Uutinen

Tasa-arvoisia kohtaamisia etelässä?

Vapaaehtoinen ja palkallinen työntekijä ovat erilaisissa rooleissa vieraassa kulttuurissa.
Anni Koskela
29.7.2003

Vapaaehtoistyöntekijän arkea(Kuvaaja: Mariella_Verdout

Vapaaehtoistyöntekijä jakaa arjen rutiinit paikallisten kanssa.


Vapaaehtoistyöohjelmien vahvuutena ammattimaisiin kehitysohjelmiin verrattuna on parempi mahdollisuus tasa-arvoiseen kohtaamiseen paikallisten kanssa.

Projektin rahoittaja ja paikallinen työnantaja kohdistavat kehitystyöntekijään erilaisia odotuksia. Tuloksia olisi pystyttävä osoittamaan pestin päätyttyä. Kehitystyöntekijällä on usein myös suuri vaikutusvalta projektin rahoituksesta tehtäviin päätöksiin. Asiantuntija-asemasta ja mahdollisuudesta vallankäyttöön voi tulla rajoite tasavertaisten ihmis-suhteiden luomiselle.

Vapaaehtoinen voi kokea vastaavanlaisia odotuksia, mutta hänen asemansa harjoittelijan, kulttuurin opiskelijan ja vapaaehtoisen roolissa on vapaampi. Vapaaehtoisen ei oleteta osallistuvan projektin johtamiseen ja päätöksentekoon. Hänen roolinaan on oppia paikallisen työpaikan toimintatapoja ja toimia niiden mukaan.
Kulttuurienvälinen oppiminen on vapaaehtoistyöohjelmissa keskeisessä osassa. Myös työyhteisö odottaa vapaaehtoisen avulla oppivansa eurooppalaisia tapoja ja näkökulmia.

Ymmärrys kasvaa



Vapaaehtoiset majoittuvat yleensä joko paikallisissa isäntäperheissä tai yhteisöissä. Majoitus paikallisten luona antaa mahdollisuudet syvällisempään tutustumiseen. Isäntäperheissä asuva vapaaehtoinen elää tavallista arkielämää yhtenä paikallisen perheen jäsenenä. Toisen kulttuurin ymmärrys lisääntyy monenlaisten törmäysten kautta.

Perheissä majoittuvat vapaaehtoiset näkevät usein kohdemaansa äärimmäisyyksiä. Isäntäperheet ovat tavallisesti keskiluokkaa varakkaampia ja hyvin koulutettuja. Toisaalta samat vapaaehtoiset sijoittuvat usein sosiaalialan tehtäviin tai järjestöihin, joiden tarkoituksena on parantaa maan heikommassa asemassa olevien tilannetta. Työssään he kohtaavat köyhyyden ja maan sosiaaliset ongelmat. Näiden kahden ryhmän ja vapaaehtoisen väliset kohtaamiset ovat erilaiset. Pidetäänkö tasa-arvoista kohtaamista varakkaan perheen kanssa yhtä merkittävänä kuin maan vähempiosaisten kanssa?

Vapaaehtoisten valmennuksessa kulttuurienvälisen oppimisen prosessit ovat keskeisessä asemassa. ICYEn ohjelmissa myös kohdemaassa järjestetään arviointitapaamisia, joissa tuetaan vapaaehtoista kohdemaan kulttuurin ja sopeutumisprosessin ymmärtämisessä.

Kuinka tasa-arvoisiksi kohtaamiset paikallisten kanssa muodostuvat on kiinni kohtaajista, heidän arvostuksistaan, avoimuudestaan, halustaan ja kyvystään todelliseen ymmärtämiseen sekä kohdemaassa vietetyn jakson pituudesta. Jos ihmisten arvostukset kohtaavat älyllisellä, ammatillisella tai elämänkokemuksen tasolla ei varakkuuseroilla ole välttämättä merkitystä siinä, kuinka tasa-arvoiseksi kohtaaminen muodostuu.


Kirjoittaja toimii Maailmanvaihto ry:n