Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim sekä Ivanka Trump.
Yksi kuluvan vuoden kesän yllättävimmistä kehityspolitiikan uutisista oli Trumpin tyttären Ivankan ja Maailmanpankin käynnistämä rahasto. Kuvassa Maailmanpankin johtaja Jim Yong Kim sekä Ivanka Trump.
Kuva:
Simone D. McCourtie
World Bank
Uutistausta

Trump ja Maailmanpankki: Lisärahoitus umpikujaan ja Ivankalle oma rahasto

Donald Trumpin presidenttikausi on tuonut Ivanka Trumpille uuden rahaston ja ajanut Maailmanpankin toiveita lisärahoituksesta umpikujaan, mutta yksityisen sektorin roolin korostuminen pankin toiminnassa jatkuu.
Matti Ylönen
27.10.2017

Maailmanpankki on muutosten kourissa. Vuonna 2012 pankin pääjohtajaksi Dartmouthin yliopiston rehtorin paikalta nostettu terveysalan asiantuntija Jim Yong Kim on muovannut ensimmäisellä viisivuotiskaudellaan pankin organisaatiota uusiksi kovalla kädellä.

Kimin ”avun perillemenon tieteen” (engl. science of delivery) nimissä lanseeratut uudistukset ovat käytännössä johtaneet yksityisen sektorin rahoituksen voimakkaaseen kasvuun sekä  nostaneet toiminnan keskiöön kiistanalaiset yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet.

Kannatusta näille uusille avauksille Maailmanpankin omistajien eli jäsenmaiden keskuudessa ei päästy kunnolla mittauttamaan, sillä yhdysvaltalainen Kim oli syksyllä 2016 ainut ehdokas pankin johtoon. Vielä vuonna 2012 kisassa oli sentään kolme ehdokasta, vaikka Yhdysvallat politikoikin Kimin loppusuoralla nigerialaisen Ngozi Okonjo-Iwealan ohi.

Käytännössä vaikutusvaltaisen G20-ryhmän vuonna 2009 antama lupaus pätevimmän ehdokkaan valinnasta on jäänyt tyhjäksi kirjaimeksi. Maailmanpankin johtoon ei ole vieläkään valittu yhtään Yhdysvaltojen ulkopuolista. Kaikki johtajat ovat olleet myös miehiä.

Trumpin vaikutus näkyy välillisesti

Yhdysvallat on Maailmanpankin suurin osakkeenomistaja ja vallankäyttäjä. Presidentti  Donald Trump on tunnetusti kriittinen kansainvälistä yhteistyötä kohtaan, ja vaalien jälkeen moni toivoi Trumpin keskittyvän kokonaan muihin teemoihin kuin Maailmanpankin kaitsemiseen.

Osittain tämä toive on toteutunut. Kimin valinta jatkokaudelle tarkoittaa käytännössä sitä, että ainakaan nykyisellä presidenttikaudellaan Donald Trump ei pääse sanelemaan uutta pääjohtajaa. Trumpin poliittisia painopisteitä  – mitä ne sitten ovatkaan – ei myöskään löydy pankin johtoportaan viime kuukausien tärkeimmissä politiikkalinjauksissa.

Maailmanpankin laiva on toisin sanoen jatkanut pitkälti samalla kurssilla kuin ennen Trumpin presidenttikautta.

Täysin vaille Trumpin hallinnon huomiota Maailmanpankki ei kuitenkaan ole jäänyt. Kipupisteeksi on tässä kuussa noussut se, että Maailmanpankki-ryhmässä keskituloisten maiden lainoituksesta vastaavan Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki IBRD:n lainojen suurin vastaanottajamaa on ollut Kiina.

Kiinan kritisoimisesta on tullut yksi presidentti Trumpin tavaramerkeistä, ja tämä näkyy nyt myös Yhdysvaltojen Maailmanpankki-politiikassa. Nimettömänä esiintynyt Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön edustaja totesi lokakuussa Reutersille, että ”liian suuri osuus Maailmanpankin lainaportfoliosta menee maille ja hankkeille, joille löytyy jo rahoitusta”.

