Uutinen

Thaimaan metsät:suojelua, turismia vai yhteisömetsätaloutta?

Thaimaan hallitus, lainsäätäjät ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat olleet alkuvuodesta kiireisiä useiden merkittävien metsäkysymysten parissa.
Timo Kuronen
3.4.2002

Päivääkään ei ole kulunut ilman uutta uutista meneillään olevista hankkeista. Maassa jäljellä olevien alkuperäisten trooppisten metsien, joita on ehkä 15 prosenttia maan pinta-alasta, suojelu puhututtaa.

Edistyksellisen, metsäyhteisöjen oikeudet myös suojelluilla alueilla turvaavan yhteisömetsälainsäädännön lopullinen hyväksyntä koki vastikään takapakin senaatissa. Samaan aikaan maan hallitus ehdottaa golfkeskuksia kansallispuistoihin. Yhdysvaltain kanssa neuvoteltu sopimus maan velkojen vähentämisestä metsärahaston perustamisella nostatti suuren kohun ja jätettiin allekirjoittamatta.
 

Suojelu vastaan paikallisyhteisöjen ruokaturva



Vuosia kestänyt yhteisömetsälainsäädännön valmistelu on huipentumassa lopulliseksi hyväksynnäksi lähiviikkojen aikana. Ei kuitenkaan siinä muodossa, mitä laaja kansalaisliike on toivonut. Valmistelukomiteoiden löytämä kompromissi ja jo parlamentin alahuoneen siunauksen saanut lakiesitys kariutui parlamentin ylähuoneessa eli senaatissa maaliskuun puolivälissä. Esitys palaa jälleen alahuoneen harkintaan.

Senaatti hyväksyi yhteisömetsälainsäädännön sillä varauksella, että siitä poistetaan lupa perustaa yhteisömetsiä suojelluille metsäalueille eli kansallis- tai luonnonpuistoihin tai vedenjakaja-alueille.

Suojelualueiden yhteisömetsiä vastaan äänestäneet senaattorit perustelivat päätöstään sillä, että metsät olisi pyhitettävä luonnonsuojelulle. Eräs senaattori perusteli päätöstä sanoen "meidän ei tulisi sallia suojeltujen metsien joutuvan pienten ihmisryhmien käsiin". Toisen senaattorin mukaan "kyläläisten salliminen asua suojelualueilla aiheuttaisi suurta vahinkoa ympäristölle, sillä ei ole takuita siitä, eivätkö he salametsästäisi eläimiä, kaataisi puita tai raivaisi viljelymaata".

Bangkok Postin arvostetun kolumnistin Sanitsuda Ekachain mukaan senaatin päätös osoittaa hallitsevan eliitin syvää ennakkoluuloa köyhiä ihmisiä ja etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Se osoittaa myös huonoa ymmärrystä siitä, mistä metsien häviäminen johtuu. Sanitsudan mukaan syyt metsien häviämiseen löytyvät sekä huonosta metsähallinnosta, korruptiosta että valtion politikoista, jotka ovat edistäneet muun muassa rahakasvien viljelyä ja suuria infrastruktuurihankkeita ajaen maaseudun köyhiä mailtaan yhä syvemmälle metsiin.

"Senaatti on täysin sokea näille tosiasioille. Syyttämällä vain köyhiä ja vuoristokansoja metsien pääasiallisiksi tuhoajiksi senaattorit hylkäsivät yhteisöjen ja viranomaisten yhteistyön suojelumetsien hoidossa – mikä on ollut kansan ajaman lakiehdotuksen ydin. Ja samalla he ryöstivät metsäyhteisöiltä heidän perustuslaillisen oikeutensa luonnonvarojen hallintaan", Sanitsuda jyrisi. Jos esitys olisi hyväksytty, se olisi muuttanut metsän määritelmän "valtion omaisuudesta" "yhteisölliseksi resurssiksi".

