Uutinen

Terrorismintorjunta uhkaa kehitysjärjestöjen työtä

Terrorismin vastainen sota alkaa häiritä kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen toimintaa. Yhä useampi on jo alkanut tarjota koulutus- ja terveyspalveluja esimerkiksi maattomien tai ihmisoikeuksien puolustamisen sijaan.
Pasi Nokelainen
11.3.2008

Kehitysavun ja sotilaallisen toiminnan raja on tunnetusti hämärtynyt terrorisminvastaisten toimien vuoksi. Hiljainen muutos on tapahtumassa siinä, että kansalaisjärjestöt siirtyvät kriisialttiissa maissa palvelujen tuottamiseen leimautumisen ja rahoituksen loppumisen pelosta.

Terrorismin vastainen sota on ollut hallitseva teema ulkomaanuutisissa lähes vuosikymmenen. Siitä huolimatta tiedetään yllättävän vähän siitä, miten sota on ohjannut kehitysrahoitusta ja vaikeuttanut erityisesti yhdysvaltalaisten ja brittiläisten kansalaisjärjestöjen toimintaa kehitysmaissa.

"Turvallistaminen" on helpointa havaita kehitysavussa. Brittiläisen Intrac-järjestön (International NGO Training and Research Centre) laskelmien mukaan kolmasosa kaikista uusista kehitysyhteistyömäärärahoista meni vuosina 2001-2004 terrorisminvastaisen sodan etulinjan valtioihin kuten Irakiin, Afganistaniin ja Pakistaniin. Samaan aikaan esimerkiksi perinteisen "aid darling" -maan eli Tansanian saama ulkomainen tuki on polkenut paikallaan.

***

Helmikuun lopussa Suomessa Kepan kutsusta vierailleen Intracin tutkimusjohtajan Kasturi Senin mukaan on vaikea arvioida, mitä esimerkiksi vuosina 2005-2008 on tarkalleen ottaen tapahtunut, koska kehitysavun ja sotilaallisen avun rajat ovat hämärtyneet.

"On vaikea sanoa, kuinka paljon rahasta menee jälleenrakennukseen, varustautumiseen ja sotilaalliseen toimintaan, koska esimerkiksi humanitaarisen avun nimekkeen alla voidaan yhtä hyvin rakentaa vaikka kouluja tai suojella suurlähetystöä. Terminologia on suuri ongelma", Sen sanoo.

Turvallisuuspolitiikka on ohjannut myös velkahelpotusten myöntämistä. Esimerkiksi Irakin ulkomaisia velkoja on mitätöity ennätyksellisen nopeasti ja edullisin ehdoin sen jälkeen, kun Saddam Husseinin hallinto kaadettiin vuonna 2003.

Diktaattorien ottamia lainoja ei pidäkään maksattaa kansalaisilla, jotka eivät niistä ole päässeet hyötymään. Maailmalta on kuitenkin vastaavanlaisessa tilanteessa olevia maita, joita ei silti ole kohdeltu yhtä suopeasti. Esimerkiksi Indonesian valtion budjetista kolmasosa meni vuonna 2004 valtaosin diktaattori Suharton kaudella otettujen velkojen maksuun. Maailmanpankki on arvioinut, että Suharton aikana noin 30 prosenttia pankin myöntämistä rahoista kavallettiin.

***

Rahaksi muutettavien vaikutusten ohella maailmanpoliittinen tilanne on ajanut niin kehitysmaiden kuin länsimaiden järjestöjä ahtaalle. Intrac-järjestön selvityksen mukaan esimerkiksi järjestöjen toimivalta on kaventunut ja järjestöt ovat siirtyneet pois "vaikeista aiheista". Tulokset saatiin kaksivuotisessa hankkeessaan, jossa kartoitettiin Keski-Aasiassa, Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa toimivien järjestöjen kokemuksia.

Vaikutukset näkyvät ehkä selvimmin Gazan kaistaleella, missä järjestöjen toimintamahdollisuudet on Kasturi Senin mukaan puristettu lähes olemattomiksi. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy myös muualta maailmasta. Siinä missä Syyrian ja Iranin kaltaisia maita on stigmatisointi, ovat myös maissa toimivat järjestöt joutuneet epäilyksen alaisiksi, mikä ei ole ollut omiaan lisäämän yksityisten halukkuutta tukea järjestöjen toimintaa.

