Uutinen

Thaijärjestöt boikotoivat OECD:n bioteknologiakokousta Bankokissa

Timo Kuronen
17.7.2001

Samaan aikaan, kun YK:n kehitysohjelma UNDP julkaisi oman bioteknologian käytölle periaatteessa myönteisen Inhimillisen kehityksen raporttinsa, läntisten teollisuusmaiden järjestö OECD ja Iso-Britannian hallitus järjestivät yhdessä Thaimaan hallituksen kanssa uutta bioteknologiaa koskevan konferenssin Bangkokissa. Heinäkuun 10-12. päivinä pidetty kansainvälinen kokous kulki nimellä "New Biotechnology Food and Crops: Science, Safety and Society".

Noin 300 osanottajaa koonneen kokouksen tavoitteena oli koota yhteen hallitusten, tutkimuslaitosten, teollisuuden ja kansalaisjärjestöjen edustajien näkemyksiä bio- ja geeniteknologiaan liittyvistä turvallisuuskysymyksistä ja käyttää keskustelua kansainvälisen konsensuksen ja sääntelymekanismien pohjana. Teknologian roolia haluttiin selvittää erityisesti kehitysmaiden ruokahuollon näkökulmasta.

Thaimaalaiset geenimuunnellun ruoan turvallisuudesta ja geenikasvien leviämisestä huolestuneet kansalaisjärjestöt eivät osallistuneet konferenssiin, vaan marssivat avajaispäivän aamuna kokouspaikan, Bangkokin YK-rakennuksen, edustalle ja kaatoivat geenimuunneltuja papaijoja, tomaatteja ja maissia sisäänkäynnin edustalle asetettuihin roskapönttöihin. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa oli mukana edustajia maanviljelijä-, ympäristö-, kuluttaja- ja opiskelijajärjestöistä.

Kuva:
Thaimaalaiset kansalaisjärjestöt vastustivat geenimanipuloitua ruokaa OECD:n aihetta käsittelevässä kokouksessa. Kuva: Timo Kuronen

Geenimuunneltuja organismeja (gmo) vastustavan liikkeen puheenjohtajan Wirapol Sophan mukaan geeniteknologia johtaa bioteknologiateollisuuden kontrolliin ruoantuotannossa. "Maanviljelijöiltä viedään oikeus vapaaseen ruoantuotantoon, tuotantokustannukset nousevat ja ruokaturva vaarantuu", Wirapol kertoi marssin yhteydessä.

Luonnonmukaista viljelyä edistävän järjestön Daycha Siripatra pelkäsi, että OECD:n bioteknologiakokous pyrkii edistämään geenimuunnellun ruoan ja teknologian käyttöä kehitysmaissa tuomalla paikalle teollisuuden ja teollisuusmaiden hallitusten edustajia. "Olemme koekaniineja tuotteille, joita länsimaiden kuluttajat eivät hyväksy. Geeniteknologia merkitsee monopolia eikä siitä ole todellista hyötyä etelälle. Jos hyväksymme tämän teknologian, tulemme orjuutetuiksi", Daycha kommentoi.

Suuret toiveet konsensuksesta

Bioteknologiakonferenssin avannut Britannian varapääministeri John Prescott kertoi, että maailman käydessä pienemmäksi yhä useammista elinympäristöömme liittyvistä asioista sovitaan kansainvälisissä kokouksissa. Koska uuden bioteknologian käytöstä on mahdollisesti sekä suuria hyötyjä että riskejä, Bangkokiin kokoontuneitten bioteknologia-asiantuntijoiden onkin yritettävä päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten geeniteknologiatutkimuksen avoimuutta ja riskien arviointia voitaisiin parantaa. Prescott lupasi raportoida kokouksen tuloksista heinäkuun lopulla Genovassa G8-maiden huippukokoukselle.

Thaimaan varapääministeri Suwit Khunkitti sanoi omassa avauspuheenvuorossaan, että "kuluttajilla on oikeus tietää mitä he syövät ja kyläläisillä on oikeus suojella paikallista tietoaan". Suwit toisti, että maan hallitus ei tällä hetkellä salli uusia kenttäkokeita geenimuunnelluilla kasveilla. "Koska Thaimaa on suuri maataloustuotteiden viejä, on maan virallisen politiikan seurattava maailmankaupan muutoksia", Suwit lisäsi.

