Uutinen

Tekikö G8 jälleen katteettomia aids-lupauksia?

Johtavat teollisuusmaat lupasivat ilmoittaa kesäkuussa lisärahoituksesta aidsin vastaiseen kamppailuun. Löytyykö G8:lta lisää uutta rahaa, jos se on aiemminkin lupaillut liikoja?
Jukka Aronen
2.4.2007

Viime viikolla Berliinissä kokoontuneet G8-maiden kehitysministerit päättivät lisätä hiv/aidsin torjuntaan suunnattuja varoja.

Tilaisuutta emännöinyt Saksan kehitysministeri Heidemarie Wieczorek-Zeul sanoi, että varat kohdennetaan vuonna 2002 perustettuun Global Fund -rahastoon.

Wieczorek-Zeulin mukaan hiv/aidsiin, malariaan ja tuberkuloosiin keskittyvä rahasto on jo pelastanut 1,5 miljoonaa henkeä, ja sen hankkeet säästävät joka kuukausi 100 000 henkeä lisää.

"Merkittäväksi" luonnehdittu rahallinen panos julkistettaneen virallisesti kesäkuussa pidettävän G8-huippukokouksen yhteydessä Heiligendammissa.

Saksan Attacin tiedottaja Peter Wahl piti G8:n ministereiden ilmoitusta arvottomana, koska G8 oli jo aiemmin luvannut 18 miljardia dollaria Afrikan aidsin nujertamiseen, mutta käytännössä apu on jäänyt kuuteen miljardiin.

***

Attacilla on täysi syy olla kyyninen.

Teollisuusmaiden hallitukset ja niiden johtamat kansainväliset laitokset heräsivät koko aids-ongelmaan hämmästyttävän myöhään.

Aids tuli tiedotusvälineiden kautta tutuksi jo 1980-luvun alussa.

Vaikka ongelma oli tiedossa, esimerkiksi Maaalmanpankki käytti Afrikassa vuosina 1988-1999 vaivaiset 15 miljoonaa dollaria aidsin vastaiseen työhön.

Vasta vuonna 2000 Maailmanpankki virallisesti julisti Afrikan aids-tilanteen "kehityskriisiksi".

Kriisi syvenee yhä. UNAIDSin tuoreiden tilastojen mukaan viime vuonna Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli arviolta 24,7 miljoonaa hivin kantajaa. Vuoden aikana kuoli 2,1 miljoonaa potilasta ja heidän tilalleen astui 2,8 miljoonaa uutta tartunnansaajaa.

Taudin vaikutus taloudelliseen tuotantoon ja kehitykseen on järisyttävä. Yhden laskelman mukaan vuoteen 2010 mennessä aids söisi pahiten sairaudesta kärsivillä Saharan eteläpuolisen Afrikan alueilla bruttokansantuloa kahdeksalla prosentilla vuodessa.

Aids vie yhä suuremman osan myös Afrikan maiden niukoista terveydenhuoltobudjeteista. Joidenkin arvioiden mukaan tauti vaatii muutaman vuoden kuluttua kymmenkertaisen määrän julkisia varoja nykyiseen verrattuna.

Paradoksaalista on, että tulevaisuuden budjetteja pitäisi kasvattaa työvoimalla, josta huolestuttavan suuri osa on nykyisiä aliravittuja ja alikoulutettuja aids-orpoja.

Kaiken tämän keskellä on hyvä pohtia, miten aidsin vastaisen kamppailun rahoja olisi syytä käyttää.

***

Rahojen käytön poliittinen jakolinja kulkee siinä, pitäisikö keskittyä ehkäisyyn vai hoitoon.

Jakolinjalla vastakkain olevia voidaan kutsua vaikkapa realisteiksi ja idealisteiksi. Realistien mukaan tärkeintä on hivin torjunta, kun taas idealistit haluavat painottaa inhimillistä kärsimystä poistavia aids-hoitoja.

Realistit, joiden tyypillisiä edustajia ovat kehitysapubyrokraatit ja taloustieteilijät, ovat laskeneet, että hiv-tartuntojen ehkäiseminen tulee paljon halvemmaksi kuin aidsin hoito. Heidän perussanomanaan on, että yhdellä eurolla pitää tuottaa terveyttä mahdollisimman suurelle suurelle määrälle ihmisiä.

Vaikka aidsin hoidossa tarvittavien antiretroviraali- eli ARV-lääkkeiden hinnat ovat jatkuvasti laskeneet kehitysmaissa, hoito saattaa maksaa vielä 300 dollaria vuodessa. Kun summaan lisätään kaikki hoidosta aiheutuvat kulut, yhden potilaan vuotuinen elossapito vie 1 500 dollaria.

Ehkäisyyn puolestaan tarvitaan pääasiallisesti ehkäisyvälineitä, kuten kondomeja, joiden keskimääräinen vuosihinta on noin 14 dollaria. Jos tämän lisäksi satsataan tiedottamiseen, testaamiseen ja äidiltä lapselle siirtyvän hivin torjuntaan, kulut jäävät halvimmillaan 20 dollariin henkeä kohden.

