä löytyy.

Kasvu aina epätasaista

Globalisaatioon liittyvä voimakas taloudellinen kasvu näyttää Nayyarin mukaan suorastaan säännönmukaisesti jakautuvan epätasaisesti – nyt Afrikka on jäänyt kasvun jaossa lähes tyhjin käsin; sen osuus maailman BKT:sta on pysynyt 1900-luvun samalla tasolla.

Tulojen kasvun jakautuminen on ollut epätasaista kuitenkin myös maiden sisällä, ja mikä vakavinta, paljon puhuttu kehitys on jäänyt vähintäänkin heikoksi. Nayyar syyttää kehityksen toteutumattomuudesta lähinnä huonoa suunnittelua ja vähäistä ihmisten osallistamista.

Jotta kehitysmaat todella tavoittaisivat kehitystä talouskasvun myötä, tulisi panostaa perusasioihin kuten koulutukseen ja infrastruktuuriin. Nayyar piti tärkeimpänä kehityksen kannalta kuitenkin sitä, että kaikki yhteiskunnan jäsenet pääsevät osallisiksi kasvusta.

Eriarvoisuus on kasvanut

Kehitysmaiden köyhyys kulminoitui Nayyarin esityksen mukaan vuoden 1914 paikkeilla, jolloin niiden osuus sekä maapallon väestöstä että BKT:sta oli laskenut – osuus BKT:stä kuitenkin dramaattisesti enemmän kuin osuus väestöstä.

Suhteellisen tulotason lasku johtui tietysti suurelta osin teollistuneiden maiden absoluuttisen osuuden kasvusta. Nayyar painotti kuitenkin sitä, että varallisuuden epätasainen jakautuminen ja siihen liittyvä eriarvoisuus ovat jo itsessään haitallisia kasvaessaan liian suuriksi.

Tuloeroja kuvaava Gini-indeksi on noussut käytännössä koko 1900-luvun kaikissa maanosissa paitsi Euroopassa. Tällä hetkellä se on yli kriittisenä pidetyn 0,50:n Afrikassa ja Aasiassa, sekä myös maailmanlaajuisesti laskettuna.

Kiina ei pelasta taantumalta

Rahoitusmarkkinoiden kriisi ja siitä alkanut taantuma saattavat olla päätös yhdelle kaudelle globalisaation tuottamaa kasvua. Teollisuusmaiden kulutus ei enää vedä kuten viime vuodet, mikä tarkoittaa talouden hidastumista myös hyvin pärjänneissä kehitysmaissa.

Kasvua synnyttänyt globalisaatiokin on uhattuna, kun teollisuusmaat väläyttelevät erilaisia protektionistisia suunnitelmia taantumasta nousemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että ainakin joksikin aikaa tämä tie vaurauteen on kehitysmailta suljettu.

Nayyarin mukaan kriittistä on, pystyvätkö etenkin Kiinan ja Intian kotimarkkinat pitämään niiden vauhtiin päässeitä talouksia pystyssä. Globaalin talouden johtohahmoiksi niistä ei kuitenkaan Nayyarin mielestä vielä ole.

Nayyar oli kuitenkin optimistinen sen suhteen, että kehitysmailla on hyvät lähtökohdat uuden talouskasvun luomisessa, jos ne hyödyntävät merkittävintä pääomaansa, 80 prosenttia maailman väestöstä.