Tuotannon jalostusaste on kasvattanut naisten asemaa Nicaraguassa, sillä he ovat keskimäärin koulutetumpia kuin miehet.
Kuva:
Kepan arkisto
Uutistausta

Tasa-arvoa kohden kehitysyhteistyön keinoin

Tasa-arvo on läpileikkaava teema Suomen kehitysyhteistyössä. Sitä on kuitenkin vaikeaa viedä ulkomaille: tasa-arvo edistyy vain, jos muutokset sen suuntaan lähtevät sisältä päin.
Johanna Latvala
16.5.2012

Nicaragualaisen kahvinviljelijäpariskunnan työnjako on selvä: nainen on aivot, mies lihakset — ja molemmat ovat tyytyväisiä rooleihinsa.

Kehitysjärjestö Solidaarisuuden Nicaraguan-maakoordinaattori Jukka Pakkalan mukaan tämä on esimerkki uudenlaisesta tilanteesta Nicaraguan maaseudulla, jossa naiset ovat usein paremmin koulutettuja kuin miehet.

"Useassa osuuskunnassa on alettu ajatella, että tasa-arvossa voittavat sekä miehet että naiset", Pakkala sanoi 10. toukokuuta Solidaarisuuden seminaarissa "Tositoimilla kohti tasa-arvoa".

Vaurastuminen voi jo itsessään auttaa: kehityshankkeiden myötä monet nicaragualaiset osuuskunnat ovat kasvattaneet tuotantoaan ja siirtyneet perustuotannosta jalostukseen, jolloin on avautunut uusia tehtäviä osaaville ihmisille.

"Osuuskunnat ovat alkaneet laatia omia tasa-arvosuunnitelmiaan ja panostaa paljon aiempaa enemmän koulutukseen sekä naisten mahdollisuuksien parantamiseen ja itsetunnon vahvistamiseen", Pakkala sanoi.

Tasa-arvo ei ole pohjoismainen vientituote

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi Suomen kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavista tavoitteista: se pitäisi siis ottaa huomioon melkeinpä kaikessa.

Kehitysyhteistyössä voidaan Pakkalan mukaan parhaiten edistää tasa-arvoa antamalla paikallisille tietoa ja mahdollisuuksia muuttaa asioita. Asennetta tasa-arvoon tulisi kehitysväeltä löytyä muutenkin kuin viran puolesta: kehitysyhteistyössä toimivien tulisi olla "henkeen ja vereen" tasa-arvon kannattajia ja sisäistää se, että ilman tasa-arvoa ei ole kehitystä.

Myös kehitystutkija, teologian tohtori Elina Vuola on sitä mieltä, että muutoksen tulisi lähteä sisältä päin: naisille pitäisi esimerkiksi antaa opetusta heidän omassa uskonnossaan, jolloin he voivat muuttaa asioita.

Vuolan mukaan globaalin tasa-arvon edistämisessä ei ole kyse siitä, että pohjoismainen tasa-arvokäsitys vietäisiin väkisin koko maailmaan — tasa-arvo ei ole edes länsimainen keksintö.

"Meksikossa pidettiin jo 1910-luvulla feministikonferenssi, jossa käsiteltiin naisten oikeuksia", seminaarissa puhunut Vuola muistutti.

Euroopassa Sveitsi antoi naisille äänioikeuden vasta vuonna 1971.

Macho-reaktiot kuuluvat asiaan

Tie tasa-arvoon ei kuitenkaan ole helppo.

"Ensimmäiset primitiivireaktiot tulevat aina valta-asetelmista. Kumpi määrää: mies vai nainen? Kun vakiintunutta valta-asemaa horjutetaan, niin ne, joilla valta on aiemmin ollut, ärsyyntyvät", pohti Jukka Pakkala.

Esimerkkinä miehen auktoriteetista Pakkala antaa sen, että usein naisten täytyy pyytää mieheltään lupaa osallistuakseen koulutuksiin.

"Eteenpäin mennään, kun miehet antavat luvan. Mutta vasta sitten tasa-arvoprosessi nytkähtää kunnolla käyntiin, kun aletaan ihmetellä, miksi lupaa täytyy kysyä."

Pakkalan mukaan ei ole olemassa yksittäistä kikkaa tasa-arvon saavuttamiseksi.

"Tärkeintä on saada liikkeelle omaehtoinen ja omatoiminen kehitysprosessi, missä paikalliset ihmiset vievät tasa-arvoa eteenpäin omalla innolla eikä siksi, että se on ulkoapäin annettu velvoite."