Naisyrittäjä Bangladeshissa levittää nahkaa kuivumaan.
Naisyrittäjä levittää nahkaa kuivumaan Bangladeshissa. Suomen Unicef varoittaa tuoreessa tutkimuksessaan, että suomalaisyritykset eivät pysty tarjoamaan palveluja ja tuotteita esimerkiksi maaseudun köyhille yhteisöille ja heikoimmassa asemassa oleville ihmisryhmille.
Kuva:
United Nations/Rashid Probal
Uutinen

Tuore tutkimus: Suomalaisyrityksillä vielä työsarkaa kehitysongelmien ratkaisijoina

Yrityksiä halutaan valjastaa yhä enemmän kehitysyhteistyöhön. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisyritysten liiketoiminta ja kehitysyhteistyön tavoitteet eivät kuitenkaan kohtaa.
Mimosa Hedberg
27.11.2017

Viime vuosina yksityisestä sektorista on tullut kehitysyhteistyössä trendisana. Muutos on nähty myös Suomessa, jossa Juha Sipilän (kesk.) luotsaama hallitus on pannut kehityspolitiikassaan yhä enemmän painoa yksityisen sektorin valjastamiseksi kehitykseen luomalla muun muassa uudenlaisia rahoitusinstrumentteja yrityksille.

Tutkimustietoa ilmiöstä on tarjolla vielä varsin vähän, mutta Suomen Unicef yrittää nyt paikata ongelmaa. Järjestö on julkaissut tutkimuksen, johon se haastatteli 14:ää eri suomalaista pientä ja keskisuurta yritystä eli pk-yritystä, joille on myönnetty kehitysmaaliiketoiminnan käynnistämiseen joko Finnpartnership-liikekumppanuustukea tai BEAM – Business With Impact -rahoitusta.

Unicefin mukaan yritykset halutaan yhä vahvemmin mukaan kehitysyhteistyöhön Suomessakin, sillä niiden uskotaan tuovan innovatiivisuutta ja tehokkuutta monisyisten kehitysongelmien ratkaisuun.

Tutkimus selvitti nimenomaan yritysten omia näkemyksiä niiden roolista köyhyyden vähentäjinä. Koska haastatteluotanta oli pieni, tulokset ovat vain suuntaa-antavia.

Vähäinen ymmärrys kehitysvaikutuksista

”Mielestäni tämä suunta, jossa tukea annetaan yritykselle, joka rakentaa jotain uutta siellä, käy paljon enemmän järkeen kuin vain rahan jakaminen, joka välillä käytetään paremmin ja välillä heikommin. Näen, että tämä on paljon viisaampi tapa toimia.”

Näin kuvailee erään yrityksen edustaja Unicefin tutkimuksessa. Yrityksillä voi olla siis kovakin usko omaan toimintaan, mutta tuoreen tutkimuksen valossa niillä on kuitenkin vain vähäinen ymmärrys kehitysvaikutuksista tai mitä niillä ylipäätänsä tarkoitetaan.

Unicefin haastattelemat yritykset tarjoavat ympäristöystävällisiä ja kestävää kehitystä edistäviä tuotteita ja palveluita sekä pyrkivät niiden avulla tarjoamaan ratkaisuja kehitysongelmiin. Muutoin yritysten liiketoiminnan tavoitteet eivät juuri kohtaa kehitysyhteistyön tavoitteita.

Tutkimukseen osallistuneet yritysten edustajat pitävät perinteistä kehitysyhteistyötä tehottomana, eivätkä näe itseään kehitysyhteistyötoimijoina. Silti he kokevat edistävänsä kehitystä liiketoimintansa keinoin.

”Kaikki, mitä teemme, on tavallaan kehitysapua, tosin muodostettuna eri tavalla kuin perinteisesti. Ja kun kasvamme tarpeeksi, me voimme tehdä enemmän ja vakiinnuttaa oman, erityisen yritysvastuumme”, sanoo toinen haastateltava.

Autetaanko kaikkein köyhimpiä?

Kehitysyhteistyön tärkeimmäksi tavoitteeksi on jo pitkään nähty köyhyyden poistaminen. Se on listattu myös Suomen kehityspolitiikan tärkeimmiksi tavoitteiksi.

Suomalaisyrityksille tavoite on kuitenkin tutkimuksen mukaan hankala. Tämä johtuu Unicefin mukaan siitä, että yritysten markkinakohteena ovat ennemmin keskitulotason kuin köyhimmät maat. Köyhemmissäkin maissa asiakkaina ovat alueen yritykset ja paikallinen keskiluokka.

Yritykset eivät pysty tarjoamaan palveluja ja tuotteita esimerkiksi maaseudun köyhille yhteisöille ja heikoimmassa asemassa oleville.

Myös vaikutukset paikalliseen talouteen ja työllistymiseen jäävät pieniksi, sillä paikalliset yritykset ovat suomalaisille yrityksille lähinnä asiakkaita, eivät liikekumppaneita tai alihankkijoita.

”Hallituksen tulisi arvioida realistisesti pk-yritysten mahdollisuudet ja intressit kehitystavoitteiden saavuttamiseen ja vasta sen jälkeen määritellä keinot, miten yritysten pääsyä kehittyville markkinoille edistetään”, sanoo tutkimuksen johtaja, Suomen Unicefin Annika Launiala järjestön tiedotteessa.

Yritysten rooli ei ole kuitenkaan vähenemässä kehitysyhteistyössä vaan päinvastoin. Kysymys on nostettu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Siksi myös Unicef patistaa Suomea etsimään toimivia yhteistyön ratkaisuja esimerkiksi järjestöille ja yrityksille.

”Myös rahoitusinstrumenttien tulisi tukea paremmin järjestöjen ja yritysten yhteistyötä niin, että yhteistyö tuottaa lisäarvoa molemmille osapuolille, eikä ainoastaan edistä yritysten liiketoimintaa”, Launiala ehdottaa.

Unicef suosittaa, että Suomen valtion tulisi selkeästi linjata avun ja viennin välinen suhde. Mallia voisi ottaa vaikkapa Englannista tai Hollannista.