Uutinen

Tuokio nicaragualaista vaalitaistoa

Kimmo Lehtonen
21.10.2001

Nicaraguassa valmistaudutaan 4. marraskuuta järjestettäviin vaaleihin, joissa valitaan maalle uusi presidentti ja parlamentti.

Uusimpien mielipidetiedustelujen mukaan valtapuolueiden presidenttiehdokkaat, liberaalien (Partido Liberal Constitucional) Enrique Bolaños ja sandinistien Daniel Ortega (Frente Sandinista de Liberación Nacional / Convergencia Nacional), ovat molemmat hilkulla ylittää ratkaisevan 40 prosentin kannatuksen. Konservatiivit (Partido Conservador) ovat romahtaneet kevään lähes 20 prosentin kannatuksesta pariin kolmeen prosenttiin.

Presidentinvaalivoitosta kahden pääpuolueen ja niiden kanssa liittoutuneiden muutaman minipuolueen välillä tulee tiukka kädenvääntö, se voidaan varmuudella jo sanoa. Nicaraguan vaalilain mukaan voittaja selviää jo ensimmäisellä kierroksella, jos yksi tai useampi puolue yltää yli 40 prosenttiin äänistä. Voittaa voi myös yli 35 prosentilla äänistä, jos seuraava puolue on vähintään viisi prosenttiyksikköä jäljessä. Muissa tapauksissa seuraa toinen kierros.

* * *
Voitti vaaleissa kuka hyvänsä, on vaikea ennustaa, mikä muuttuu kansallisen politiikan tasolla. Vaalikampanjassa kaikki puolueet lupaavat yhtä lailla lähes mahdottomalta tuntuvia asioita, kuten miljoonaa uutta työpaikkaa, lainoja pientuottajille, asuntoja asunnottomille, kouluja, sairaaloita, jne. Lista on loputon, samoin kuin todellinen tarve.

Vaikka nyt pääpuolueet sättivätkin toisiaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla, alkoi vaalitaisto jo ennen varsinaista kampanjointia noudattaa johdonmukaisesti liberaalien ja oppositiossa olevien sandinistien keskinäistä "epäpyhän allianssin" politiikkaa, jolla maa pyritään pitämään kahden puolueen ohjaksissa.

Puolueet ovat jo pistäneet lehmänkauppaan kuuluvilla henkilövaihdoksilla molempia hyödyttävään ojennukseen maan korkeimman vaalilautakunnan, valtiovaraintarkastuslautakunnan sekä maan oikeuslaitoksen. Sopimuksen taustalla oli myös kädenpuristus siitä, että molemmat lupasivat olla asettamatta toisiaan syytteseen korruptiosta.

Pääpuolueiden jaettua keskenään oikeuslaitoksen ne pääsivät eroon muun muassa suositusta konservatiivien varapresidenttiehdokkaasta José Antonio Alvaradosta vetoamalla muodollisiin kansalaisuusepäselvyyksiin. Myös vaalilakia muutettiin pääpuolueita suosivaksi ja monet suhteellisen vakavasti otettavat vaihtoehtoyrittäjät katosivat vaalikartalta jo keväällä.

Yhdysvaltain Managuan-suurlähettiläs Oliver Garza on antanut sivustatukea ja lobannut aktiivisesti liberaalien pussiin. Erään kesäkuisen aamiaiskeskustelun jälkeen konservatiivien pääehdokas Noél Vidaurrekin erosi vielä samaisena iltapäivänä, ja puoleen ajautumista kriisiin ei voinut siten estää enää mikään. Liittoa "presidentti Alemánin korruptiopuolueen" kanssa sisukkaasti vastustaneet konservatiivit oli siten pahemman kerran nöyryytetty, lyöty hajalle ja palautettu ?sandinistien vastaiseen? ruotuun.

* * *
Päättämättömien äänestäjien joukko lopputulosta ajatellen on vielä suuri, arvioiden mukaan 16-18 prosenttia. Se lienee päällimmäinen syy siihen, että kumpikaan pääehdokkaista ei ole suostunut kansalaisten laajasti vaatimiin televisioväittelyihin. Kummallakin on rasitteensa, ja suorassa väittelyssä pienikin lipsuminen voisi olla kohtalokas.