OECD:n varapääsihteeri Herwig Schlögl kertoi, että vaikka yksittäiset hallitukset ovat vastuussa geenimuunneltujen tuotteiden tuotannosta ja myynnistä, myös kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan. Schlöglin mukaan OECD:n roolina on tarjota kenttä, jossa monimutkaisia asioita voidaan tieteellisesti analysoida ja jossa kansallisia säännöksiä voidaan neuvottelemalla yhdenmukaistaa.

Kokouksen puheenjohtajana toiminut Britannian parlamentin ylähuoneen jäsen lordi Selborne vakuutti kokouksen olevan suunniteltu avoimuuden, läpinäkyvyyden, itsenäisyyden ja kaikenkattavuuden periaatteiden mukaisesti. Hän toivoi, että suuret näkemyserot kaventuvat kolmen päivän aikana ja lupasi, että kaikkien suunsa avanneiden mielipiteet tulevat otetuiksi mukaan kokouksen loppuraporttiin.

Miten geenitiedettä tehdään?

Kokouksen ensimmäisen istunnon aiheena oli tiede. Puheenvuoroissa selvitettiin kysymyksiä, joiden parissa bioteknologiatutkijat puurtavat ja millaisia reaktioita tutkimus on nostattanut maailmalla. Minnesotan yliopiston professori Philip Regal kertoi, että mahdollisesti turvallisten ja mahdollisesti vaarallisten projektien välissä on suuri epävarmuuden alue, joka aiheuttaa eniten ongelmia geenitutkimuksessa. Tuloksena voi olla ihmisille ja luonnolle aiheutettu vaara, kuten allergia, geenikasvien ja luonnonkasvien ristiinpölyttyminen tai vaikkapa biologisten aseiden mahdollisuus. Regalin mukaan Yhdysvaltain hallitus ja teollisuus hiljensivät kriittisten tutkijoiden äänet 1980-luvulla, jolloin geenitutkimus maassa alkoi. Hän vaati tutkimukseen tiukkaa tieteellistä kontrollia.

Filippiineillä toimivan kansainvälisen riisintutkimusinstituutin pääjalostaja Gurdev Khush oli selkeästi geenimuunnellun ruoan puolesta. Hän luetteli kylmiä lukuja maailman nälkäänäkevistä ja väestönkasvun aiheuttamista lisäpaineista viljelysmaata ja luonnonvaroja kohtaan. Satoisat ja tuholaisia kestävät geenimuunnellut viljalajikkeet ovat paras tapa poistaa aliravitsemus - testit A-vitamiinia sisältävällä "kultaisella riisillä" ovat hyvin lupaavia.

Japanin hallituksen gmo-neuvonantaja Ken-Ichi Hayashi kertoi, että bioteknologiassa "emme voi saavuttaa absoluuttista turvallisuutta, vaan ainoa tiemme on edetä kuten nytkin, askel askeleelta". Hänen mukaansa geeniteknologian saavutukset tulisi dokumentoida paremmin, jotta kansalaiset ymmärtäisivät sen hyödyt eivätkä kantaisi huolta riskeistä.

Greenpeace Internationalin tieteellinen neuvonantaja Jan van Aken oli turvallisuudesta täysin toista mieltä: "Todisteiden poissaolo ei tarkoita todistettavasti poissaolevaa. Varovaisuusperiaatetta on noudatettava siihen saakka, kunnes ollaan täysin vakuuttuneita uuden organismin turvallisuudesta", hän vaati. OECD:n käyttämä termi "oleellinen vastaavuus" (substantial equivalence) ei ole van Akenin mukaan tieteellisen tarkastelun kestävä mittari riskien analysoimiseksi; se on pikemminkin poliittinen termi. Oleellisella vastaavuudella mitataan, onko geenimuunneltu tuote yhtä terveellinen tai ravinteikas kuin perinteinen ravintoaine.

Tieteellisen keskustelun jälkeen hallitusten välisten järjestöjen edustajat kertoivat järjestöjen roolista bioteknologiaan liittyvässä sääntelytyössä. Keskeisimpiä kansainvälisiä elimiä ja sopimuksia ovat Maailman maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) yhteinen Codex Alimentarius -komissio, Kansainvälinen kasvinsuojelusopimus sekä Cartagenan bioturvallisuusprotokolla. Maailman kauppajärjestöä edustavan Alejandro Gamboan mukaan WTO sallii jäsenmaiden toimenpiteet, kuten geenituotteiden myyntikiellon, kuluttajien ja ympäristön turvallisuuden nimissä.

