Uutinen

Tekeekö Kiina IMF:n tarpeettomaksi?

Kiina astuu Kansainvälisen valuuttarahaston varpaille tarjoamalla köyhille maille matalakorkoisia lainoja.
Jukka Aronen
12.3.2007

Kiina on valtaamassa Afrikkaa, tai ainakin näin tiedotusvälineet antavat ymmärtää.

Viime vuonna Pekingissä pidetyssä Kiina-Afrikka-kokouksessa presidentti Hu Jintao tarjosi Afrikalle viisi miljardia dollaria lainaa. Viime kuussa Afrikan-kiertueellaan hän lisäsi pottiin kolme miljardia ja lupasi tuplaavansa kehitysavun ja korottomien lainojen määrän.

Edullisilla lainoilla on kysyntää Afrikassa siksi, että monet maat ovat olleet lähestulkoon yhden lainoittajan eli IMF:n armoilla.

IMF eli Kansainvälinen valuuttarahasto on alunperin perustettu lainaamaan valtioille dollareita, silloin kun niiden omat valuuttareservit ovat syystä tai toisesta kuihtuneet. Viime vuosikymmeninä IMF on kuitenkin tunkeutunut yhä syvemmälle asiakasmaidensa sisäpolitiikkaan.

Kun esimerkiksi rutiköyhä Etiopia tarvitsee dollareita, valuuttarahasto latelee lainasopimukseen ällistyttävän määrän ehtoja.

Lista on liian pitkä lainattavaksi tässä, mutta Etiopian on muun muassa uudistettava vero- ja pankkijärjestelmäänsä, rajattava puolustusmenojaan ja pienennettävä valtion osuutta sähkönsiirrossa, lentoliikenteessä ja postin kuljetuksessa.

IMF:n mukaan näillä uudistuksilla pyritään varmistamaan lainan takaisinmaksu.

***

IMF:n reformit nojaavat yleensä yltiöoptimistisiin talousennusteisiin, ja kun maat eivät saa resepteillä talouttaan kuntoon, tai reseptejä ei noudateta, rahasto tarjoaa lisälainaa, jolla kuitataan vanhat luotot pois.

Vuonna 2001 noin puolet IMF:n asiakkaista sai lainaa lainan päälle. Suuri osa maista siis junnaa paikallaan - ja kasvattaa velkaansa.

Osa maista on jäänyt jumiin siksi, että niissä raivoaa sisällissota tai että niitä johtavat eliitit eivät piittaa tulojen ja menojen tasapainosta. Näitä maita ei voi auttaa latelemalla ehtoja.

Loppujen kohdalla on kyse rakenteellisesta köyhyydestä, joka ei poistu ulkoapäin annetuilla käskyillä modernisoida yhteiskuntaa ja taloutta.

Oikeanlainen muutos on hidasta, ja se alkaa yleensä pienin askelin muun muassa kansalaisyhteiskunnan vahvistumisen myötä. Lopputulos voi olla samansuuntainen IMF:n tavoitteiden kanssa, mutta sekä vauhti että välineet ovat toisenlaiset.

Kun vääränlaisia lääkkeitä nautitaan liikaa ja liian nopeassa tahdissa, voidaan puhua shokkiterapiasta, jossa halutut ja ei-halutut vaikutukset kietoutuvat toisiinsa yhdeksi vyyhdiksi.

Tilastojen mukaan 20:n eniten IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutuslainoja 1980- ja 1990-luvulla saaneen afrikkalaisen maan talous ei kasvanut lainkaan, tai kasvu oli negatiivista.

***

Ei ole mikään ihme, että osa vauraimmista kehitysmaista on halunnut viime aikoina maksaa pois IMF-lainojaan etuajassa. Vapauduttuaan valuuttarahaston sopimuksista ne voivat päättää omasta talospolitiikastaan hieman vapaammin.

Näiden kehitysmaiden lainanmaksukyky ja dollarivarannot ovat kasvaneet - suorasti tai epäsuorasti - Kiinan luoman huikean raaka-ainekysynnän vuoksi.

Sen lisäksi, että Kiina nostattaa raaka-aineiden hintoja, se haluaa varmistaa raaka-aineiden saatavuuden myös jatkossa.

Ja tässä kohtaa astuvat jälleen mukaan kuvaan köyhille maille annettavat lainat.

Kiina myönsi esimerkiksi öljyntuottaja Angolalle kahden miljardin dollarin lainan 17 vuoden ajalle mitättömällä 1,5 prosentin korolla.

Vastapalveluksena Angola vie nyt yli neljänneksen öljystään Kiinaan, ja kiinalaiset valtionyritykset rakentavat maahan infrastruktuuria.

Kiina lainaa rahaa omien valtapyrkimystensä ja liiketoimintansa logiikan mukaan välittämättä paljonkaan siitä, mikä vastaanottajan velanhoitokyky on. Jos velkojen hoitaminen vaikeutuu, Kiina ottaa mielellään maksun vastaan siivuina paikallisista yrityksistä tai luonnonvaroista, päinvastoin kuin moni muu lainoittaja.

Monet länsimaiset hallitukset ja kehitysyhteistyöjärjestöt eivät pidä siitä, että Kiina antaa lainoja ilman merkittäviä ehtoja. Niiden mukaan se lisää korruptiota ja huonoa hallintoa.

Kiina itse voi pelata rahoillaan melko vapaasti, koska sillä on käytössään ylijäämäisestä Yhdysvaltain-kaupasta saatava vuosittainen tuhannen miljardin dollarin potti.

***

Kiina uhkaakin nyt tehdä IMF:n tarpeettomaksi kahdella rintamalla: tarjoamalla edullisempia lainoja köyhimmille maille ja vaurastuttamalla osan raaka-aineita tuottavista kehitysmaista ulos IMF:n asiakaskunnasta.

Vaikka IMF:n isot lainanottajat vähenevät, asiakaskuntaan jää kuitenkin vielä pitkä lista kaikkein köyhimpiä maita. Niiden tilasta ei edes Kiina ole riittävän kiinnostunut.

Kaikkein köyhimpien maiden on siis jatkossa pysyttävä IMF:n tallissa, vaikka toisaalta Kiinankaan intressipiiriin kuuluminen ei ratkaisisi niiden perusongelmia.

Köyhimpien maiden pulmat kietoutuvat viime kädessä kansainvälisen kaupan sääntöihin sekä demokratian ja oikeusvaltion kysymyksiin - ei siihen, kuinka monta prosenttia valtionyrityksistä on yksityistetty tai kuinka paljon ne saavat korotonta lainaa.

Ehkä IMF:n olisi jo aika palata juurilleen ja tukea köyhimpiä maita vain niiden valuuttavarantoihin liittyvissä taseongelmissa? Lopun työn voisi jättää kehitysyhteistyön ammattilaisille.


Kirjoittaja on Kepan verkkojulkaisujen päätoimittaja. Uutisanalyyseissä otetaan kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Niissä esitetyt mielipiteet eivät välttämättä vastaa Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta