Uutinen

Toimittajuus kortille Nicaraguassa

Kimmo Lehtonen
17.4.2001

Nicaraguan parlamentti hyväksyi maaliskuun loppupuolella kansallisten toimittajien työtä säätelevän lakiehdotuksen, joka toteutuessaan rajoittaa tuntuvasti sananvapautta ja tekee osasta toimittajia lainsuojattomia.

Lain nro 372:n (Ley Creadora del Colegio de Periodistas de Nicaragua) täytäntöönpanon konkreettisena ytimenä olisi uusi kansallinen toimittajayhdistys, Colegio de Periodistas, jonka johdon valitsisi jo olemassa olevien kahden toimittajaliiton yhteisesti muodostama komitea. Nicaraguassa toimii tällä hetkellä kaksi toimittajaliittoa, hallitsevan liberaalipuolueen vaikutuksen alainen liitto APN (Asociación de Periodistas de Nicaragua) ja sandinistivetoinen UPN (Union de Periodistas de Nicaragua).

Lakiehdotuksen mukaan tulevaisuudessa Colegio de Periodistas myöntäisi toimittajan työhön oikeuttavan lehdistökortin ainoastaan akateemisen toimittajakoulutuksen käyneille. Kirjoittamisen ja sanomisen vapaus tiedotusvälineissä säilyisi kuitenkin yli viisi vuotta työtään tehneillä, itseoppineilla ns. "empiirisillä" toimittajilla ja yli kolme vuotta valokuvaajana työskennelleillä sekä kolmannen vuosikurssin toimittajaopiskelijoilla.

Jo viime vuoden lopulla La Sociedad Interamericana de Prensa (SIP) esitti Brasilian Fortalezassa pitämässään vuosikokouksessa jyrkän vastustuksensa hankkeelle ja vaati sen vetämistä parlamentin käsittelystä, mutta kannanottoon suhtauduttiin Nicaraguan hallituksessa sekä sandinistipuolueessa olankohautuksella.

Suurin myrsky on noussut lain viimeisestä artiklasta, jonka mukaan ilman lehdistökorttia työskenteleviä ns. "huutolaistoimittajia" voidaan lainrikkomuksesta tuomita jopa vankeusrangaistuksiin. SIP:n tiukassa kannanotossa Nicaraguan lakiehdotusta luonnehdittiin termillä "franquista", joka viittaa Francisco Francon aikaiseen Espanjaan.

SIP:n mukaan lain toimeenpano rikkoisi useita Amerikan maiden kesken hyväksyttyjä sopimuksia ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta. SIP muistuttaa myös, että laki rikkoo myös Nicaraguan oman perustuslain artiklaa 30, jossa määritellään jokaisen kansalaisen "vapaa oikeus julkiseen mielipiteen ilmaisuun suullisesti, kirjallisesti tai missä tahansa tiedotusvälineessä".

SIP on varautunut viemään Nicaraguan uuden lain maan korkeimman oikeuden ja tarvittaessa myös mantereen ihmisoikeuskomitean käsittelyyn, jotta se voitaisiin todeta Nicaraguan omien lakien ja allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten vastaiseksi.

Eettiset pelisäännöt puuttuvat

Laki jakaa maan toimittajat kahtia. Osa toimittajista on ollut "pakkojäsenyyttä" vastaan alusta lähtien. Toimittajien puoltavia ääniä Colegion muodostamiseksi on voitettu lähinnä siksi, että pakettiin kuuluu myös oman sosiaali- ja eläkerahaston muodostaminen.

Toimittajien haaveissa siintää myös palkkajärjestelmän kehittäminen palkankorotuksineen. Rahat uudistuksiin otettaisiin kansallisesta lotosta, jonka tulot on tähän asti suunnattu kokonaan maan kaikista heikompiosaisten tukemiseen.

Osa maan politiikan ylätasolla ja parlamentissa toimivista toimittajista on puolustanut lakia myös siksi, että sen avulla he uskovat pääsevänsä eroon parlamentissakin luuhaavista ammattitaidottomista "valetoimittajista", jotka kyllä nauttivat lounastarjoiluista mutta eivät ymmärrä ammattinsa vaateista mitään. Näiden, edellä kerrotusta syystä "ranskaperunoiksi" kutsuttujen kollegojen poistaminen akkreditointilistalta nostaisi joidenkin mielestä ammatin arvostusta.