Puheet puolesta ja vastaan

Koska Bangkokin bioteknologiakokouksen teemana oli tieteellisen ja yhteiskunnallisen keskustelun yhdistäminen, pääsivät kolmannessa istunnossa ääneen muutkin osapuolet eli kansallisten instituuttien, teollisuuden, maanviljelijöiden sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen edustajat.

Latinalaisesta Amerikasta viestin tuonut argentiinalainen genetiikan professori Esteban Hopp piti geeniteknologian saavutuksia kotimaassaan hyvinä. Tuholaisille vastustuskykyinen soijapapu on alentanut tuotantokustannuksia ja auringonkukkaprojekti tuo lisää töitä tutkijoille. Afrikkalaisen puheenvuoron pitänyt kenialaisen Afrikan teknologiainstituutin johtaja John Mugabe listasi tunnetut geeniteknologian hyödyt.

Aasialaiseksi puhujaksi valittu Kiinan maatalouspolitiikan keskuksen johtaja Jikun Huang kertoi bioteknologian kehityksestä maassaan: nykyisellään gm-kasvitutkimuksen kimpussa työskentelee 1200 tiedemiestä 22 eri laitoksessa. 18 geenimuunneltua kasvia on hyväksytty kenttätesteihin, 15 lajia on jo kenttätestattu ja kaupallinen käyttö on hyväksytty neljälle kasvilajille. Bt-puuvillan viljely on jo yleistä. Jikun Huang vakuutti viljelijöiden ja ympäristön tilan parantuvan kemikaalien käytön vähentymisen johdosta, mutta totesi, että myös Kiinan on arvioitava suhtautumisensa bioteknologiaan uudelleen, jos kauppa geenimuunnelluilla tuotteilla vaikeutuu.

Kehitysavun antajien näkemystä valotti Yhdysvaltain USAIDin Robert Bertram. Hänen mukaansa lauhkeilla alueilla oleva ruoan ylituotanto, ruokakauppa tai ruoka-apu eivät ratkaise maailman nälkäongelmaa: ruoka on kasvatettava lähellä nälkäisiä. Tässä geenimuunnellut kasvit ja kotieläimet tulevat avuksi. "Jos pohditaan geenimuuntelun eettisyyttä, on ajateltava myös sitä, onko eettisesti oikein olla tekemättä mitään nälkäisten auttamiseksi", Bertram lisäsi.

Kansainvälisen kuluttajaliiton Pamela Chan kertoi kuluttajien huolen kohdistuvan kahteen peruskysymykseen: onko geenimuunneltu ruoka turvallista ja voiko uusi teknologia ratkaista maailman ruokaongelman? Hän peräänkuulutti itsenäistä ja julkista riskitutkimusta, sillä nykyään geeniteknologiatutkimus on enimmäkseen teollisuuden rahoittamaa. "Koska sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat estävät ruoan tasapuolisen jakelun kehitysmaissa, meidän tulisi puuttua näihin ongelmiin ennen kuin otamme käyttöön uutta teknologiaa", Chan lisäsi ruokaturvasta. Lisäksi kokonaisvaltaiseen näkemykseen kuuluvat muun muassa maanviljelyn kestävyyden, elämänmuotojen patentoinnin sekä uskonnollisten ja eettisten näkemysten huomioon ottaminen.

Bioteknologiateollisuutta edustanut Aventis Crop Science:n Clive Pegg lupasi teollisuuden ottavan kuluttajien huolet tosissaan ja varmistavan, että bioteknologiatuotteet täyttävät kansainväliset laatu- ja turvallisuusstandardit. Teollisuus aikoo myös tiedottaa työstään avoimemmin ja tukee itsenäiselle tieteelle perustuvan konsensuksen ottamista tutkimuksen mittapuuksi.

Ympäristöjärjestöjen puolesta puhunut Third World Networkin Chee Yoke Ling korosti vaaroja, joita uusien eliöiden luontoon päästämisestä voi koitua. Nykyiset riskiarvioinnit eivät riitä, sillä geenimuunneltujen tuotteiden vaikutukset voivat päätyä ruokaketjuumme vasta vuosikymmenten kuluttua. Elämänmuotojen patentointi pitäisi kieltää, sillä se ristiriidassa bioturvallisuuden kanssa. Bioteknologian sijaan varoja tulisi suunnata luonnonmukaisen maatalouden tukemiseen.

