Kuva:
Esa Salminen
Kepa
Uutistausta

Teivo Teivainen: Rikkaat päättävät maailman asioista valistuneen itsevaltiaan tapaan

Kansainvälisten rahoituslaitosten demokratisoimista vastustetaan maailmanpolitiikan professorin mukaan itsekkäin ja tekopyhin perustein. Teivo Teivainen ajautui sanasotaan kansanedustaja Kimmo Sasin kanssa Ulkopoliittisen instituutin ja KPT:n seminaarissa.
Esa Salminen
10.12.2012

Maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mukaan kehityspolitiikassa muodissa oleva puhe globaalista vastuusta on usein tekopyhää.

"Rikkaat pohjoisen pallonpuoliskon maat soveltavat demokraattista vastuuta hyvin mielellään Etelän yksittäisiin kansakuntiin ja samalla kaksinaismoralistisesti ja tekopyhästi jättävät soveltamatta niitä Etelän ja Pohjoisen välisiin instituutioihin", Teivainen sanoi Ulkopoliittisen instituutin ja Kehityspoliittisen toimikunnan "Globaali köyhyys — kenen vastuu" -seminaarissa 29. marraskuuta.

Teivainen viittasi erityisesti rahoituslaitoksiin, kuten Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon, joissa äänivalta jakautuu enimmäkseen sijoitetun rahamäärän mukaan. Niissä rikkaat länsimaat käyttävät Teivaisen mukaan julkista valtaa päättääkseen asioista muiden puolesta valistuneen itsevaltiuden hengessä.

Teivaisen mielestä valistuneen itsevaltiuden ilmentymä on myös se, että YK:n vuosituhattavoitteissa keskitytään aidosti vain seitsemään globaalin sosiaalipolitiikan alaan kuten ravitsemukseen ja terveyteen ilman, että kahdeksatta tavoitetta, eli globaalia demokraattista kumppanuutta, yritettäisiin panna aiempaa tehokkaammin toimeen. Globaalia kumppanuutta ei YK:n tavoitteissa myöskään mitata sellaisilla indikaattoreilla, jotka näyttäisivät kumppanuuden estävät valtasuhteet.

"Rahoituslaitosten varsinaisessa päätöksenteossa juuri mitään ei ole muutettu, vaan länsimaisen demokratian periaatteita räikeästi loukkaava rahavalta globaalia julkista valtaa käyttävissä instituutioissa jatkuu ilman, että siihen otettaisiin pontevasti kantaa", Teivainen sanoi.

"Yleisin ideologisesti käytössä oleva perustelu tämän harvainvallan jatkumiselle on yksinkertaisesti se, että rikkaat eivät halua luopua rikkauteen perustuvista etuoikeuksista päätöksenteossa."

Toinen perustelu, jota Teivainen sanoo kuulevansa taajaan, liittyy moraaliseen ylemmyydentunteeseen. Etelän maille ei voi jakaa vastuuta, koska ne eivät ole ekologisia, niissä hakataan naisia ja niin edelleen.

"Nämä ovat samantyyppisiä perusteluja kuin jos me Suomessa toteaisimme, että joku etninen tai kielellinen ryhmä harjoittaa vaikkapa perheväkivaltaa tavallista enemmän. Ja sitten pyrittäisiin ratkaisemaan ongelma ottamalla niiltä äänioikeus pois!"

"Kehityspolitiikan korulauseita"

Teivainen toivoo, että mahdollisimman suuri osa vuosituhattavoitteista toteutuu. Hän kuitenkin arvostelee niiden jäävän tekopyhiksi, mikäli niiden toteuttamisessa ei haluta antaa vastuuta Etelälle.

"Silloin Suomen kehityspoliittisesta ohjelmasta pitäisi vähintään poistaa korulauseet globaalivastuusta ja todeta, että me vain haluamme edistää köyhyyden poistamista, lisääntymisterveyttä ja lukutaitoa ja kaikkia näitä fantastisen hienoja asioita Etelässä, mutta Etelän edustajille emme halua jakaa globaalia vastuuta."