Alkuperäisen yhteisömetsälakiesityksen teki vuoden 1997 perustuslain innoittamana kansalaisliike, joka keräsi aloitteeseen tarvittavan yli 50 000 ihmisen allekirjoituksen. Sen tavoite oli turvata metsissä pitkään asustaneiden yhteisöjen oikeus kestävään luonnonvarojen käyttöön. Suojelualueiden yhteisömetsille olisi laadittu selkeät ohjeet ja rajoitukset. Metsistä olisi saanut hankkia ruokaturvan ja terveyden kannalta tärkeitä keräilytuotteita, ottaa puuta kotitarvekäyttöön sekä harjoittaa pienimuotoista kiertoviljelyä. Thaimaan suojelluissa metsissä asuu yli 400 000 perhettä ja suuri osa heistä harjoittaa nykyäänkin ekologisesti kestävää yhteisömetsätaloutta – laittomasti.

Turismia suojelun kustannuksella

Samaan aikaan, kun senaattorit miettivät kantojaan yhteisömetsistä, kansallispuistoille löytyi suojelun lisäksi muutakin käyttöä. Helmikuussa julkistettiin hallituksen ja matkailuviranomaisten suunnitelmat Ko Changin saaren muuttamisesta matkailuparatiisiksi sekä kansainvälisen golf- ja konferenssikeskuksen perustamisesta Thaimaan, Laosin ja Kambodzhan rajojen yhtymäkohdassa sijaitsevalle niin kutsutun Smaragdikolmion vuoristoiselle metsäalueelle.

Molemmilla alueilla nähdään olevan merkittävää matkailupotentiaalia. Thaimaan turistirannat ja saaret kärsivät jo melkoisesta ylikansoituksesta ulkomaalaisten turistien määrän noustua 10 miljoonaan vuodessa. Koska matkailutulojen kasvattaminen on yksi maan hallituksen talouspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista, uusien ja vielä "pilaantumattomien" kohteiden löytäminen lomistaan hyvin maksaville elämysturisteille on nähty tärkeäksi.

Päättäjien ja viranomaisten toiminta ei kuitenkaan ole johdonmukaista. Luonnonsuojelualueita hallinnoiva Thaimaan metsäviranomainen Royal Forestry Department RFD – joka vuosikymmenet tunnettiin hakkuulupien myöntäjänä ja muuttui 1990-luvulla luonnonmetsien hakkuukiellon myötä tiukkalinjaiseksi suojeluviranomaiseksi – on joutunut maan talouden pelastamisohjelman nimissä avaamaan luonnonsuojelualueita matkailulle.

Viime vuosien aikana kansallispuistoihin on rakennettu lisää majoitustiloja ja muita palveluita, mutta Ko Changin ja Smaragdikolmion suunnitelmat ovat askel massaturismin suuntaan.

Thaimaanlahdella lähellä Kambodzhan rajaa sijaitsevasta Ko Changista – maan toiseksi suurimmasta saaresta – pääministeri on toivonut maan toista Phuketia. Phuketissa vierailee vuosittain kolme miljoonaa turistia. Ko Changin kehittämisen idean isänä esiintyvä RFD:n pääjohtaja on kuitenkin korostanut, että saarelle ei haluta tavallisia turisteja massoittain, vaan vain varakkaita ulkomaalaisia, joille kehitetään monenlaista ajanviihdykettä sukelluksesta golfiin. Rakentaminen tehtäisiin suunnitellusti ja ympäristöhaitat minimoitaisiin.

Smaragdikolmion matkailukeskuksessa ulkomaalaiset golfturistit voisivat pelata viheriöllä, joka ulottuu kolmen maan alueelle. Golfradan lisäksi tämän syrjäisen vuoristoalueen luonnonmetsiin raivattaisiin tilaa museoille, hotelleille ja konferenssikeskukselle, mahdollisesti jopa kasinolle. Kohteesta toivotaan Mekongin alueen matkailuyhteistyön suunnannäyttäjää – liikenneyhteydet rakennettaisiin kaikkien kolmen maan asutuskeskuksiin. Edellisten vuosikymmenten sotatoimien vuoksi alueella on runsaasti maamiinoja, joiden poiston arvellaan maksavan 500 miljoonaa bahtia (noin 13 miljoonaa euroa).

Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet voimakkaasti molempia matkailuhankkeita. Niiden sisältämä rakentaminen tuhoaisi väistämättä suojeltuja metsiä. Taloudellinen hyöty suurhankkeista menisi ulkopuolisille liikemiehille ja investoijille; hyöty paikallisille ihmisille olisi minimaalinen, rajoittuen lähinnä työpaikkoihin. Ko Changin tärkeä kalastuselinkeino joutuisi väistymään. Lisäksi aiempi kokemus osoittaa, että byrokratia ja korruptio voisivat tehdä tyhjiksi lupaukset hyvästä suunnittelusta ja lainsäädäntöjen noudattamisesta.