Realistien näkyvä puolestapuhuja on Maailmanpankin entinen ekonomisti William Easterly, joka väittää kärjistetysti, että kansainvälinen apuyhteisö on jumittunut liiaksi aids-hoitoihin, eikä uskalla edistää ehkäisyä.

Easterly epäilee, että toisessa kulttuurissa asuvien seksuaalisen käyttäytymisen arviointi koetaan hankalaksi tai jopa eettiseksi arveluttavaksi. On helpompaa määrätä lääkkeitä, joilla tautiin jo sairastuneet saadaan pidettyä pidempään hengissä, kuin puhua siitä, miten seksiä pitäisi harjoittaa.

Idealisteja ovat puolestaan olleet esimerkiksi kenttätyötä tekevät lääkärit ja suurten lääkeyritysten toimintaa valvovat aktiivit. Myös Yhdysvaltain konservatiivista hallitusta voisi luonnehtia jossain määrin idealistiksi, koska sen aids-ohjelmissa hoidoilla on suurempi merkitys kuin ehkäisyllä.

Idealistien sanoma tiivistyy hyvin Maailman terveysjärjestön WHO:n johtajan Gro Harlem Brundtlandin sanoihin: "Voiko ketään tuomita kuolemaan siksi, että hänellä ei ole varaa maksaa kahden dollarin päivittäistä lääkehoitoa?"

Toinen vahva argumentti on ollut se, että ilman lääkehoidon mahdollisuutta monet saattavat jättää tulematta testeihin.

Etenkin suurten lääkeyritysten vastustaminen on tuonut idealistien viestin suuren yleisön tietoon, kun yrityksiä on yritetty saada höllentämään patenttejaan ja pudottamaan hintojaan kehitysmaissa.

***

Kumpaan lokeroon G8-maat sitten tipahtavat tässä vertailussa?

G8:n valitsema Global Fund on yhdistelmä realismia ja idealismia. Rahaston viiden ensimmäisen toimintavuoden tavoitteena on tuoda 1,8 miljoonaa hiv-positiivista ARV-hoitojen piiriin. Samalla se aikoo kohdentaa ennaltaehkäisyä ja testausta 62 miljoonalle ihmisille.

Rahasto haluaa jatkossa kasvattaa ARV-hoidettavien määrää, mutta se tukee myös laajaa ennaltaehkäisytyötä ja vaatiikin kaikissa hankkeissa ehkäisyelementtiä paikallisilta toteuttajilta.

Global Fundin toimintaa on tehostanut se, että rahasto keskittyy kolmeen tartuntatautiin, aidsin lisäksi malariaan ja tuberkuloosiin. Yhteisvaikutus on tehokas, sillä tuberkuloosi ja malaria tappavat helpoimmin juuri aidsin heikentämiä potilaita.

G8:n antaman tuen kohde voisi olla huonomminkin valittu.

Rahaa voitaisiin käyttää esimerkiksi WHO:n tavoin, kun se pyöritti ARV-hoitojen lisäämiseen keskittynyttä "3 by 5" -kampanjaa ja epäonnistui tavoitteessaan tuoda kolme miljoonaa ihmistä aids-hoitojen pariin vuoteen 2005 mennessä.

Tai varoja voitaisiin suunnata samoin kuin Yhdysvaltain kongressi, kun se tuki presidentin käynnistämää 15 miljardin dollarin PEPFAR-ohjelmaa, jonka budjetista vain 20 prosenttia on suunnattu ehkäisytyöhön, ja siitäkin vähintään kolmasosa pitää käyttää konservatiivien suosiossa oleviin hankkeisiin, joilla opetetaan pidättäytymistä esiaviollisista suhteista.

***

Global Fundilla on todennäköisesti hyvät edellytykset luoda merkittävää edistystä aidsin vastaisessa taistelussa. Toiminta kuitenkin vaatii riittävää rahoitusta. Asiantuntijoiden mukaan aidsin taltuttamiseen matala- ja keskituloisissa maissa tarvitaan 7-10 miljardia dollaria vuosittain.

Pystyykö G8 tuottamaan uutta rahaa aidsin ehkäisyyn, jos se on jo aiemmin lupaillut turhia?

Muun muassa vuonna 2005 Gleneaglesissa G8 sanoi takaavansa vuoteen 2010 mennessä aids-hoidot kaikille tarvitseville.

Teollisuusmaiden antamia lupauksia epäilevä World Vision -järjestö ehdotti Berliinissä pidetyn kokouksen alla, että kansainvälinen yhteisö perustaisi toimintaryhmän seuraamaan G8:n tekemien aids-lupausten toteutumista.

Ajatus on erinomainen. Seurantaa, ja etenkin tuntuvaa lisärahoitusta, tarvitaan. Vain siten on toivoa saada 25 miljoonaa ihmistä surmannut epidemia viimeinkin hallintaan.

Lisää tietoa aiheesta