Nykyiselle vallanjaolle Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa on muutospaineita, sillä nousevat taloudet vaativat enemmän valtaa. Juuri kukaan ei kehtaa vastustaa avoimesti vaurastuvien maiden toiveita.

"Rahavaltaiseen päätöksentekoon kuuluu olennaisesti, että kun köyhästä tulee rikkaampi, hän saa lisää päätösvaltaa", Teivainen sanoi. "Mutta vain se periaate, että köyhien päätösvaltaa tulee lisätä myös ilman rikastumista on yhteensopiva globaalivastuun kanssa."

Rahaan perustuva vallanjako voi Teivaisen mukaan pidemmällä aikavälillä johtaa siihen, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston legitimiteetti ja uskottavuus rapautuvat entisestään.

Seminaarissa Teivaisen puheenvuoroa seurasi kansanedustajien paneeli. Teivainen halusikin kuulla kansanedustajilta, jos heillä olisi rahoituslaitosten harvainvallalle sellaisia perusteita, jotka eivät olisi palautettavissa suoranaiseen itsekkyyteen tai valistuneen itsevaltiuden periaatteisiin.

"Ja jos tulette siihen tulokseen, että kansainvälistä julkista valtaa käyttävissä instituutioissa tulisi soveltaa suomen kehityspoliittisia periaatteita globaalista vastuusta, niin vaatikaa sitä ministereiltä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä."

Sasi: "Onko Teivainen lukenut uutisia?"

Teivaisen kritiikki sai myös kipakkaa kritiikkiä. Kokoomuksen kansanedustajan Kimmo Sasin mukaan Kansainvälinen valuuttarahasto toimii nykyisessä muodossaan mainiosti.

"Onkohan Teivainen lukenut uutisia viime aikoina lainkaan" Sasi napautti.

"Nimittäin Euroopassa kansainvälisten rahoituslaitosten luottamus ei ole koskaan ollut näin vahva. Nyt kun Kreikkaa autetaan, se tehdään Kansainvälisen valuuttarahaston kautta. Ainakin Suomessa ollaan tyytyväisiä siihen, että valuuttarahasto on mukana, koska se opettaa maita auttamaan itseään tehokkaasti ja huomattavasti paremmin kuin kukaan muu."

"Niiden luottamus ja osaaminen on huippuluokkaa, ja meidän täytyy tukea näitä instituutioita, nimenomaan siinä muodossa kuin ne tänä päivänä ovat, koska ne toimivat erittäin hyvin. Niiden toimintakonseptia ei saa mennä sotkemaan."

Teivainen ei kritiikkiä niellyt. Hän sanoi olevansa häkeltynyt siitä, että Sasin mielestä rahoituslaitosten toimintalogiikassa ei saisi muuttaa mitään.

"Näiden instituutioiden sisällä on ihmisiä, jotka sanovat, että niitä pitää muuttaa. Viittaan nyt äskettäin Suomessa vierailleeseen Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basuun, joka eräässä aiemmassa tekstissään vertasi tilannetta siihen, kun feodaaliajan suurmaanomistajat aikoinaan sanoivat, että äänioikeuden laajentamisesta seuraa kaaos", Teivainen vastasi.

"Hän totesi, että kaaosta ei tullut, ja nytkin ihmiskunnan yhteisen intressin kannalta seuraisi hyviä asioita, jos äänioikeutta rahoituslaitoksissa demokratisoitaisiin. Tässä asiassa kyllä luottaisin enemmän Maailmanpankin pääekonomistiin kuin Kimmo Sasiin."

Kimmo Sasista pääoman mukaan jaettu äänivalta itse asiassa on jo nyt demokraattista.

"Jos on näin, että jokaisella maalla on yksi ääni, niin varmaan ne, jotka sijoittaisivat siihen rahoituslaitokseen rahaa, eivät enää sijoittaisi. Mielestäni niillä, jotka kantavat taloudellisen vastuun, pitää olla myöskin päätäntämahdollisuus. Olennaista on se, että lainan antaja aina tekee päätöksen siitä, millä ehdoilla lainaa voidaan antaa, koska lähtökohta on, että raha pitää myöskin saada takaisin."

"Diktatuurien demokratia?"