Suurta ihmetystä muussa ammattikunnassa sekä myös lehtien julkaisijatahoissa kuitenkin herättää se, miten osa kollegoista näin heppoisilla perusteilla voi tukea lakia, joka rikkoo perustavaa laatua olevia ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Myös suunnitelmat loton valjastamiseksi rahoituskanavaksi herättää moraalista närkästystä ja toisaalta kysymyksen journalismin arvostuksesta maassa.

Monien mielestä maasta puuttuu selkeä eettinen ohjeisto, jonka mukaan toimittajien tulisi toimia. On myös nurinkurista, että ammatillisen kehityksen oletetaan tapahtuvan sellaisen lainsäädännön kautta, joka samalla kahlitsee tiedonvälitystä.

"Riippumatta akateemisesta koulutustasosta jokaisella toimittajalla on omat moraaliset arvonsa, niitä ei valitettavasti opita yliopistoissa vaan käytännön elämässä", kommentoi keskustelua toimittaja Eloísa Ibarra.

Samaisessa lehdessä lehden päätoimittaja-julkaisija Jaime Chamorro Cardenal painottaa antamassaan haastattelussa medioiden omistajien oikeutta valita toimittajansa, mutta korostaa samalla eettisten kriteeristöjen noudattamista, jotta "ranskanperuna"-ongelman poistamiseksi ei tarvita avuksi erillisiä lakeja.

Tutkiva journalismi ahtaalla

Nicaraguan nykytilannetta vasten peilattuna uusi laki muuttuu ymmärrettävämmäksi, sillä se noudattaa johdonmukaisesti valtaa pitävän liberaalipuolueen ja oppositiossa olevien sandinistien keskinäistä "epäpyhän" allianssin politiikkaa, jolla maa pyritään pitämään kahden puolueen ohjaksissa.

Noin vuosi sitten tehdyn sopimuksen jälkeen puolueet ovat lehmänkaupoillaan jo pistäneet henkilövaihdoksilla molempia hyödyttävään ojennukseen maan korkeimman vaalilautakunnan, valtiovaraintarkastuslautakunnan sekä maan oikeuslaitoksen.

Nyt vuorossa oli maan toimittajakunta. Puolueiden intressit heijastuvat voimakkaasti ammattiyhdistysliikkeessä ja siten myös toimittajaliitoissa. Vain muutamia päiviä lakiehdotuksen hyväksynnän jälkeen UPN:ssa alkoikin kiihkeä valtataistelu liiton tulevista johtopaikoista. Nykyään toimittajakunnan kannalta merkityksettömien liittojen johtopaikoiltahan saattaa piakkoin olla mahdollista ponnistaa aivan uusiin asemiin merkittävää päätäntävaltaa käyttävän ja rahavirtoja kanalisoivan Colegion johtokunnassa.

Parhaillaan parlamentissa keskustellaan maan rikoslakiin tulevista muutoksista ja pelättävissä on, että tutkivalle journalismille asetetaan uusia esteitä rajaamalla pääsyä mm. julkisiin tiedostoihin. Sandinisti- ja liberaalijohtajien sekä molempien puolueiden taloudellisia kytkyjä ja korruptiota tutkineet toimittajat eivät varsinkaan nyt marraskuun presidentti ja parlamenttivaalien alla ole toivottuja vieraita.

SIP:n uusimman raportin mukaan Latinalaisessa Amerikassa toimittajien salamurhien lisäksi suurimmat ongelmat ovatkin tutkiviin toimittajiin kohdistuvat oikeudelliset syytteet ja työtä rajoittavat säädökset sekä uudestaan esiin noussut vaatimus "pakkojäsenyydestä". SIP:n puheenjohtaja Danilo Arbillan mukaan viimeksi mainittu on kuin "mätäpaise, jonka luultiin jo kadonneen, mutta joka aina nousee esiin uudestaan".

Mantereen toimittajia kouluttavan, Panamassa toimivan CELAPin (Centro Latinoamericano de Periodismo) johtajan Maribel Cuervo Paredesin mukaan tilanne on hiukan paradoksaalinen:

"Diktatatuurien aikana ei ollut edellytyksiä tutkivalle journalismille. Nyt kun olojen muuttumisen seurauksena ilmaisunvapaus on lisääntynyt, työlle asetetaan uusia rajoitteita ja toimittajia asetetaan syytteisiin."

SIP:n raportin mukaan ainakin Costa Ricassa, Chilessä, Brasiliassa, Argentiinassa, Jamaikalla ja Uruguayssa on parhaillaan käynnissä oikeudenkäyntejä tutkivia toimittajia kohtaan.