Uutinen

Tutkija: Päästökaupasta on luovuttava

Fossiilisten polttoaineiden pitäisi antaa olla maaperässä. Mitkään muut yritykset ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivät tutkija Larry Lohmannin mukaan keskity olennaiseen.
Esa Salminen
9.10.2009

Maailma on herännyt pohtimaan ilmastonmuutosta ja fossiilisia polttoaineita. Suurin osa ratkaisuehdotuksista on kuitenkin harhaisia, ja vie huomion pois olennaisesta: siitä, että nyt pitäisi aloittaa strateginen siirtyminen pois fossiilisten polttoaineiden ja niitä korvaavan ydinvoiman ja biopolttoaineiden käytöstä.

Tätä mieltä on pian Suomessa vieraileva ilmastoasiantuntija Larry Lohmann brittiläisestä Corner House tutkimus- ja solidaarisuusjärjestöstä.

Lohmannin mukaan finanssikriisissä ja ilmastokriisissä on paljon yhtymäkohtia: molemmat ovat syntyneet kuplista, joiden taustalla on sama virheellinen ajattelu.

Samaan tapaan kuin pankkiirit menettivät yhteytensä todellisuuteen yrittäessään tuotteistaa roskalainoja, liian kunnianhimoiset yritykset tuotteistaa ympäristöä aiheuttavat sen, että ilmastokauppiaat menettävät kosketuksensa ilmasto-ongelmaan - siihen, miten me voimme päästä fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

"Näin he kiihdyttävät ilmastokriisiä ja mahdollisesti vievät meitä kohti uutta rahakriisiä", Lohmann toteaa.

"Päästökauppa vain lykkää ongelmaa"

Päästökauppa on yksi tärkeimpiä kiistakapuloita ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Yksinkertaistettuna päästökauppa tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöille sovitaan katot, joiden ylittämiseksi yritys joutuu ostamaan joltakin toiselta oikeuksia päästöihin.

Ajatuksena on, että näin päästövähennykset tapahtuvat siellä, missä ne on helpoin ja halvin toteuttaa: jos yritys A voi säästää päästöjään halvemmalla kuin B, A:n kannattaa myydä päästöoikeuksiaan B:lle.

Larry Lohmann on päästökaupan äänekkäimpiä kriitikoita. "Carbon Trading: A Critical Conversation on Climate Change, Privatization and Power" -kirjan toimittaneen tutkijan perusviesti on, että saastutuslupien ostaminen ei vähennä päästöjä siellä missä pitäisi.

Vaikka päästökauppa kannustaa yksiä saastuttajia uudistumaan, se samaan aikaan kannustaa maailman lämpenemisen ytimessä olevia teollisuudenhaaroja lykkäämään rakenteellisia muutoksia, joiden aika olisi nyt. Tällaisia teollisuudenhaaroja ovat etenkin sähköntuotanto, kemikaaliteollisuus, terästeollisuus, öljy- ja kaasutuotanto, lentoliikenne ja niin edelleen.

Vielä kauemmas metsään Lohmannin mukaan mennään päästöjen kompensointikaupassa, jossa esimerkiksi öljyteollisuus Texasissa voi maksaa päästöistään intialaiselle tuulipuistolle ja uskotella asiakkailleen että tuotanto on hiilineutraalia. Lohmannin mukaan ei ole mahdollista osoittaa päästöjen yhdenmukaisuutta eikä yleensä edes varmistaa, että kyseinen tuulipuisto tekee mitä sanoo. Lopputuloksena on vain järjettömän suuri teknokraattien koneisto, joka tuottaa tuhansia sivuja totuuden hämärtäviä teknisiä dokumentteja kuukausittain.

"Kuluttajat eivät torju ilmastonmuutosta"

Lohmannin mukaan ratkaisu ilmastonmuutokseen ei löydy muista energian lähteistä. Energiakasveissa on liian vähän energiaa: jotta niillä voitaisiin korvata edes osa öljystä, niitä pitäisi kasvattaa kestämättömän suurilla maa-aloilla.

Ydinvoiman kanssa ongelma on päinvastainen: energiaa on niin paljon, ettei sitä saada käytettyä. Ydinpolttoaineessa on ainakin kymmenen miljoonaa kertaa enemmän energiaa kuin fossiilissa polttoaineissa, ja sitä käytetään oikeastaan vain veden keittämiseen. Lohmannin mukaan rahat, jotka laitetaan ydinvoimaloiden kalliisiin kiinteisiin kustannuksiin ja valtioiden tukiaisiin olisi syytä käyttää kilpailukykyisempiin tarkoituksiin ja energian säästötoimenpiteisiin.

Myöskään kuluttajien valinnat eivät torju ilmastonmuutosta.

"Rakenteellista sosiaalista muutosta ei ole koskaan saatu aikaan kuluttajien valinnoilla", Lohmann sanoo. "Yksittäisten ihmisten kulutuspäätökset eivät esimerkiksi murtaneet orjuuden instituutioita: sen teki kollektiivinen poliittinen toiminta."

"Tarvitaan uutta energiapolitiikkaa"

Ilmastokeskustelu ennen Kööpenhaminan ilmastohuippukokousta keskittyy päästömäärien lisäksi pitkälti siihen, kuinka paljon rahaa teollisuusmaiden tulee antaa kehitysmaille ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vastaiseen taisteluun. Rahakeskustelukaan ei saa Lohmannilta täyttä kiitosta.

"Rahaa voidaan hyvinkin tarvita joihinkin asioihin, mutta väärissä käsissä ja yhteyksissä siitä voi olla ilmastonmuutoksen torjumisessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi Maailmanpankki ja muut kansainväliset rahoituslaitokset ovat vääriä tahoja hoitamaan ilmastorahoitusta: ne pahentavat ongelmaa eivätkä rakenna ratkaisuja."

Lohmannin mielestä nyt pitäisi etsiä uutta energiapolitiikkaa, sillä mikään ei voi korvata fossiilisia polttoaineita.

"Nyt tarvitaan sitä, että teollisuusmaissa päästään paljon pienempään energiantarpeeseen ja energiantuotantoon. Tarvitaan vähemmän fossiilisten polttoaineiden varaan rakennettua infrastruktuuria, kuten lentokenttien kiitoratoja ja tieverkostoja, ja tarvitaan maataloutta, joka ei tarvitse fossiilisia polttoaineita tuottaakseen hyviä satoja", Lohmann luettelee.

"Nämä ovat yleensä sellaisia asioita, joita varten tarvitaan pitkän ajan suunniteltuja rakennemuutoksia, joihin kannustimina eivät todennäköisesti toimi hinnat, vaan muut kulttuuriset ja poliittiset arvot."

Lisää tietoa aiheesta