Ortegan akilleen kantapää on voittopuolisesti 1980-luku, vaikka myös hänen oppositiopolitiikkakin kauhistuttaa monia. 1980-luvun sota, asevelvollisuus, talouslama, sensuuri ja sandinistijohdon korruptio, vaalitappion jälkeiset miljoonabisnekset sekä poliittinen sopimus syvään korruptioon vajonneen presidentti Alemánin kanssa eivät ole meriittejä monen nicaragualaisen silmissä.

Alkuperäinen sandinistiliikekin on ajan mittaan hajonnut sirpaleiksi. Muutama päivä sitten kansainvälisestikin tunnetut sandinistikirjailijat ja vallankumousliikkeen veteraanit Ernesto Cardenal (kulttuuriministeri 1984-1990), Sergio Ramírez (varapresidentti 1984-1990) ja Gioconda Belli esittivät yhteisen julkilausuman, jossa he ilmoittavat äänestävänsä tyhjää vaaleissa. Heistä sandinismin aatteellisuudesta, etiikasta ja tavoitteista on jäänyt jäljelle vain pelkät fraasit ja tyhjät kuoret. Koska vaaleissa ei ole vaihtoehtoja, he katsovat äänestämisen turhaksi.

Ortegan kanssa gallupia johtavan Enrique Bolañosin heikko kohta on ainakin siinä, että hän entisenä varapresidenttinä ei ole vaalikamppailun aikana selkeästi sanoutunut irti presidentti Alemánin politiikasta eikä ole tuominnut hillittömäksi riistäytynyttä korruptiota. Jo reilusti isoisän iässä oleva veteraanipoliitikko Bolaños ei myöskään syvästi uskonnollisella vanhakantaisuudellaan ja etäisyydellään välttämättä vakuuta jonkinlaista muutosta hakevaa nuorta äänestäjäkuntaa.

Yhdysvaltojen ulkopoliittinen johto on sekaantunut Nicaraguan vaaleihin varoittamalla kansaa sandinistihallinnon mukanaan tuomista ongelmista maiden suhteissa. Samalla se on avoimesti antanut tukensa Bolañosille. Tasatilanteessa peli saattaisikin kääntyä Bolañosille voitolliseksi ehkäpä pelkästään pikaisella tapaamisella ja kädenpuristuksella George W. Bushin kanssa juuri ennen vaaleja. Sandinismin aikakauden tuskan ja puutteen vuosista muistuttaminen on liberaaliehdokkaan valttikortti.

* * *
Pitkään jatkunut korruptio ja tyhjiksi käyneet lupaukset ovat saaneet nicaragualaiset suhtautumaan hyvin skeptisesti poliitikkojen puheisiin. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suoraan sitä, etteikö vaalitilaisuuksissa olisi menoa ja uurnillakin käytäisiin suhteellisen ahkerasti vaalipäivänä. Siihen auttavat myös vahvat mielikuvat.

Mielikuvia muokataan ennen kaikkea television avulla. Lyhytkin tuokio illalla television ääressä antaa ikävällä tavalla tarkan kuvan siitä, millaisissa tunnelmissa vaaleihin valmistaudutaan.

Ja tältä se näyttää suorassa lähetyksessä:

Vaalimatematiikka ja gallupit mielessä valtapuolue liberaalien ehdokas Bolaños pääsee ensimmäisenä televisiokuviin saatuaan maan kauppakamarien keskusliiton yksimielisen tuen taakseen. Aplodit saatuaan hän käyttää tilannetta hyväkseen esitelläkseen sievän lapsenlapsensa, joka kertoo tulleensa vastaleirin fyysisen ahdistelun ja uhkailun uhriksi lähellä kotiaan.

"Poliisi ei kykene pitämään sandinistikiihkoilijolta aisoissa", Bolaños sanoo kuohuksissa ja pelottelee katsojia sandinistiväkivallalla.

Poliisivoimien komentajaa haastatellaan seuraavaksi. Hän sanoo, että ei ole kuullutkaan Bolañosin perheen tapauksesta. "Pitäisi ensin tehdä rikosilmoitus", hän toteaa tyynenä keskellä coctail-kutsuja.

Sitten ääneen pääsee Herty Lewites, sandinistipuoluetta edustava Managuan kaupunginjohtaja. Hän protestoi muutama viikko sitten tapahtunutta kansallisen puhelinyhtiö ENITELin yksityistämistä, jossa ruotsalainen Telia selvisi voittoisana hankkien yhtiöstä puolet itselleen.