Terrorismin määritelmästä ei tunnetusti koskaan ole päästy yksimielisyyteen, sillä toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Termin käytön poliittisuus näkyy esimerkiksi siitä, että lähes mikä tahansa Israelia tai Yhdysvaltoja kritisoiva julkinen lausunto on Senin mukaan riittänyt todisteeksi terrorismin tukemiselle ja joutumiselle esimerkiksi israelilaisen NGO Monitor -organisaation "mustalle listalle". Yhdysvallat käyttää organisaation tuottamaa tietoa yhtenä lähteenä omien listojensa kokoamisessa.

Vielä suoremmin järjestöjen toimintaedellytyksiin vaikuttaa terroristien rahoituksen tyrehdyttämiseksi kiristynyt kansainvälisen rahaliikenteen valvonta ja rahan käytön pikkutarkka raporttivelvoite. Nihilistisesti ajatellen kehitysyhteistyöhän voidaan pelkistää rahan liikutteluksi maasta toiseen.

"Monet järjestöt eivät yksinkertaisesti olleet tietoisia siitä, että heidän pitää noudattaa Pohjoisen tiukkoja sääntöjä, kun he toimivat pienten paikallisten yhteisöjen kanssa Etelässä sekä riskialttiissa ja ei-riskialtiissa maissa", Sen kertoo.

Erityisen ongelmallinen tilanne on pienille järjestöille, joiden on vaikea pysyä lisääntyvien ja ristiriitaisten vaatimusten perässä, ja Senin mukaan se on jo pakottanut järjestöjä lopettamaan toimintansa. Valvonta on hänen mukaansa alkanut jo hidastaa myös siirtotyöläisten rahalähetyksiä heidän kotimaihinsa jääneille sukulaisille. Rahalähetyksinä teollisuusmaista kehitysmaihin siirtyy 2-3 kertaa yhteenlaskettua kehitysapua suurempi summa.

***

Senin mielestä järjestöt ovat tulleet selvästi varovaisemmiksi sen suhteen, kenen kanssa ja missä he toimivat. Yhdysvaltojen kuuluisa PATRIOT-lakikokonaisuus edellyttää amerikkalaisten järjestöjen yhteistyökumppaneilta laillista todistusta siitä, etteivät ne osallistu mihinkään terroristiseen tai valtionvastaiseen toimintaan missään päin maailmaa. Sadat humanitaariset järjestöt konfliktialueilla, muun muassa Gazassa ja Pakistanissa, eivät ole voineet allekirjoittaa paperia ja näin ollen ne ovat menettäneet rahoituksensa.

Senin mukaan on selvää, että lukuisat järjestöt Lähi-idästä Etelä-Aasiaan ovat siirtyneet pakotettuina tai varmuuden vuoksi köyhimmistä köyhimpien, ay-liikkeiden, maattomien, alkuperäiskansojen ja ihmisoikeuksien ajamisesta turvalliselle alueelle eli esimerkiksi koulutus- ja terveyspalvelujen tarjoamiseen.

Vaikka marginalisoitujen oikeuksien ja aseman parantaminen olisi tehokkaampi väline köyhyyden vähentämisessä, se ei ole valtaapitävien mieleen esimerkiksi Keski-Aasian tasavalloissa ja Pakistanissa. Kasturi Sen väittää, että esimerkiksi omaisuuden yksityistämistä ja julkisen palvelujen saatavuuden heikentämistä vastaan protestoimisesta on tullut erittäin vaikeaa, koska valtiot käyttävät terrorismintorjuntaa savuverhona protestoivien äänien vaimentamiseksi.

"Eurooppalaisten maiden on vaikea vaatia demokratiaa, hyvää hallintoa ja vastuullisuutta, kun ne samaan aikaan tukevat maita, jotka vainoavat kansalaisiaan ja vaarantavat sananvapauden", Sen toteaa.

***

Kansalaisjärjestöjen kohtaamat ongelmat ovat kärjistyneimmillään Yhdysvalloissa, mutta Kasturi Senin mukaan ne heijastuvat Britannian ja EU:n kautta myös muuhun Eurooppaan. Hän korostaa, ettei kukaan halua tukea terrorismia ja ääriryhmät pitäisi pystyä eristämään. Nykyisin se ei kuitenkaan onnistu, koska esimerkiksi syitä, joiden perusteella erilaisista järjestöistä ja aktivisteista kerätään "mustia listoja", ei kerrota avoimesti.

"Jos et tiedä miksi olet joutunut listalle, miten voit koskaan päästä sieltä pois", hän toteaa kafkamaisesti.