Uutinen

Tutkija: Suuret järjestöt eivät luo kehitystä

Kansainväliset kehitysjärjestöt sopisi heittää ulos Mosambikista, sillä ne eivät saa aikaan kehitystä niissä pyörivistä valtavista rahoista huolimatta, arvioi tutkija Joseph Hanlon. Hänestä järjestöjen pitäisi keskittyä kenttätyön sijaan kampanjoimiseen.
Eeva Eronen
8.10.2008

Kolmenkymmenen vuoden ajan Mosambikia seurannut toimittaja ja tutkija Joseph Hanlon maalasi isoista kansainvälisistä kehitysjärjestöistä täysin mahdottoman kuvan lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingissä.

Pia Laine
Joseph Hanlon Joseph Hanlon

Britanniassa tutkimusta tekevän tohtori Hanlonin mukaan ne - esimerkiksi Oxfam, Save the Children ja Care - tulevat ja menevät, käyttävät rahansa älyttömyyksin ja jättävät paikalliset lähtiessään heitteille.

Kaiken kaikkiaan järjestöjen työ kaipaa Hanlonin mukaan samanlaista harmonisointia ja tulosten arviointia kuin mitä hallituksilta vaaditaan. "Ne tarvitsevat oman Pariisin julistuksen", hän vaati.

Pariisin julistus on vuonna 2005 tehty avunantaja- ja vastaanottajamaiden sopimus kehitysyhteistyön pelisäännöistä avun tehostamiseksi.

Kaloja ilman verkkoa?

Esimerkiksi järjestötyön mielettömyydestä Hanlon esitteli kuvaa mosambikilaisen kylän väestä kalalammikon rannalla. Hänen mukaansa kyläläiset tarvitsivat rahaa, ja kylään ensimmäisenä saapunut järjestö oli masinoinut ihmiset kasvattamaan auringonkukkia, toinen paprikoita ja kolmas sipuleita. Yhdetkään eivät käyneet kaupaksi, ja seuraavaksi kyläläiset opastettiin kalankasvattajiksi.

"Ja kun heiltä kysyttiin, paljonko kalaa on myyty, vastaus oli pelkkää mutinaa", Hanlon kertoo. Kun hän viimein sai vastauksen, selvisi, ettei kalakaan ollut lyönyt leiville. "Meillä ei ole verkkoja emmekä saa kalaa ylös", kerrottiin.

Ja yhä hullummaksi meni, populistinen Hanlon päivittelee: Care, joka projektin takana seisoi, oli vastannut hänen kyselyihinsa, että heidän tehtävänsä on tuottaa kalaa, ei hankkia kyläläisille verkkoja.

Lyhytjänneitteisyys kuuluu asiaan

Laajasti siteeratun Hanlonin perusteesin mukaan toimimattomuus kuuluu järjestöjen perusluonteeseen. Yksi selkeimmistä syistä siihen on hänestä se, että järjestöt saivat alkunsa sodan ja luonnonkatastrofien uhrien auttamisesta. Myöhemmin alettiin auttaa "köyhyyden uhreja".

Hanlonin mielestä uhrien eli ihmisten auttamisen sijaan työ pitäisi kohdistaa järjestelmän muuttamiseen.

Toinen järjestöjen ongelma on Hanlonin mukaan se, että niiden työ muotoutuu väistämättä lyhytjännitteiseksi. Näin siksi, että järjestöjen pitää hurmata ja vakuuttaa rahoittajansa uudelleen ja uudelleen.

"Ja niin tarvitaan uudet tavoitteet ja projektit joka vuosi. Nyt muodissa on gender-asiat, sitten mikrolainat ja kolmantena HIV", hän kuvasi. Eikä kehitys kehity, kun sille ei anneta aikaa.

Lyhytjänneitteisiä ovat myös kehitystyöntekijät; ihmisluonteelle on nimittäin ominaista haluta pelastaa nenän edessä kärsivät ihmiset heti, nyt. Ajatus on kaunis, mutta se johtaa lyhytnäköiseen toimintaan. Lisäksi ulkomaisten auttajien pitää kerätä meriittejä lyhyiden pestiensä aikana, jotta he saavan uuden kaksivuotisensa, Hanlon selitti.

Toinen järjestöjen vakava ongelma on, etteivät ne suostu kuulemaan, että kehitysmaiden köyhät tuntevat useimmiten tarvitsevansa rahaa ja työtä, eivät niinkään luku- ja kirjoitusharjoituksia.

"Heiltä ei edes kysytä, onko kylissä mitään mitä lukea", Hanlon ihmetteli.

Kaiken muun päälle Hanlonia puistattavat rahamäärät, joita järjestöt käyttävät. Hänen mukaansa esimerkiksi World Vision, Care USA ja Save the Childerenin vuosibudjetit vastaavat Suomen valtion kehitysapubudjettia.

Kenttätyö kampanjoinniksi

Kaikesta kritiikistään huolimatta Hanlon arvioi, että järjestöt voivat saada paljon hyvääkin aikaan, jos ne ymmärtävät keskittyä vaikuttamaan politiikkaan teollisuusmaissa.

"Kampanjointi on järkevintä, mitä kansainväliset järjestöt tekevät. Niillä voidaan saada aikaan näkyviä poliittisia muutoksia esimerkiksi Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahasto IMF:ään", Hanlon arvioi.

Parasta, mitä järjestöt ovat Hanlonin mielestä saaneet aikaan, on Jubilee 2000 -kampanja, joka tähtäsi vuosituhannen vaihteessa kehitysmaiden velkojen anteeksiantoon ja onnistuikin siinä varsin menestyksekäästi.

"Sen ansiosta Mosambikilla on nyt miljoona dollaria viikossa enemmän käytettävänään", Hanlon arvioi.

Toiseksi onnistumiseksi Hanlon mainitsi Make Poverty History -kampanja, joka vaati länsimailta apubudjettien kasvattamista.

Järjestötyön lisäksi Hanlon kiitteli osuuskuntien ja kolmannen sektorin yritysten pitkäaikaisia, lähes kymmenen vuotta kestäneitä hankkeita, joilla Mosambikin cashew-pähkinä ja maapähkinätuotanto on saatu vauhtiin.

Lisää tietoa aiheesta