tyttöja koulussa pulpetissa tansaniassa
Tansanian pääkaupungissa Dar es Salaamissa sijaitsevan Primary Seven -peruskoulun oppilaita englannintunnilla maaliskuussa 2017.
Kuva:
Sarah Farhat
World Bank
Uutistausta

Tasa-arvon harha vaivaa Suomen kehityspolitiikka

Naiset ja tytöt ovat Suomen kehityspolitiikan ensimmäinen painopiste, ja tasa-arvo huomioidaan läpileikkaavana tavoitteena kaikessa kehitysyhteistyössä. Kaikki hyvin siis? Selvitysten perusteella poliittisten linjausten ja käytännön toimien välillä on selkeä kuilu.
Sanna Jäppinen
14.9.2018

Suomen kehityspolitiikassa näkyy sama ongelma, joka toistuu laajemminkin politiikassa Juha Sipilän hallituskaudella. Pääministeri korostaa mielellään hallituksensa toimia sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjänä ja Suomea tasa-arvon mallimaana. Sulka Sipilän hattuun on ollut esimerkiksi Suomen hallituksen viime vuonna perustama kansainvälinen tasa-arvopalkinto.

Kun katseen kääntää suurista puheista ja näyttävistä eleistä hallituksen todellisiin toimiin, kuva muuttuu karummaksi. Nykyinen hallitus on esimerkiksi 2000-luvun miesvoittoisin: naisia on ministereistä vain noin kolmannes.  

Myös valtioneuvoston tuore selvitys kertoo Suomesta, jossa sukupuolten tasa-arvo ei ole suinkaan mikään ykköstavoite. Viime vuosien talouspolitiikka on hyödyttänyt enemmän miehiä, ja häviäjien joukossa suurin osa on naisia.

Naiset ja tytöt nostettiin esille, mutta rahat vietiin

Kehityspolitiikassa hienolta kuulostavia tasa-arvopuheita edustavat kaksi linjausta: vuoden 2016 kehityspoliittisessa selonteossa naisten ja tyttöjen oikeudet nostettiin ensimmäiseksi  painopistealueeksi ja lisäksi tasa-arvo on nimetty läpileikkaavaksi tavoitteeksi, joka tulisi ottaa huomioon kautta linjan kehitysyhteistyössä.

Tavallaan naisten ja tyttöjen nousu kärkiteemaksi vesittyi jo heti alkuunsa, sillä samaan aikaan hallitus päätti leikata kehitysyhteistyörahoitusta ennätykselliset lähes 40 prosenttia.

”Leikkaukset tulivat voimaan heti, ilman siirtymäaikaa, joten päätökset tehtiin juridiikka, ei painopiste edellä”, toteaa hallituksen kehityspolitiikkaa seuraavan kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) pääsihteeri Marikki Stocchetti.

”Silti, leikkauksetkin huomioiden, naisten ja tyttöjen osuus ei ole niin suuri kuin se voisi olla. Mielikuvat ovat vahvempia kuin totuus tilastojen valossa. Meidän logiikkamme on, että jos on painopiste, sen täytyy näkyä muutenkin kuin politiikkavaikuttamisessa ja puheissa mikä toki on myös tärkeää varsinkin nykyisessä kansainvälisessä ilmapiirissä.”

Juuri tätä epäsuhtaa sitkeässä istuvien mielikuvien ja todellisuuden välillä on purettu auki KPT uusimassa vuosiarviossa Myytistä maan pinnalle ja mallimaaksi – Suomi kehitysmaiden naisten ja tyttöjen tasa-arvon vahvistajana.

EU:n tasa-arvotavoite on kaukana

Myös elokuun lopussa julkaistussa, ulkoministeriön tasa-arvotyöstään teettämässä evaluaatiossa todettiin KPT:n arvion lailla, että vaikka sitoumus edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa on poliittisella tasolla selkeä, ammottaa linjausten ja varsinaisen toteutuksen, seurannan ja arvioinnin välillä kuilu.

Stocchettin mukaan Suomi esimerkiksi identifioituu maailmalla tasa-arvotoimijana mieluusti samaan kerhoon kuin vaikkapa Ruotsi ja Irlanti, jotka ovat päässeet EU:n tasa-arvotoimintasuunnitelmassa määriteltyyn tavoitteeseen eli sukupuolten tasa-arvo on merkittävä osa- tai pääasiallinen tavoite 85 prosentissa kehitysohjelmista.

Suomessa tasa-arvo on pääasiallisena tavoitteena alle 10 prosentissa ja osatavoitteenakin hieman alle 40 prosentissa kehitysohjelmia. Luvut ovat vuosilta 2014-2015. Taso on parempi kuin keskimäärin OECD:n kehitysapukomitean DACin jäsenmaissa (pdf), mutta todelliseen huippujoukkoon on selvästi matkaa. Ulkoministeriön mukaan taas vuonna 2017 kaikista Suomen rahoittamista kehitysyhteistyöhankkeista vain 35 prosentissa tavoitteena oli tasa-arvon edistäminen.

KPT:n vuosiarvion keskeinen suositus onkin se, että Suomen olisi sitouduttava saavuttamaan EU-tavoite kaikissa uusissa ohjelmissaan vuoteen 2020 mennessä.

Arvion julkistustilaisuudessa toukokuussa  kehitysministeri Anne-Mari Virolainen piti tavoitetta haasteellisena. Stocchettin mielestä 85 prosentin tason saavuttaminen on realistista, sillä koska tasa-arvo on läpileikkaava teema, pitäisi sen olla ”melkein automaationa” osatavoitteena mukana joka hankkeessa. Hyviä esimerkkejä löytyy.

”Suomen vesisektorilla on saatu hyviä kokemuksia siitä, kuinka läpileikkaavat teemat, kuten ilmastonmuutos ja tasa-arvo, otetaan huomioon. Esimerkiksi Suomen ja EU:n yhteishankkeessa Nepalissa vesivarainhoito on päätavoite, mutta samaan aikaan tehdään jatkuvasti valtavasti työtä asennemuutoksen ja naisten aseman parantamisen eteen.”

”Jos vaan hame vilahtaa, tasa-arvo laariin kilahtaa”

Linjausten ja käytännön lähentämisessä on Stocchettin mielestä kyse ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta.

”Kaikki ovat tyytyväisiä siihen, että Suomella on hyvä maine tasa-arvoasioissa. Mutta kun aletaan kuoria sipulia, paljastuu, että on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mitä tasa-arvo kehitysyhteistyössä tarkoittaa. ’Ei taas gender’ -ajattelusta on päästävä ’ketään ei jätetä’ -ajatteluun”, hän sanoo.

”Lisäksi tarvitaan hyvin yksiselitteisiä ohjeita käytännön työhön, jotta kaikkia teemoja osataan katsoa sukupuolinäkökulmasta.”

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston tasa-arvoneuvonantaja Eppu Mikkonen-Jeanneret tunnistaa KPT:n kritiikin, erityisesti tarpeen selkeyttämiseen ja täsmentämiseen. Hän muistuttaa, että samaan aikaan puhutaan kahdesta ulottuvuudesta, joita ei aina nähdä erillisinä: ensinnä on painopiste, joka on naisten ja tyttöjen asema ja oikeudet, toisena tasa-arvo läpileikkaavana tavoitteena.

”Välillä oletetaan, että painopisteeseen kuuluu kaikki mahdollinen, myös tasa-arvotyö. Eräs kollegani on pukenut ajatuksen runomuotoon: jos vaan hame vilahtaa, tasa-arvo laariin kilahtaa ”, Mikkonen-Jeanneret toteaa.

Hänen mukaansa painopisteellä tarkoitetaan erityistoimia, jotka keskittyvät naisiin ja tyttöihin, mutta se ei välttämättä aina ole tasa-arvotyötä siinä mielessä kuin esimerkiksi kehitysapukomitea DAC sen määrittelee.