Sandinistien mukaan korkeimman oikeuden siunaus kaupalle tapahtui laittomasti ilman asianmukaista päätösmenettelyä. Lewitesin mukaan etenkin presidentti Alemán kiirehti operaatiota päästen siten vetämään miljoonia välistä itselleen.

Juutalaisperäinen Lewites kertoo saaneensa päivällä rasistissävytteisiä murhauhkauksia. "En käytä turvamiehiä. Jos jotain minulle sattuu, syytän siitä Arnoldo Alemánia", hän toistaa kahteen otteeseen.

Uutispätkien väliin suolletaan vaalimainontaa. Vuorossa on sandinistipuolue, jonka tunnuksissa kalashnikov on muuttunut aniliinin väriseksi kehäkukaksi ja tiukkailmeisestä komentaja Daniel Ortegasta on sukeutunut valtiomiesmäisesti, mutta farkuissa ja hymyillen kulkeva perheenisä. Sandinistien vaalisanomaan on haettu potkua ja sisältöä suoraan raamatusta ja köyhälistöä kosiskelevaa makua aniliininpunaisesta kansanjuomasta chichasta.

Sitten uutisissa muistutetaan siitä, että Ortegan aikuinen tytärpuoli Zoilámerica Nárvaez syyttää häntä edelleenkin vuosikausia jatkuneesta insestistä. Liberaalit yrittävät käyttää sitä vaaliaseenaan, mikä on suututtanut Zoilámerican lisäksi myös useat naisjärjestöt - jotka kyllä ovat aiemmin asettuneet Zoilámerican tueksi.

Yksi maan varakkaista, Manuel Ignacio Lacayo joutuu seuraavaksi toimittajien ristituleen. Tiedossa on, että hän ei pitänyt oikeana kauppakamarin asettumista yhden ehdokkaan eli Bolañosin taakse. Järkälemäinen Lacayo myöntää kyllä autoon vyöryessään, että "kyllä joo, muutamia virkoja ovat tarjonneet (sandinistit ja konservatiivit)...Kansallispankin pääjohtajaksi tai Washingtoniin suurlähettilääksi", hän mumisee, mutta sanoo kuitenkin mieluummin pysyvänsä "puoluekontrollista vapaana olevana ihan tavallisena nicaragualaisena".

Ja kuin kruununa muiden juttujen päälle leimahtaa Nicaraguan sandinistien aikaista aseellista vastarintaa johtaneen, nyt liberaalien kanssa liittoutuneen Resistencia Nicaragüensen spotti, jossa Danielia näytetään vuoroin halaamassa Gaddafia, vuoroin Arafatia ja lopuksi Castroa. Terroristi mikä terroristi, vaikka voissa paistaisi.

Spotin loppukaneetissa muistutetaan - tai pelotellaan - kansaa siitä, että sandinistien pääsy valtaan mitä todennäköisemmin merkitsee ainoastaan nälkää, kurjuutta ja mahdollisesti jopa uutta veljessotaa. Puhumattakaan välien rikkoutumisesta Yhdysvaltojen kanssa.

Tätä kaikkeako siis haluatte?

* * *
Sen lisäksi, että vaalikamppailu Nicaraguassa on Latinalaisen Amerikankin mittakaavassakin aikamoista loanheittoa, se on myös kallista. Puolueiden omien arvioiden mukaan liberaalit laittavat vaalikampanjaansa noin 65 miljoonaa markkaa, sandinistit noin 40 miljoonaa. Konservatiivit selviävät 7 miljoonalla.

Asiantuntijoiden mukaan todelliset summat lienevät paljon suurempia, sillä osa rahoituksesta tulee vaalipäälliköiden kassaan pimeänä. Jokaisen äänen nicaragualaisessa demokratiassa on arvioitu maksavan noin 50-70 markkaa.

Mutta mitä enemmän ääniä tulee, sitä enemmän palautuu valtion kassasta rahaa puolueille. Nicaragualaisen vaalilakikäytännön mukaan hieman alle miljoonalla äänellä puolue pääsee jo vajaan 40 miljoonan markan tienesteihin.

Vielä vajaat kaksi viikkoa tätä rataa - vaaleja edeltävä viikko on rauhoitettu kampanjoinnilta - ja sen jälkeen vajaan kolmen miljoonan nicaragualaisen pitäisi kyetä marraskuun neljäntenä vetämään ruksi neljään eri vaalilappuun, jossa jokaisessa on kolme eriväristä vaihtoehtoa.