Uutinen

Tutkija: Afrikan ainutlaatuisuus palvelemaan kehitystä

"Tarvitsemme uusia tapoja katsoa ja ymmärtää itseämme", kenialaissyntyinen tutkija Geci Karuri vastaa kysymykseen Afrikan tulevaisuudennäkymistä.
Katri Simonen
29.5.2005

 Kuva: Geci Karuri. (Kuvaaja: IPS)
Uutistoimisto IPS:n Suomen-toimiston 20-vuotisjuhlaseminaarin pääalustajana oli projektijohtaja Geci Karuri eteläafrikkalaisesta CSIR-tutkimulaitoksesta.
IPS -- Eteläafrikkalaisen Center for Scientific and Industrial Research (CSIR) -tutkimuslaitoksen projektijohtajana työskentelevä Geci Karuri vieraili Suomessa kehityskysymyksiin erikoistuneen uutistoimisto IPS:n 20-vuotisjuhlaseminaarissa.

"Unohdettu maanosa" -nimitys ei enää pidä paikkaansa. Afrikan tilanteeseen on vuosituhannen vaihteesta lähtien kiinnitetty runsaasti huomiota. Esimerkiksi kolme eri tutkimuslaitosta on laatinut yhteensä 12 tulevaisuudenkuvaa maanosalle.

Visioista yksi on varauksettoman myönteinen, pari sisältää myönteisiä aineksia ja loput ovat pessimistisiä.

"Ansaan jääneet leijonat" on YK:n kehitysrahaston UNDP:n ensimmäinen, vuoteen 2025 ulottuva visio. Sen mukaan Afrikka on tuolloin samassa jamassa kuin nytkin: tuottavuus ja inhimillinen kehitys ovat heikkoja, köyhyys ja velkataakka painavat ja maanosa on maailmantalouden sivuraiteella.

UNDP:n visioiden toinen on ääripää on "Leijonat merkitsevät reviirinsä". Se kertoo Afrikasta, joka arvostaa omaa perintöään ja yhdistää sen tieteellisen järjen kanssa.

Kehitys tarkoittaa vapautta kaikille. Poliittiset, perinteiset ja uskonnolliset auktoriteetit puhaltavat yhteen hiileen; resurssit jaetaan nykyistä tasaisemmin. Tässä skenaariossa Afrikka yhdistyy kokonaisuudeksi, jolla on vahva identiteetti.

Yhdysvaltain tiedusteluelinten laatimien hahmotelmien mukaan Afrikan tulevaisuuden suurin epävarmuus liittyy siihen, kuinka huonoksi tilanne oikein voi mennä. Vahvimpienkin maiden menestys riippuu ulkovaltojen, pääasiassa USA:n ja Ranskan, sotilaallisesta ja taloudellisesta tuesta.

Siirtomaavaltojen tilalla ovat uudet ei-valtiolliset mahdit: ylikansalliset uskonnolliset yhteisöt, kansalaisjärjestöt, rikollis- ja huumeliigat, palkkasoturit sekä kansainväliset terroristit, jotka hakevat Afrikasta piilopaikkaa.

Väestönkasvu, aids ja huono hallinto viimeistelevät ilmastonmuutoksen ohella lohduttoman näkymän.

Alueellinen yhteistyö ja integraatio tärkeää

Karurin oman tutkimusinstituutin CSIR:n eteläiselle Afrikalle luomat skenaariot korostavat globaalien talousvoimien ja yksityissektorin merkitystä.

Talouskasvu hallitsee asialistaa, mutta siitä hyötyvät vain alueen "isot kissat", kuten taloudellisesti vahvat Etelä-Afrikka ja Botswana. Ympäristön tila huononee. Kansalaisyhteiskunnalla on entistä suurempi rooli sosiaalisen kehityksen tekijänä.

Näiden tulevaisuudennäkymien edessä afrikkalaisten täytyy Karurin mukaan ruveta ajattelemaan "isosti". Alueellinen yhteistyö ja integraatio esimerkiksi Afrikan unionin ja Nepad-talousohjelman muodossa ovat tärkeitä.

Toisaalta on myös ajateltava "pienesti": täytyy hajauttaa hallintoa sekä arvostaa oman identiteetin, yhteisön ja kulttuurin ainutlaatuisuutta.

"Ennen kaikkea tarvitsemme uusia tapoja katsoa ja ymmärtää itseämme. Meidän tulee yhdistää perinteinen afrikkalainen identiteettimme modernin koulutetun ihmisen identiteettiin. Nyt ne ovat toisistaan jakomielisesti erillään - myös minun kohdallani. Olen samaan aikaan uhri ja etuoikeutettu", tunnustaa Karuri, 31, joka lähti 17-vuotiaana Yhdysvaltoihin opiskelemaan.

Karuri kertoo jo lapsesta saaneensa tyypillisen urbaanin afrikkalaisen koulutuksen, mikä tarkoittaa englanninkielistä ja brittiläistä koulujärjestelmää. Sen valossa afrikkalaisuus on epäoleellista.

"En voinut saada tietoa taustastani äidinkielelläni kikujulla, koska paikalliskielistä opetusta ei Keniassa ole."

"Etelä-Afrikassakin on alettu huomata, että lapset eivät kohta enää osaa omaa kieltään. Ihmisiä kielen menetys huolestuttaa, mutta virallisia koulujärjestelmiä ei pyritä muuttamaan. Onko kulttuuria ilman sitä ilmaisevaa kieltä?" Karuri kysyy.

Afrikkalainen renessanssi?

"Afrikkalaisesta renessanssista" on kirjoitettu monia kirjoja, mutta käytännössä sitä ei tutkijan mukaan näy. Esimerkiksi afrikkalainen käsityötaide on kyllä elinvoimaista, mutta se on väännetty palvelemaan turistien makua.

Luonto ja biodiversiteetti ovat Afrikan suuria valtteja. Luonnonpuistot ovat kuitenkin pääasiassa valkoisten johtamia ja ulkomaalaisia varten, joten pääsymaksutkin ovat tähtitieteellisiä.

"Miten me osaisimme arvostaa leijoniamme, kun emme edes näe niitä? Biodiversiteetistä puhutaan tuotteistamisen hengessä, vaikka kyse on kokonaisuuksista. Aitoa huolta luontoon perustuvasta vanhasta tietotaidosta on vähän", Karuri sanoo.

Hänen mukaansa afrikkalaisilla on hyvin vähän syitä olla ylpeitä afrikkalaisuudestaan.

"Kuitenkin ihmiset ovat toiveikkaita, tarmokkaita ja aika onnellisia. Ihmissuhteet ovat rikkaita ja lämpimiä. Afrikassa on ainutlaatuisuutta, jota on vaikea määritellä", hän sanoo.

Afrikan arvostetuimpiin kuuluvassa CSIR-tutkimuslaitoksessa Karurin vastuulla ovat julkisen sektorin palvelujen, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon, kehittäminen.