Käytännössä tämä kommentti viittasi nimenomaan Kiinaan, ja ilmeisesti tämä koetinkivi on ollut ajamassa myös pitkään vireillä ollutta IBRD:n pääomankorotusta ongelmiin. Käytännössä jäsenmaiden rahoittamat pääomakorotukset mahdollistavat lainoitustoiminnan laajentamisen. Jos pääomakorotus nyt jumiutuu, täytyy suunnitelmia miettiä uudelleen.

Ivanka Trumpin rahasto yllätti

Yksi kuluvan vuoden kesän yllättävimmistä kehityspolitiikan uutisista oli Donald Trumpin tyttären Ivanka Trumpin ja Maailmanpankin käynnistämä rahasto, jonka tarkoituksena on tukea naisten yrittäjyyttä kehitysmaissa.

Rahaston alkupääoma tulee olemaan 200 miljoonaa dollaria. Yhdistyneet Arabiemiraattikunnat ja Saudi-Arabia ovat luvanneet rahoittaa puolet tästä summasta. Pidemmän aikavälin tavoitteena on miljardin dollarin pääoma.

Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön entinen asiantuntija, Center for Global Development -järjestössä nykyään työskentelevä Scott Morris suhtautui Devex-sivuston haastattelussa aloitteeseen jossain määrin kyynisesti. Hän piti sitä esimerkkinä perinteestä, jossa Kim nappaa kiinni yhdestä presidentin lähipiirin tärkeänä pitämästä teemasta, ”tarttuu toimeen ja varmistaa, että asialle tehdään jotain”.

Kansalaisjärjestöt ovat tuoneet esiin myös huolen siitä, missä määrin uusi aloite tulee todellisuudessa tavoittamaan kaikista köyhimpiä kehitysmaiden naisia.

Yksityinen käänne jyllää

Ivankan rahaston lisäksi yksityisen sektorin rahoitus on muutenkin ollut vahvassa noususuhdanteessa Kimin aikakaudella. Yrityksille lainoja myöntävän Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n rooli on kasvanut voimakkaasti Maailmanpankkiryhmän sisällä.

Perinteisesti valtioiden kanssa toimineet köyhimpiä maita lainoittava Kansainvälinen kehityspankki IDA ja aiemmin mainittu keskituloisiin maihin keskittyvä IBRD ovat puolestaan lähteneet ajamaan vahvasti yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöhankkeita.

Fokus on ollut osin G20-ryhmän ajamana suurissa infrastruktuuri-hankkeissa, joita Maailmanpankki edistää nyt voimallisesti eri puolella maailmaa. Vastaavaa ryntäystä yksityisen sektorin roolin kasvattamiseen kehitysmaissa ei ole nähty sitten 1980-luvun. Mukana ovat Maailmanpankin lisäksi myös muut monenkeskiset kehityspankit.

Käänne näkyy myös Maailmanpankin sisäisissä palkitsemisjärjestelmissä: Kim haluaa edistää erityisesti niiden työntekijöiden nousua, jotka onnistuvat luomaan uusia markkinoita hankkeille.

Kumppanuuksia vai rahastusta?

Kansalaisjärjestöt ovat nostaneet esiin vakavia huolia yksityisen käänteen seurauksista. Lähestymistapa on ristiriidassa sekä rikkaiden maiden että nousevien talouksien kehityksen infrastruktuurin rakentamisen kanssa. Ne ovat olleet perinteisesti valtiovetoisia.

Kansalaisjärjestöjen mukaan hankkeet johtavat usein kustannusarvioiden ylittymiseen, tilivelvollisuuden ja läpinäkyvyyden heikkenemiseen sekä hankalasti mitattaviin kehitysvaikutuksiin.

Hankkeissa käytettyjen sopimusten ehtoja on viime aikoina yritetty yhtenäistää, mutta Heinrich Böll -säätiön mukaan mallipohjat suosivat merkittävästi yksityisiä sijoittajia valtioiden kustannuksella.

Huolet eivät liity pelkästään infrastruktuurihankkeisiin. Yksityisen sektorin vetämiä malleja ajetaan myös muun muassa koulutussektorille ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Järjestöjen huolet eivät ainakaan toistaiseksi ole tuntuneet johtavan muutoksiin. Luultavaa on, että Kimin tähänastinen linja tulee jatkumaan myös lähivuosina.