Ugandan kansallisen viljelijäliiton puheenjohtaja Chebet Maikut luetteli kansainvälisen viljelijäfederaation esittämät huolet geeniteknologian vaikutuksista elinkeinoon. Niihin kuuluvat eettiset ongelmat, uusien eliölajien uhka luonnon tasapainolle, suuryritysten korostunut asema geenituotteiden (siemenien, viljan, ruoan) kontrolloijina ja pienviljelijöiden heikentynyt asema luonnonvarojen käytön suhteen. Geeniteknologia voi Maikutin mukaan kuitenkin auttaa lisääntyvän ruoantarpeen täyttämisessä. "Viljelijäjärjestöjen mukaan uudet teknologiat, jotka voivat auttaa köyhyyden vähentämisessä, tulisi pitää julkisena omaisuutena, jotta viljelijät voisivat käyttää niitä vapaasti tai alennetuin kustannuksin. Viljelijät on otettava mukaan päätöksentekoon", Maikut totesi.

Yhteisymmärrystä ei löytynytkään

Virallisissa puheenvuoroissa geeniteknologian kannattajia oli äänessä enemmän kuin vastustajia. Kaikki osanottajat saivat kuitenkin tuoda mielipiteensä julki avointen keskustelujen ja pienryhmätapaamisten aikana. Useat etelän kansalaisjärjestöedustajat kommentoivat, että etelän maiden nimissä puhuneet geenitutkijat tai virkamiehet eivät edustaneet maiden kansalaisyhteiskuntien näkemyksiä teknologiasta - tavallisilta ihmisiltä on hyvin harvoin asiasta kysytty. Viimeisenä päivänä käyty keskustelu kokouksen raportoijien laatiman muistion pohjalta meni puhujien lausumien ja muotoseikkojen korjailuksi. Raportti pysyy luonnoksena aina elokuun lopulle asti.

Omassa yhteenvedossaan konferenssin puheenjohtaja lordi Selborne totesi, että "näkemykset uuden bioteknologian potentiaalista ja merkityksellisyydestä ovat vahvasti polarisoituneita ja eroja on vaikea sovitella". Konferenssin tavoite konsensuksen rakentamiseksi ei toteutunutkaan: "Koska useimmista bioteknologian alueista on yhteisymmärrystä vain vähän, on se omiaan luomaan levottomuutta nykyisen tutkimuksen tasosta", hän lisäsi.

Puheenjohtaja listasi ne asiat, joista yhteisymmärrystä keskusteluissa virisi: tarvittiin lisää läpinäkyvyyttä ja tasapuolista tiedottamista tutkimustuloksista, kaikkien osapuolten kuulemista päätöksenteossa, kansallisten sääntelymekanismien ja kyvykkyyden parantamista bioteknologian alalla sekä julkisin varoin tehdyn tutkimuksen turvaamista. Myös Cartagenan bioturvallisuusprotokolla sai laajaa tukea kokousväeltä.

Se, että lordi Selborne ei maininnut riskien parempaa arviointia, kirvoitti kritiikkiä kokousväen joukossa. Jan van Akenin mukaan Selbornen maininta geenimuunneltujen organismien monitoroinnista ei riitä: jos geenikasvi on laskettu jo luontoon, on prosessin peruuttaminen mahdotonta. "Yhdeksänkymmentä prosenttia meistä oli yhtä mieltä siitä, että geeniteknologiassa on riskejä, mutta hän yksinkertaisesti ylenkatsoi asian. Hän olisi voinut kirjoittaa raporttinsa ilman, että Britannian hallituksen olisi tarvinnut tuhlata puoli miljoonaa dollaria (3,5 miljoonaa markkaa) kokouskustannuksiin", van Aken manaili.

kuva: Timo KuronenThaimaalaiset järjestöt boikotoivat konferenssia, koska ne epäilivät OECD:n tarkoitusperiä ja kemianteollisuusyhteyksistään tunnetun kokouksen puheenjohtajan puolueettomuutta. Nähtävissä olikin, että vaikka geeniteknologiaan kriittisesti suhtautuvat kokousedustajat saivat sanoa suunsa puhtaaksi, kokouksen päätelmissä ei mainittu vaihtoehtoja geeniteknologialle. Sen sijaan kirjatuksi tuli, miten uuden teknologian kehittämistä tulisi viedä eteenpäin. Maailman nälkäongelman poistamisesta puhuvien OECD-maiden ja niiden yritysten motiivina lieneekin "valistusta" lisäämällä turvata geenituotteiden markkinat nimenomaan etelässä.