Useissa kansalaisjärjestöissä vaikuttava Kalle Sysikaski huomautti yleisöstä, että demokratisoimisessa tulisi ajatella askel eteenpäin: jos dollari ja ääni -periaate muutetaan valtio ja ääni -periaatteeksi, niin minkälaisia kokoonpanoja tulee päättäviin elimiin?

"Tuleeko sellaisia, jotka korostavat ympäristön kestävyyttä, eriarvoisuuden kaventamista ja gender-kysymyksiä? Vai sellaisia kokoonpanoja, jotka haluavat tehdä resurssien keskittämispolitiikasta vain luonteeltaan globaalimpaa?" Sysikaski kysyi.

Samoilla linjoilla oli Oras Tynkkynen (vihr.), joka sanoi kannattavansa rahoituslaitosten demokratisoimista, mutta muistutti, ettei se ole ongelmatonta. Hän kertoi miettineensä, onko demokratia ainoastaan valtioiden demokratiaa.

"Olen seurannut pitkään YK:n ilmastoneuvotteluita, joissa erityisesti kehitysjärjestöt ovat vaatineet, että Etelän maille pitää saada näkyvämpi rooli neuvotteluissa. Tosiasiallisesti tämä tarkoittaa, että pohjoisen kehitysjärjestöt ovat puolustaneet Sudanin kaltaisten brutaalien öljydiktatuurien vallan kasvattamista neuvotteluissa – sellaisten maiden aseman parantamista, jotka häikäilemättä sortavat ja hyväksikäyttävät omia kansalaisiaan piittaamatta pätkän vertaa demokratiasta."

Rikkaille enemmän ääniä eduskuntavaaleihin?

Keskustelu tästä ja muista teemoista oli niin vilkasta, ettei Teivainen saanut uutta puheenvuoroa ennen kuin tilaisuus päättyi ja kansanedustajat kiirehtivät seuraaviin menoihin.

Olisiko professori esittänyt vastauksen siihen, että demokratisointipöydälle heitettiin kohtuullisen ääri-esimerkkejä: Sudan, Etiopia ja Laos? Suurin osa kehitysmaista kun on näitä demokraattisempia.

"Minusta nämä argumentit ovat osa sitä yleistä argumentaatiota, että rupusakille ei saa antaa äänivaltaa", Teivainen sanoi.

"Mutta ovat ne oikeita ja vaikeita kysymyksiä, kun mietitään, mitä demokratisoiminen voisi tarkoittaa: onko se maa ja ääni -periaatteen soveltamista, onko se ihminen ja ääni -periaatteen soveltamista esimerkiksi väkilukua painottamalla vaurauden sijaan, ja onko se kansalaisyhteiskunnan osallistamista globaalilla areenalla päätöksentekoon?"

Teivaisen mukaan yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, jossa päätöksenteossa olisi mukana väkiluvulla painotetusti edustus demokraattisesti valituista parlamenteista sekä edustus kansalaisyhteiskunnan liikkeistä myös niistä maista, joiden valtionhallinto ei ole demokraattista. Teivainen on esittänyt tällaista päätöksentekotapaa hänen ja Heikki Patomäen kirjassa "Globaali demokratia".

"Mutta tämä minulla varsinaisesti jäi sanomatta: Nyt minulle selvisi ongelma siitä, miksi Kimmo Sasin maailmassa rikkaat antaisivat rahoitusta julkisiin instituutioihin, jos he eivät pääse rahoitusosuutensa tuomalla painoarvolla päättämään rahojen käytöstä."

"Tämähän on ongelma meillä Suomessakin: rikkaiden veronkierto. Olen ollut havaitsevinani, että Kimmo Sasi ei ole ehkä kaikkein ponnekkaimmin puuttunut esimerkiksi hallintorekisterilainsäädännön tai muun kautta tähän ongelmaan. Mutta ehkä hän siis hakee asiaan ratkaisua äänivallan kautta."

"Eikö siis johdonmukaisesti veronkiertokin ratkaistaisi sillä, että annetaan rikkaille maksuosuuden mukainen äänivalta eduskuntavaaleissa? Näinhän Sasi puolusteli rikkaiden äänivaltaa myös globaalisti."