Uutinen

Thaimaan kansannoususta 30 vuotta

Thaimaassa juhlittiin lokakuun 14. päivänä opiskelijaliikkeen siivittämää kansannousua, joka 30 vuotta sitten kaatoi sotilashallituksen ja oli alkuna maan demokratiakehitykselle.
Timo Kuronen
14.10.2003

BANGKOK -- Lokakuu on tärkeä kuukausi Thaimaan lähihistoriassa. Sekä vuonna 1973 että 1976 kymmenet tuhannet opiskelijat ja heidän kannattajansa olivat kaduilla vaatimassa maalle demokraattista hallintoa. Vastassa olivat sotilaat kivääreineen ja panssareineen. 14. lokakuuta 1973, lähes 80 kuolonuhria vaatineiden yhteenottojen jälkeen, demokratialiike voitti ja maata johtaneet kenraalit joutuivat maanpakoon. Kolme vuotta myöhemmin sotilaat nousivat takaisin valtaan.

Vaikka armeija antoi tilaa virkamieshallituksille 1980-luvun aikana, kansanvalta sai uudelleen otteen vasta toukokuussa 1992, jolloin viimeisin sotilashallinto kukistui, nyt opiskelijoiden lisäksi keskiluokan äänekkään protestin myötä.

Tämänvuotinenkaan juhla lokakuun 14. päivän kunniaksi ei ollut riehakas. Entiset opiskelija-aktivistit katsovat, ettei edustuksellinen demokratia riitä, sillä hyvinvointiero eri kansanosien välillä vain kasvaa. Nykyinen hallitus pyrkii kansalaisoikeuksien rajoittamiseen. Myöskään nykynuorison passiivisuus ja materialistisuus eivät lupaa hyvää.

Epäoikeudenmukaisuus vallitsee



Vuoden 1973 kansannousun karismaattinen opiskelijajohtaja Seksan Prasertkul palasi julkisuuteen puhuessaan tiistain muistojuhlassa. Hänen mukaansa kansannousu ei ole johtanut poliittisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden häviämiseen.

"Vaikka Thaimaan kansalaiset nauttivat nyt paremmista oikeuksista ja ilmaisunvapaudesta kuin kolme vuosikymmentä sitten, valta ja rikkaus on edelleen hallitsevan eliitin, keskiluokan ja yrittäjien käsissä. Maassa on noin 40 miljoonaa yksityishenkilöiden pankkitiliä, mutta 70 prosenttia kaikesta varallisuudesta on alle puolella miljoonalla tilillä", Seksan sanoi.

Yliopistotutkijana työskentelevän Seksanin mukaan nykyisessä demokraattisessa systeemissä on kolme suurta ongelmaa: maan kehityspolitiikka on köyhiä syrjivä, parlamentissa ei ole tarpeeksi vähempiosaisten edustajia ja taloudellinen globalisaatio vain lisää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua.

"Yli 90 prosenttia nykyisistä kansanedustajista kuuluu taloudelliseen eliittiin, mutta vain 3,2 prosenttia on maanviljelijöitä ja 2,8 prosenttia työläisiä", hän tarkensi.

Ainoaksi mahdollisuudeksi estää yhteiskunnan syvempi kahtiajako Seksan esitti demokratian laajentamista niin, että vaaleihin perustuva järjestelmä muuttuu ihmisten suoraa osallistumista tukevaksi. Köyhät eivät hänen mukaansa halua poliittisia paikkoja vaan tunnustusta heille kuuluviin oikeuksiin, kuten elinkeinoille välttämättömien luonnonvarojen hallintaan.

Nuoriso ei tunne historiaa



Suuren yleisön piirissä lokakuun muistotapahtumat menivät jälleen ohi lähes huomaamatta. Poliittisella tasollakin niistä ollaan vaiettu, paljolti koska armeijan rooli yhteiskunnassa on edelleen vahva. Entisiä sotilasdiktaattoreita ja heidän avustajiaan ei haluta mustamaalata. Menneen halutaan jäävän unohduksiin.

Aktivistit haluavat, että vaiettu historia kirjoitettaisiin julki, jotta myös nuori sukupolvi oppisi lokakuun 1973 tapahtumista ja demokratian kehityksestä. Vuonna 1994 aloitettiinkin uuden kouluille tarkoitetun kirjan valmistelu, mutta sen julkaiseminen on pysähtynyt, koska tekstiin on vaadittu korjauksia. Muuan muassa vuonna 1973 syrjäytetyn kenttämarsalkka Thanom Kittikachornin poika vakuuttaa isänsä hallinnon kaatuneen poliittisen salaliiton vuoksi, eikä nöyrtyneen opiskelijoiden edessä.

Oppikirjaa kirjoittava kansalliskirjailija Naowarat Pongpaibul on pettynyt jatkuvaan viivytykseen. "Kirjan tulevaisuus näyttää huonolta. Vallassa olevat ihmiset kieltäytyvät päästämästä tätä kirjaa päivänvaloon. Jos sen ei anneta valmistua tämän vuoden loppuun mennessä, luovun toivosta", Naowarat kertoo.

Nykyhallituksen ohjelmaan sopii, että nuoriso keskittyy politiikan sijasta työuran rakentamiseen ja kuluttamiseen. Äskettäisessä puheessaan pääministeri Thaksin Shinawatra kertoi, että hän ei aio luoda Thaimaasta hyvinvointivaltiota, koska se on väärää talouspolitiikkaa.

"Aion muuttaa heikon yhteiskunnan vahvaksi, jotta kansamme voi kilpailla muiden kanssa", hän tiivisti.