”Emme ole olleet tässä asiassa riittävän täsmällisiä.”

Painopiste kirkastettu, rahoittajille yhtäläiset ohjeet

Mikkonen-Jeanneret’n mukaan ministeriössä on nyt edetty painopisteen kirkastamisessa ja KPT:n kaipaamassa käytännön ohjeistuksessa. Toimenpiteet vastaavat myös ulkoministeriön teettämän evaluaation huomioihin: siinä suositellaan konkreettista strategiaa poliittisen linjauksen tueksi.

”Naiset ja tytöt -painopisteen alle on tunnistettu neljä alatavoitetta: peruspalvelut, koulutus, väkivallan vastainen työ ja taloudellinen ja poliittinen osallistuminen sekä sosiaaliturva. Ei siis yritetä tehdä kaikkea mahdollista, vaan sitä, missä meillä on lisäarvoa. Alatavoitteisiin on mietitty vielä hyvin konkreettisia toimenpiteitä ja tehty sivun mittaiset tuloskartat. Kartat tulevat julki tulosraporttien yhteydessä.”

Vuoden loppuun mennessä on tarkoitus selkiyttää myös läpileikkaavan tasa-arvotavoitteen ohjeistusta.

”Aiemmin suurimmat volyymit ovat menneet kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön, mutta tämähän on nyt muuttunut. Meidän pitää miettiä, miten läpileikkaava tavoite toimii samalla tavalla myös yksityissektorilla, kehityspankeilla ja järjestöillä, ja kuinka voimme varmistaa, että kaikessa rahoituksessa tehdään aina ensimmäiseksi sukupuoli- ja syrjimättömyysarvio. Jos määritellään tasa-arvotavoite, on oltava myös indikaattorit, joita seurataan”, Mikkonen-Jeanneret toteaa.

”Tämä on paitsi läpinäkyvämpää, myös toteuttajille helpompaa, sillä jatkossa kerrotaan selkeästi, mitä vaaditaan. Jos vain sanotaan, että tasa-arvo ’täytyy ottaa huomioon kaikessa’, ihmiset ymmärtävät sen eri tavoin.”

Nyt tarvitaan tasa-arvojohtajuutta

Sekä KPT:n arviossa että ministeriön teettämässä evaluaatiossa todetaan, että jos tasa-arvotyöstä halutaan entistä parempia tuloksia, vaatii se myös nykyistä enemmän henkilöresursseja ulkoministeriöön.  

”Gender-osaamisen pitäisi olla jokaisen virkamiehen dna:ssa, ei vain esimerkiksi tasa-arvoneuvonantajan vastuulla. Erityisesti päällikkötasolla tarvitaan selkeää konsensusta siitä, mitä tasa-arvotyö tarkoittaa”, Stocchetti arvioi. 

Mikkonen-Jeanneret’n mielestä osaamista on jo nyt paljon, mutta työn koordinointiin ja päällekäisyyksien välttämiseen kaivataan hänestäkin parannusta.

Merkkejä uudesta on näkyvissä, sillä Katri Viinikka aloitti syyskuun alussa tasa-arvosuurlähettiläänä. Pesti on ollut olemassa aiemminkin, mutta nyt mandaattia on muokattu niin, että lähettilään on tarkoitus jatkossa johtaa tasa-arvotyötä.

Kun naisista ja tytöistä tehtiin entistäkin selkeämpi painopiste, on työmäärä ministeriössä kasvanut, ja vahvemman koordinaation tarpeeseen on nyt herätty, Mikkonen-Jeanneret toteaa.

Juttua muokattu 18.9.2018: Lisätty lause "Ulkoministeriön mukaan taas vuonna 2017 kaikista Suomen rahoittamista kehitysyhteistyöhankkeista vain 35 prosentissa tavoitteena oli tasa-arvon edistäminen."  korjattu tieto, että Suomessa tasa-arvo on osatavoitteena hieman alle 40 prosentissa kehitysohjelmia, ei alle 50 prosentissa, kuten tekstissä aiemmin luki.