Sosiaalisesti valveutuneet järjestöt ovat myös tyrmistyneitä siitä, miten matkailu ja ulkomaalaiset turistit asetetaan edelleen etusijalle paikallisväestön toimeentuloon verrattuna. Luonnonsuojelusta vastaava RFD on valmis suuriin infrastruktuurihankkeisiin kansallispuistoissa, mutta on toisaalla vastustanut yhteisömetsien perustamista suojelluille metsäalueille ja jopa vaatinut metsäyhteisöjen siirtämistä pois asuinsijoiltaan.

Suojelua, hiilinieluja vai biorosvousta?


Helmi-maaliskuun vaihteessa biodiversiteettikysymysten parissa työskentelevät kansalaisjärjestöt saivat pienoisen erävoiton, kun Thaimaan hallitus hylkäsi Yhdysvaltain kanssa jo valmiiksi neuvotellun sopimuksen ulkomaanvelkojen kuittaamisesta trooppisten metsien suojelurahastolla.

Thaimaan metsähallinnon ja Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviranomaisten kesken neuvoteltu sopimus tuli julki helmikuussa johtaen intensiiviseen mediakeskusteluun sekä järjestöjen ja tutkijoiden kampanjointiin. Yhdysvallat oli luvannut vähentää viisi prosenttia Thaimaan kahdenvälisistä veloista (noin 11 miljoonaa euroa), jos samalla rahalla perustetaan metsien suojelua, uudelleenmetsittämistä ja metsien monimuotoisuuden käyttöä edistävä rahasto. Päätökset varojen käytöstä tehtäisiin Yhdysvaltain edustajien suostumuksella.

Kohu nousi etenkin sopimuksen kohdasta, jonka mukaan yhtenä aktiviteettina voisi olla lääkekasvien etsiminen ja tutkiminen yhteistyössä. Kansalaisyhteiskunnan edustajien lisäksi jopa sopimuksen hylkäyspäätöksen tehnyt ministerityöryhmä piti tätä esimerkkinä, joka voi johtaa biorosvoukseen. Amerikkalaiset lääketeollisuusyritykset voisivat saada suurta taloudellista hyötyä Thaimaan metsistä lähes korvauksetta.

Lisäksi kaksi ilmastonmuutospolitiikkaan perehtynyttä thaivirkamiestä toivat julki huolensa siitä, että Yhdysvallat voisi nimetä projektien kohteena olevat thaimaalaismetsät omiksi hiilidioksidinieluikseen, kun se valmistelee omaa Kyoton protokollalle vaihtoehtoista kasvihuonekaasujen vähentämismalliaan. Yhdysvaltain ympäristöviranomainen EPA on tarjonnut vastaavanlaisen metsärahaston perustamista velkojen vähentämiseksi myös Belizelle, El Salvadorille ja Bangladeshille. Yhdysvaltain Thaimaan-suurlähetystö kuitenkin kielsi sopimuksessa olleen tällaisia taka-ajatuksia.

Vaikka Thaimaan ulkomaanvelkojen vähentäminen ja jäljellä olevien luonnonmetsien suojelu nähdään tärkeäksi tavoitteeksi lähes kaikissa yhteiskuntapiireissä, metsien suojelurahaston kaltaisten ehdotusten toteuttamiseksi vaaditaan viranomaisten yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Alueellisessa yhteisömetsätalouden koulutuskeskus RECOFTC:ssa (Regional Community Forest Training Centre) työskentelevän tutkijan Pearmsak Makarabhiromin mukaan "tämä velka-luonto –vaihtokauppa perustuu väärälle oletukselle siitä, että Thaimaan metsien häviäminen johtuu rahan puutteesta. Todellinen ongelma on virheellinen metsäpolitiikka." Hänen mukaansa Yhdysvallat teki virheen siinä, että otti suunnitteluun mukaan vain vanhoillisen ja byrokraattisen RFD:n. "Lukemattomat esimerkit maailmalla osoittavat, että yhteisöjen osallistuminen, joka on osa ruohonjuuridemokratiaa, on keskeinen tekijä menestyksellisessä metsien suojelussa", Pearmsak lisää.